Topit
| Topit | |
|---|---|
 Damaliscus korrigum-lajin yksilöitä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Lehmäantiloopit Alcelaphinae |
| Suku: |
Topit Damaliscus Sclater & Thomas, 1894 |
 Topialalajien levinneisyys. Varsinaiset lajit on lueteltu alla. |
|
| Lajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Topit[2] eli topiantiloopit[3][4] (Damaliscus) on afrikkalainen lehmäantilooppien alaheimon sorkkaeläinsuku. Ne ovat saaneet nimensä Damaliscus korrigum-lajin alalajilta topilta (Damaliscus korrigum topi).[4] Sukuun luettiin ennen myös hirola, joka nykyisin on erotettu omaan sukuunsa.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Topit ovat läheistä sukua gnuu- ja lehmäantiloopeille. Ne ovat hieman lehmäantilooppeja pienempia ja hoikempia.[3] Niillä on edellisten tavoin takaruumista korkeampi eturuumis.[4] Ruumiinpituus on 120–205 senttiä, säkäkorkeus 88–134 senttiä ja paino 68–155 kiloa. Hännän pituus on 10–60 senttiä. Väritys vaihtelee harmaasta ja punertavasta melkein mustaan ja täysruskeaan. Vatsapuoli on vaaleampi ja niillä voi olla valkoisia kuvioita turvassa, jaloissa ja lonkassa. Karvat ovat yleensä pehmeitä ja kiiltäviä, mutta joillain yksilöillä pehmeän ja karkean sekoitus.[5] Säkä on lautasia korkeammalla.[3] Pää on pitkulainen, joskaan ei yhtä pitkä kuin lehmäantiloopeilla. Niiden luisuselkäinen kävely ja hidas laukkaaminen saavat ne näyttämään kömpelöiltä, mutta ovat täydessä vauhdissa korkeine jalkoineen nopeita juoksijoita.[4]
Elintavat ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Topiantilooppien ravinto koostuu pääasiassa heinäkasveista. Ne ovat aktiivisimmillaan varhaisillalla ja aamulla.[5] Topeilla on tapana nousta lepäämään kumpareille. Yleensä ne seisovat märehtimässä lähes liikkumatta, mutta voivat joskus asettua makuullekin. Korkea paikka antaa niille parempaa suojaa leijonien yllätyshyökkäyksiltä.[4] Topiien levinneisyys rajoittuu Saharan eteläpuolisen Afrikan aukeille alueille. Niitä tavataan Sahelin alueella, Sudanin ja Kapmaan välisillä savannialueilla, pensasaroilla ja lehtimetsissä, puoliaavikoilla ja tulva-alueilla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Mammal Species of the World - Damaliscus 2005. Bucknell University. Viitattu 19.1.2010. [vanhentunut linkki]
- ↑ Topit - Damaliscus laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 284. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
- ↑ a b c d e (toim.) Kaija Kangasniemi: Kodin suuri eläinkirja 9, s. 294. WeilinGöös, 1981. ISBN 951-35-1712-8.
- ↑ a b Ronald. M. Nowak: Walker's mammals of the world, s. 1179. The Johns University Press, 1999. ISBN 0-8018-5789-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.7.2009). (englanniksi)
|