Toinen voitelu
Toinen voitelu (engl. second anointing) on mormonien temppeleissään harjoittama pyhä toimitus. "Ensimmäinen voitelu" on osa valmistavia toimituksia, jotka suoritetaan kaikille endaumenttiin osallistuville. Tätä vastoin toinen voitelu tulee vain hyvin harvojen osaksi. Suurimmalle osalle MAP-kirkon jäsenistäkin kyseinen toimitus on kutakuinkin tuntematon. Kyseessä on ehkä eräs kirkon salaisimmista toimituksista.[1]
Toisen voitelun tarkoituksena on välittää voideltaville "pappeuden täyteys". Siinä heidät voidellaan jo tämän elämän aikana kuninkaiksi ja papeiksi Israelille, heille luovutetaan pappeuden koko valtuus ja heistä tulee Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoita. Ero ensimmäiseen voiteluun on se, että ensimmäinen voitelu lupaa voideltujen tulevan kuninkaiksi ja papeiksi Israelille (hamassa) tulevaisuudessa, jos jäsen pysyy uskollisena liitoilleen, kun taas toinen voitelu antaa nämä valtuudet jo tässä elämässä. Toisen voitelun katsotaan tekevän voideltujen "kutsumisen ja valinnan varmaksi" (vrt. 2. Pietarin kirje 1:10).
Toinen voitelu annetaan tiettävästi vain aviopareille, jotka on sinetöity toisiinsa tai jotka on vihitty temppeleissä "täksi ajaksi ja iankaikkisuudeksi". Ensimmäisen kerran toisen voitelun toimitus annettiin Joseph Smithille ja hänen vaimolleen Emmalle 28. syyskuuta 1843.[2] Kirkon alkuaikoina toisen voitelun toimitus oli jopa suhteellisen yleinen. Vuoteen 1914 mennessä yli 14 000 oli vastaanottanut toisen voitelun joko henkilökohtaisesti tai sijaistoimituksena. 1920-luvulla presidentti Heber J. Grantin aikana seremonia muuttui harvinaisemmaksi, ja välillä se käytännössä jopa lähes lakkasi.[3] Nykyään seremonia on harvinainen, mutta arvellaan, että ainakin apostolit ja kirkon johtajat olisi voideltu toisella voitelulla. Minkäänlaisia arvioita toisen voitelun yleisyydestä on kuitenkin mahdotonta esittää, koska seremoniaa koskevaa tietoa tai siihen osallistuneita ei ole julkaistu.[4][5] Mahdollisesti kirkon presidentti valitsee toisen voitelun saajat apostolien koorumin jäsenten ehdotuksesta.
Aikaisemmassa mormoniteologiassa opetettiin, että toinen voitelu on välttämätön jumalallisten siunausten täyteyden saamiselle. Nykyään kuitenkin todetaan, että tavallinen temppeliendaumentti sekä temppelissä toimitettu avioliiton sinetöinti tuovat mukanaan pelastuksen koko täyteyden ja avaavat tien korotukseen henkilön uskollisuuden ja liittojen pitämisen mukaan. Vaikka toiseen voiteluun saattaa liittyä suurempia siunauksia kuin endaumenttiin sinällään, ei sitä pidetä pelastuksen kannalta välttämättömänä.[6]
Toisen voitelun kulku ei ole yksityiskohtaisesti selvillä. Buergerin, joka on tutkinut viittauksia toiseen voiteluun 1800-luvun päiväkirjamerkinnöissä, mukaan toinen voitelu koostui tuolloin kahdesta osasta, temppelin kaikkein pyhimmässä suoritettavasta voitelusta ja siunauksesta sekä myöhemmin kotona toimitetusta pesusta ja voitelusta. Ensin mies ja vaimo voideltiin ja siunattiin kätten päälle panemisella kuninkaiksi ja papeiksi (vaimo kuningattareksi ja papittareksi) Israelille. Toimitus suoritettiin temppelin kaikkein pyhimmässä, ja tätä ennen aviopari oli saanut vastaanottaa jalkojen pesun toimituksen. Voitelun aluksi voideltava mies johti endaumenttitoimituksissakin suoritettavan rukouspiirin, jossa hän rukoili siunausta itselleen ja perheelleen sekä Kristuksen kirkolle. Itse siunaamisen ja voitelun toimitti kirkon presidentti tai hänen valtuuttamansa. Eräät mormoniteologit ajattelevat, että toisessa voitelussa myös vaimolle annetaan sama "pappeuden täyteys" kuin hänen miehelleenkin, vaikka hän ei saisikaan mitään erityistä pappeuden virkaa. Seremonian toinen osa toimitettiin yksityisesti kotona. Siihen liittyi vaimon miehelleen kotona suorittama pesu ja voitelu tämän hautaamiseksi. Jeesuksen arvellaan saaneen toisen voitelun, sillä Johanneksen evankeliumin 12. luvussa kerrotaan tapauksesta, jossa Martan ja Lasaruksen sisar Maria voiteli tämän hautaamista varten kallisarvoisella nardus-voiteella. (Eräät varhaiset mormoniteologit ovat arvelleen, että Jeesus olisi ollut naimisissa Marian kanssa.) Ennen jalkojen pesua vaimo siunaa miehensä. Tämän jalkojen pesu ja voitelu -toimituksen ja toisen voitelun välillä voi kulua pitkä aika, jopa vuosia.[7] Ei ole selvää, toimitetaanko toinen voitelu vielä samalla tavalla vai onko toimitus muuttunut aikain saatossa.
Toinen voitelu suoritettaneen nykyisin yleensä Salt Lake Cityn temppelin kaikkein pyhimmässä. Tiettävästi toimituksia suoritetaan siellä sunnuntai-iltapäivisin. Voitelu voidaan suorittaa myös muissa temppeleissä; niissä temppelin sinetöintihuone pyhitettäisiin tähän tarkoitukseen erityisellä rukouksella ennen toisen voitelun suorittamista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Buerger, David John: "The Fulness of Priesthood":The Second Anointing in Latter-day Saint Theology and Practice (s. 11–44) Dialogue. A Journal of Mormon Thought. Volume 16, Number 1. 1983. Salt Lake City: Dialogue Foundation.
- Buerger, David John: The Mysteries of Godlines. A History of Mormon Temple Worship. Salt Lake City: Signature Books, 1994. ISBN 1-56085-176-7.