Hirola
| Hirola | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Lehmäantiloopit Alcelaphinae |
| Suku: |
Beatragus Heller, 1912 |
| Laji: | hunteri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Beatragus hunteri |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Hirolan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Hirola eli hunterinantilooppi (Beatragus hunteri) on itäisessä Afrikassa elävä äärimmäisen uhanalainen lehmäantilooppilaji. Se luettiin aiemmin topiantilooppien sukuun (Damaliscus), mutta on sittemmin erotettu omaan Beatragus-sukuunsa.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirolaa on joskus kutsuttu "nelisilmäantiloopiksi", koska sen silmien alanurkissa on voimakkaat tummat rauhaset. Hunterinantilooppi painaa 75–160 kg.[3] Sen turkki on väriltään hiekanruskea. Lyyranmuotoiset sarvet muistuttavat impalan sarvia.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirola elää luonnonvaraisena Pohjois-Kenian ja Etelä-Somalian rajamailla.[2] Niitä on istutettu myös Etelä-Keniassa sijaitsevaan Tsavon kansallispuistoon vuonna 1963.[2][5] Ei tiedetä tarkkaan, mistä lajin voimakas väheneminen johtuu; ainakin hirolan metsästäminen on melko vähäistä lajin nahan heikkolaatuisuuden vuoksi.[5] Mahdollinen osasyy on kilpailu sen elinalueilla laiduntavan karjan kanssa[5].
Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hirolat laiduntavat puoliaavikolla ja syövät siellä ruohoa. Yleisin ruokailuaika on varhain aamulla tai myöhään illalla. Naaraat ja poikaset liikkuvat 5–40 yksilön laumoina, joita johtaa yksi reviiriä puolustava uros.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IUCN SSC Antelope Specialist Group: Beatragus hunteri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Beatragus hunteri Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 13.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Animal Info (englanniksi)
- ↑ a b Ultimate Ungulate (englanniksi)
- ↑ a b c Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 208–209. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
| ||||||||||