Karl Wohlfart
Karl Adrian Wohlfart (19. marraskuuta 1874 Kindan kunta – 30. huhtikuuta 1943 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä, pianopedagogi, kuoronjohtaja ja urkuri.[1]
Wohlfart opiskeli Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa ja sai oppiarvon urkujensoitossa vuonna 1895. Kirkkomuusikon ja musiikinopettajan pätevyydet hän sai vuonna 1897. Kontrapunktissa ja sävellyksessä Wohlfartia opettivat Joseph Dente ja Johan Lindegren. Orkestraation opetusta hän sai Ernst Ellbergiltä ja Wilhelm Stenhammarilta sekä pianonsoiton opetusta Richard Anderssonilta. Vuosina 1905–1906 Wohlfart täydensi opintojaan pianonsoitossa Karl Heinrich Barthin ja sävellyksessä Hans Pfitznerin johdolla. Vuonna 1901 hän aloitti työskentelyn pianonsoiton opettajana Richard Anderssonin musiikkikoulussa. Sittemmin hän opetti siellä harmoniaa ja musiikin teoriaa vuoteen 1913. Tämän jälkeen Wohlfart perusti oman yksityisen musiikkikoulunsa. Vuonna 1911 hänestä tuli Sundbybergin kirkon urkuri, ja vuosina 1911–1915 hän toimi Stockholms sångargille -mieskuoron johtajana. Wohlfart oli yli vuosikymmenen ajan Svenska Pianopedagogförbundetia edeltäneen Pianistförbundetin puhemies. Hän kuului Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun johtokuntaan vuosina 1932–1940 ja toimi säveltäjien apurahakomitean jäsenenä vuosina 1933–1940. Wohlfart valittiin Ruotsin kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan vuonna 1930.[1]
Wohlfartin perustama musiikkikoulu jatkoi toimintaansa hänen kuolemansa jälkeen leski Erin Wohlfartin johdolla. Opisto lopetti toimintansa 1960-luvun puolessavälissä. Siellä opettivat aikoinaan muiden muassa Gustaf Nordqvist ja Erland von Koch. Oppilaiden joukossa oli Greta Erikson. Wohlfart julkaisi lukuisia musiikin oppikirjoja ja nuottivihkoja, jotka otettiin laajalti käyttöön. Hän teki myös revisoituja painoksia Carl Philipp Emanuel Bachin, Muzio Clementin, Carl Czernyn ja Stephen Hellerin sävellyksistä. Wohlfartin sävellystyyli pohjautui romantiikan vaikutteisiin, joihin hän kuitenkin yhdisti ruotsalaisen kansanmusiikin piirteitä. Varsinkin useimmissa Wohlfartin pianosävellyksistä on selkeä pedagoginen luonne. Hän julkaisi pianosävellyksistään ja lauluistaan monia kokoelmia. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu lukuisia yksittäisiä lyhyitä kappaleita. Wohlfartin suurimuotoisempiin teoksiin kuuluvat kaksi pianosonaattia ja yksi viulusonaatti. Hänen ensimmäinen opuksensa on Konsertstycke pianolle ja orkesterille (1900). Suurimman menestyksensä säveltäjänä Wohlfart saavutti teoksellaan Den afvundsvärde, joka on balladi baritonille ja orkesterille. Se esitettiin orkesterikonsertissa Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa vuonna 1911. Samassa yhteydessä esitettiin Franz Berwaldin, Andreas Hallénin, August Södermanin, Wilhelm Stenhammarin ja Hugo Alfvénin teoksia.[1]
Wohlfart oli neurologi Gunnar Wohlfartin isä. Hänet on haudattu Skogskyrkogårdenin hautausmaalle Tukholmaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Karl Wohlfart (1874–1943) Swedish Musical Heritage, viitattu 12.2.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
