Tokkōtai
Tokkōtai (jap. 特攻隊), tai virallisemmin tokubetsukōgekitai (特別攻撃隊, ’erikoishyökkäysjoukot’), tarkoittaa keisarillisen Japanin armeijan ja laivaston toisessa maailmansodassa perustamia erikoisjoukkoja, joita käytettiin itsemurhahyökkäyksiin. Joukoista tunnetuimpia olivat kamikaze-lentäjät. Keisarillisen laivaston ilmavoimat perusti ensimmäisen kamikazeyksikön amiraali Takijirō Ōnishin ehdotuksesta vuoden 1944 lopulla.[1][2][3]
Lentokoneiden lisäksi erikoisjoukot käyttivät esimerkiksi moottoriveneitä, sukellusveneitä ja torpedoita, jotka lastattiin räjähteillä ja ohjattiin vihollisen aluksia päin. Nimitystä tokkōtai käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1941 Pearl Harborissa tehdyn sukellusveneiskun yhteydessä. Lentokoneiskut Yhdysvaltoja vastaan aloitettiin lokakuussa 1944 Filippiineillä käydyn Leytenlahden taistelussa. Sodan loppupuolella 1944–1945 itsemurhaiskuista tuli tärkeä osa keisarillisen armeijan sotataktiikkaa. Iskuja tehtiin erityyppisillä lentokoneilla, kuten kevyillä Ōka- ja Tsurugi-koneilla, joita myös varastoitiin Japanin pääsaarilla mahdollisesti käytäviä taisteluja varten.[2][3]
Erikoisjoukkojen käyttöön kehitettiin esimerkiksi ihmistorpedo Kaiten, joka voitiin laukaista sukellusveneestä. Itsemurhahyökkäyksiin rakennettiin myös lukuisia Shin’yō- ja Marure-moottoriveneitä, joista osaa käytettiin taisteluissa. Hyökkäyksiin ryhdyttiin, koska Japani ei pärjännyt enää tavanomaisin keinoin Yhdysvaltojen ylivoimaa vastaan. Vaikka yksittäiset hyökkäykset saattoivatkin aiheuttaa suuria vahinkoja, niillä ei ollut vaikutusta sodan kulkuun. Sotilasjohdon epätoivosta kertovaa taktiikkaa kritisoitiin ihmishenkien haaskaamisesta. Vaikka liittyminen erikoisjoukkoihin oli teoriassa vapaaehtoista, käytännössä niihin saatettiin pakottaa eri keinoin.[2][3]