Miinalaiva Riilahti
| Miinalaiva Riilahti | |
|---|---|
 Riilahti vuonna 1942 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Wärtsilä Crichton-Vulcan |
| Laskettu vesille | 14. joulukuuta 1940 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 23. elokuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 310 t |
| Pituus | 50 m |
| Leveys | 7,9 m |
| Syväys | 1,5 m |
| Koneteho |
2 × Rateau-dieselmoottoria (835 kW) myöhemmin 2 × MAN-dieselmoottoria (894 kW) |
| Nopeus | 15 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 75 mm tykki 1 x Bofors 40 mm 2 x Madsen 20 mm tykki |
| Miinat | 3 miinakiskoparia ja noin 100 miinaa |
Miinalaiva Riilahti oli Suomen merivoimien miinalaiva vuosina 1940–1943. Alus oli nimetty Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan laivastojen välisen Hangon edustalla vuonna 1714 käydyn Riilahden taistelun mukaan.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusille miinalaivoille, Riilahdelle ja Ruotsinsalmelle, oli osoitettu rahoitus jo 1937, mutta ne myöhästyivät aiotusta aikataulustaan. Rahat käytettiin Mäkiluodon linnakkeen kasarmeihin.
Alun perin alusluokan tehtäväksi oli määritelty panssarilaivojen saattoraivaajina toimiminen, joten niiden syväys oli vain 1,5 metriä. Riilahden aseistuksena oli yksi 75 mm:n, yksi 40 mm:n ja kaksi 20 mm:n tykkiä sekä kolme miinakiskoparia, joita varten oli noin sata miinaa. Sukellusveneiden torjuntaa varten sillä oli vesikuuntelulaitteita ja syvyyspommiheittimiä ja -pudottimia. Aluksella oli riittävästi tehoja raivauskaluston hinaamiseen. Itsensä ja muiden alusten suojaamista varten aluksilla oli tehokkaat savugeneraattorit.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Crichton-Vulcanilta. Se laskettiin vesille 14. joulukuuta 1940 ja palvelukseen otettaessa päälliköksi määrättiin kapteeniluutnantti Osmo Kivilinna, joka toimi aluksen päällikkönä koko sen olemassaolon ajan.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosodan alkaessa Riilahti ja Ruotsinsalmi aloittivat 26. kesäkuuta 1941 Suomenlahden miinoittamisen. Vuonna 1941 alus laski 850 miinaa ja 100 raivausestettä, joista suuren osan Jumindan miinasulkuun[1].
Vuonna 1941 alus kaappasi neuvostoliittolaisen proomun ja osallistui miinanraivausoperaatioon Hangon vuokra-alueen eteläpuolella. Kesällä 1942 alus laski 834 miinaa ja 444 raivausestettä lähinnä Suursaaren läheisyyteen. Neuvostojoukkojen noustua maihin Somerissa 8. heinäkuuta 1942 alus hälytettiin taistelupaikalle, jossa se kävi tykistötaisteluita Neuvostoliiton Itämeren laivaston aluksia vastaan, antoi tulitukea saaren puolustajille ja torjui Neuvostoliiton ilmavoimien hyökkäyksiä. Taistelun aikana laskettiin 56 lentokoneen hyökänneen Riilahden kimppuun, mutta alus selvisi. Somerin taistelu päättyi suomalaisten voittoon.
Ylipäällikkö Mannerheim nimitti 8. maaliskuuta 1943 aluksen päällikön kapteeniluutnantti Osmo Kivilinnan Mannerheim-ristin ritariksi. Perusteissa mainintaan muun muassa, että Kivilinna oli suorittanut kaikki sotatoimensa aivan uudella ja uudentyyppisellä aluksella, jonka ohjailuominaisuuksia ei kukaan tuntenut tarkasti. Aiemmin mainittujen operaatioiden lisäksi hän oli upottanut useita neuvostoliittolaisia sukellusveneitä.
Alus lähti 22. elokuuta kello 5.30 Loviisasta vartiomoottorivene 1:n kanssa sukellusveneentorjuntatehtävään Suursaaren länsipuolelle. Seuraavana päivänä kello kaksi aluksen tähystäjä havaitsi lännessä Neuvostoliiton laivaston moottoritorpedoveneitä ja suoritti hälytyksen. Vahtiupseeri oli kuitenkin antanut aiemmin käskyn sammuttaa Riilahden koneet, jotta vesikuuntelijat kuulisivat paremmin sukellusveneiden ääniä. Ennen kuin alus sai koneensa käyntiin ja ohjailuvauhtia, moottoritorpedovene TK 94 ehti laukaista alusta kohti torpedon, joka osui aluksen vasempaan kylkeen ja katkaisi sen kahtia. Riilahti upposi kaksi minuuttia myöhemmin ja vei mukanaan 23 merisotilasta. Vartiomoottorivene 1 pelasti vedestä 11 miestä, joiden joukossa oli aluksen päällikkö, joka kuitenkin menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Hylky on viiden meripeninkulman päässä Tiiskeristä 70 metrin syvyydessä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: Eita Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Auvinen, Visa s. 80