Tokion metro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tokion metro
Tokion metron kartta
Tokion metron kartta
Sijainti Tokio, Japani
Avattu 30. joulukuuta 1927
Pituus 304,1 km
Asemia 285
Linjoja 13
Liikennöitsijä(t) Tōkyō metro ja Tokion metropolin liikennelaitos
Matkoja päivässä 7,24 miljoonaa (Tōkyō metro), 2,67 miljoonaa (Toei-metro)

Tokion metro (jap. 東京の地下鉄, Tōkyō no chikatetsu) on osa Japanin pääkaupungin Tokion laajaa raideliikenneverkkoa. Se on yksi maailman vilkkaimmista metrojärjestelmistä ja Aasian vanhin metro. Tokion metro koostuu kahdesta erillisestä metroverkosta: Tōkyō metro -yhtiö liikennöi yhdeksää metrolinjaa, Toei-metro neljää. Varsinainen metroverkko sijaitsee pääosin Tokion erillisalueiden alueella, mutta vastavuoroisen liikennöinnin ansiosta monet metrolinjat jatkuvat eri rautatieyhtiöiden linjoille paljon kauemmaksi keskustasta.

Tokion metron muodostaa kaksi erillistä metroverkkoa. Niistä laajempi on Tōkyō metron verkko, johon kuuluu yhdeksän linjaa. Tōkyō metro on entinen ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (Teito kōsokudo kōtsūeidan), joka tunnettiin lyhyemmin japaniksi nimellä Eidan tai englanninkielisellä nimellä Teito Rapid Transit Authority eli TRTA. Se yksityistettiin vuonna 2004.[1] Yhtiön metroverkko on 195,1 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 179 asemaa. Metrovaunuja Tōkyō metrolla on käytössään 2 728 kappaletta (tilanne vuonna 2018).[2][3] Suppeampi on Toei-metro, johon kuuluu neljä linjaa. Sitä hallinnoi Tokion metropolin liikennelaitos. Toei-metro on 109 kilometriä pitkä ja siihen kuuluu 106 asemaa. Metrovaunuja sillä on käytössään 1 132 kappaletta (tilanne vuonna 2017).[4][5]

Vuonna 2016 Tōkyō metron linjoja käytti päivittäin keskimäärin noin 7,24 miljoonaa matkustajaa,[3] Toei-metron linjoja noin 2,67 miljoonaa matkustajaa.[4] Metroverkoilla on erilliset lippujärjestelmät, mutta ladattavia Pasmo- ja Suica-matkakortteja voi käyttää molemmissa metroissa.[5]

Väri Merkki Linjan numero Linja Japaniksi Pituus (km)
Tōkyō metro[3]
oranssi Linja 3 Ginza-linja 銀座線 14,3
punainen Linja 4 Marunouchi-linja 丸ノ内線 24,2
Marunouchi-linjan haara 丸ノ内線分岐線 3,2
hopea Linja 2 Hibiya-linja 日比谷線 20,3
taivaansininen Linja 5 Tōzai-linja 東西線 30,8
vihreä Linja 9 Chiyoda-linja 千代田線 24,0
kulta Linja 8 Yūrakuchō-linja 有楽町線 28,3
violetti Linja 11 Hanzōmon-linja 半蔵門線 16,8
smaragdinvihreä Linja 7 Nanboku-linja 南北線 21,3
ruskea Linja 13 Fukutoshin-linja 副都心線 20,2
Toei-metro[4]
ruusunpunainen Linja 1 Asakusa-linja 浅草線 18,3
sininen Linja 6 Mita-linja 三田線 26,5
lehdenvihreä Linja 10 Shinjuku-linja 新宿線 23,5
magenta Linja 12 Ōedo-linja 大江戸線 40,7

Kahden metroverkon lisäksi Tokion alueella toimii useita metronkaltaisia linjoja, kuten Odaiban aluetta palveleva Yurikamome-automaattimetro[6] ja metropolin liikennelaitoksen liikennöimä Nippori-Toneri Liner -automaattimetro.[7] Erillisalueiden sisällä kulkee myös Hanedan lentoasemalle johtava Tokion monorail.[8]

Eidanin juna Marunouchi-linjalla vuonna 1977
Ginza-linjan juna saapumassa Shibuyan metroasemalle
Juna Fukutoshin-linjalla

Tokion metron historia alkaa Tokion maanalaisen rautatieosakeyhtiön (jap. 東京地下鉄道株式会社, Tōkyō chikatetsudō kabushikigaisha) perustamisesta vuonna 1920. Yhtiö rakensi kaupungin ensimmäisen metrolinjan Asakusan ja Uenon välille vuosina 1925–1927. Tämä nykyisin Ginza-linjaan kuuluva osuus oli vain 2,2 kilometrin pituinen, mutta sitä laajennettiin vuonna 1934 Shinbashiin ja 1930-luvun loppuun mennessä Shibuyaan, kun yhtiö aloitti vastavuoroisen liikennöinnin sinne johtavalla Tokion pikarautatieosakeyhtiön (jap. 東京高速鉄道株式会社, Tōkyō kōsokutetsudō kabushikigaisha) linjalla. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 linjaa liikennöimään perustettiin ”keisarillisen pääkaupungin pikaliikenteen laitos” (jap. 帝都高速度交通営団, Teito kōsokudo kōtsūeidan) eli lyhyemmin Eidan.[1][9]

Ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeen rakennettu linja oli Marunouchi-linja, jonka ensimmäinen osuus Ikebukurosta Ochanomizuun valmistui vuonna 1954. Shinjukuun linjaa jatkettiin vuonna 1959.[1] Nämä Tokion metron ensimmäiset kaksi linjaa rakennettiin kansainvälisellä 1 435 mm raideleveydellä, mutta myöhemmät linjat pääosin kapealla 1 067 mm raideleveydellä, mikä sallii läpiajoliikenteen metrolinjoilta muiden Tokion alueella lähijunaliikennettä harjoittavien rautatieyhtiöiden linjoille.[10] 1960–1970-luvuilla Eidanin metroverkko laajeni nopeasti: Hibiya-linjan ensimmäinen osuus avattiin vuonna 1961, Tōzai-linjan vuonna 1964 ja Chiyoda-linjan vuonna 1969. Tällöin Eidanilla oli käytössään jo yli 100 kilometriä metrolinjaa. Vuonna 1974 avattiin vielä Yūrakuchō-linjan ensimmäinen osuus ja vuonna 1991 Nanboku-linjan ensimmäinen osuus.[1]

Tokion metropolin hallinto päätti vuorostaan oman metrolinjansa rakentamisesta 1954. Nykyisen Asakusa-linjan ensimmäinen osuus avattiin jo 1960, ja samalla aloitettiin vastavuoroinen liikennöinti Keisei-rautateiden kanssa. Mita-linja avattiin vuonna 1968, Shinjuku-linja taas aloitti liikennöinnin 1978 ja sitä laajennettiin vähitellen 1980-luvun kuluessa. Ōedo-linjan ensimmäinen osuus Nerimasta Hikarigaokaan avattiin 1991, mutta lopullisesti kaupungin keskustan kiertävä ympyrälinja valmistui vasta vuonna 2000. Molemmissa metroissa kelpaava matkakortti otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1996,[11] yhteinen Passnet-matkakorttijärjestelmä vuonna 2000 ja ladattava Pasmo-sirukortti vuonna 2007.[1]

20. maaliskuuta 1995 Korkein totuus -lahko teki Tokion metroon sariinikaasuiskun, jossa kuoli 13 henkeä ja loukkaantui eri tavoin noin 5 500. Hyökkäyksessä viisi lahkon jäsentä nousi eri metrojuniin, jotka olivat kaikki matkalla Tsukijin metroasemalle. Hyökkääjät laskivat samanaikaisesti sariinikaasusäiliön junan lattialle, puhkaisivat sen ja pakenivat paikalta.[12]

Vuonna 2004 Eidan yksityistettiin ja siitä tehtiin Tōkyō metro, josta 53,4 prosenttia omistaa Japanin valtio ja 46,6 prosenttia Tokion metropolin hallinto.[13] Sen verkoston toistaiseksi uusin linja, Fukutoshin-linja, avattiin vuonna 2008.[1]

Vastavuoroinen liikennöinti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten monet muutkin japanilaiset metrot, Tōkyō metro ja Toei-metro harjoittavat muiden rautatieyhtiöiden kanssa vastavuoroista liikennöintiä. Metrolinjat ovat siten muiden rautatieyhtiöiden junien läpiajettavissa, ja metroverkko laajentuu näiden vaihdottomien yhteyksien kautta huomattavasti kauemmaksi kaupungin ydinalueelta:[14]

Tōkyō metro

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linja Läpiajettava yhteys
H Hibiya-linja Tōbu-rautateiden Nikkō-linja (Minami-Kurihashiin saakka)
T Tōzai-linja JR Higashi-Nihonin Chūō-päälinja (Mitakaan saakka)
JR Higashi-Nihonin Sōbu-päälinja (Tsudanumaan saakka)
Tōyō-rautateiden Tōyō-pikalinja (Tōyō-Katsutadaihin saakka)
C Chiyoda-linja Odakyū-rautateiden Odawara-linja ja Tama-linja (Karakidaan ja Iseharaan saakka)
JR Higashi-Nihonin Jōban-linja (Torideen saakka)
Y Yūrakuchō-linja Tōbu-rautateiden Tōjō-linja (Shinrinkōeniin saakka)
Seibu-rautateiden Yūrakuchō-linjan kautta Ikebukuro-linjalle (Hannōhon saakka)
Z Hanzōmon-linja Tōkyū-rautateiden Den’entoshi-linja (Chūō-Rinkaniin saakka)
Tōbu-rautateiden Skytree-linja, Nikkō-linja ja Isesaki-linja (Minami-Kurihashiin ja Kukiin saakka)
N Nanboku-linja Tōkyū-rautateiden Meguro-linja (Hiyoshiin saakka)
Saitama-rautateiden Saitama-pikalinja (Urawa-Misonoon saakka)
F Fukutoshin-linja Tōbū- ja Seibu-rautateiden linjat yhdessä Yūrakuchō-linjan kanssa
Tōkyū-rautateiden Tōyoko-linjan kautta Minatomirai-linjalle (Motomachi-Chūkagaihin saakka)
Linja Läpiajettava yhteys
A Asakusa-linja Keikyū-rautateiden Keikyū-päälinjan kautta Kurihama-linjalle (Misakiguchiin saakka) ja Keikyūn lentoasemalinjalle (Hanedan lentoasemalle saakka)
Keisei-rautateiden Keisei-päälinja, Hokusō-rautateiden Hokusō-linja ja Shibayama-rautateiden Shibayama-linja (Naritan lentoasemalle ja Shibayama-Chiyodaan saakka)
I Mita-linja Tōkyū-rautateiden Meguro-linja (Hiyoshiin saakka)
S Shinjuku-linja Keiō-rautateiden Keiō-linja (Takaosanguchiin saakka)
  1. a b c d e f History Tokyo Metro. Viitattu 24.5.2015.
  2. Message from the President Tokyo Metro. Viitattu 24.5.2015.
  3. a b c 営業状況 Tokyo Metro. Viitattu 24.5.2015.
  4. a b c 都営地下鉄 Bureau of Transportation. Tokyo Metropolitan Government. Viitattu 24.5.2015.
  5. a b Toei Transportation Guide Bureau of Transportation. Tokyo Metropolitan Government. Viitattu 24.5.2015.
  6. Company Overview YURIKAMOME Inc. Viitattu 26.5.2015.
  7. 日暮里・舎人ライナー Bureau of Transportation. Tokyo Metropolitan Government. Viitattu 26.5.2015.
  8. Monorail Guide TOKYO MONORAIL CO., LTD. Viitattu 26.5.2015.
  9. 沿革 Tokyo Metro. Viitattu 27.5.2015.
  10. Tokio UrbanRail.net. Viitattu 27.5.2015.
  11. 交通局のあゆみ Bureau of Transportation. Tokyo Metropolitan Government. Viitattu 27.5.2015.
  12. Pletcher, Kenneth: Tokyo subway attack of 1995 Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.5.2015.
  13. Company Outline Tokyo Metro. Viitattu 27.5.2015.
  14. 地下鉄路線図 Bureau of Transportation. Tokyo Metropolitan Government. Viitattu 26.5.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]