Miinalaiva Riilahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miinalaiva Riilahti
Riilahti vuonna 1942
Riilahti vuonna 1942
Naval Ensign of Finland.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Wärtsilä Crichton-Vulcan
Laskettu vesille 14. joulukuuta 1940
Palveluskäytöstä upotettu 23. elokuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 310 t
Pituus 50 m
Leveys 7,9 m
Syväys 1,5 m
Koneteho

2 × Rateau-dieselmoottoria (835 kilowattia)

myöhemmin 2 × MAN-dieselmoottoria (894 kilowattia)
Nopeus 15 solmua
Aseistus 1 x 75 mm tykki
1 x Bofors 40 mm
2 x Madsen 20 mm tykki
3 miinakiskoparia ja noin 100 miinaa

Miinalaiva Riilahti oli Suomen merivoimien miinalaiva vuosina 19401943 ja Ruotsinsalmen sisaralus. Alus oli nimetty Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan laivastojen välisen Hangon edustalla vuonna 1714 käydyn Riilahden taistelun mukaan.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusille miinalaivoille, Riilahdelle ja Ruotsinsalmelle, oli osoitettu rahoitus jo 1937, mutta ne myöhästyivät aiotusta aikataulustaan. Rahat käytettiin Mäkiluodon linnakkeen kasarmeihin. Riilahti laskettiin lopulta vesille 14. joulukuuta 1940.

Alun perin alusluokan tehtäväksi oli määritelty panssarilaivojen saattoraivaajina toimiminen, joten niiden syväys oli vain 1,5 metriä. Riilahden aseistuksena oli yksi 75 mm, yksi 40 mm ja kaksi 20 mm tykkiä sekä kolme miinakiskoparia, joita varten oli noin sata miinaa. Sukellusveneiden torjuntaa varten sillä oli vesikuuntelulaitteita ja syvyyspommiheittimiä ja -pudottimia. Aluksella oli riittävästi tehoja raivauskaluston hinaamiseen. Itsensä ja muiden alusten suojaamista varten Riilahdella oli tehokkaat savugeneraattorit.

Aluksen päälliköksi määrättiin kapteeniluutnantti Osmo Kivilinna, joka toimi aluksen päällikkönä koko sen olemassaolon ajan.

Jatkosodan meritaisteluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riilahti ja Ruotsinsalmi aloittivat Suomenlahden miinoittamisen 26. kesäkuuta 1941, heti Jatkosodan sytyttyä. Vuoden 1941 aikana Riilahti laski 850 miinaa ja 100 raivausestettä, joista suuren osan Jumindan miinasulkuun[1].

Vuonna 1941 alus myös kaappasi neuvostoliittolaisen proomun ja osallistui miinanraivausoperaatioon Hangon vuokra-alueen eteläpuolella. Kesällä 1942 alus laski 834 miinaa ja 444 raivausestettä lähinnä Suursaaren läheisyyteen. Neuvostojoukkojen noustua maihin Somerin saaressa 8. heinäkuuta 1942 hälytettiin Riilahti taistelupaikalle, jossa se kävi tykistötaisteluita Neuvostoliiton laivaston aluksia vastaan, antoi tulitukea saaren puolustajille ja torjui Neuvostoliiton ilmavoimien hyökkäyksiä. Taistelun aikana laskettiin 56 lentokoneen hyökänneen Riilahden kimppuun, mutta miehistön toiminnan ansiosta alus selvisi. Somerin taistelu päättyi suomalaisten voittoon.

8. maaliskuuta 1943 ylipäällikkö nimitti aluksen päällikön kapteeniluutnantti Osmo Kivilinnan Mannerheim-ristin ritariksi. Perusteista voinee mainita muun muassa sen, että kapteeniluutnantti Kivilinna oli suorittanut kaikki sotatoimensa aivan uudella ja uuden tyyppisellä aluksella, jonka ohjailuominaisuuksia ei kukaan tuntenut tarkasti. Aiemmin mainittujen operaatioiden lisäksi hän oli upottanut useita neuvostoliittolaisia sukellusveneitä.

Viimeinen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riilahti lähti sukellusveneentorjuntatehtävään Suursaaren länsipuolelle Loviisasta 22. elokuuta kello 5.30. Aluksen mukana oli vartiomoottorivene 1. Kello kaksi 23. elokuuta aluksen tähystäjä havaitsi lännessa Neuvostoliiton moottoritorpedoveneitä ja suoritti hälytyksen. Vahtiupseeri oli kuitenkin antanut aiemmin käskyn sammuttaa Riilahden koneet, jotta vesikuuntelijat kuulisivat paremmin sukellusveneiden ääniä. Ennen kuin miinalaiva sai koneensa käyntiin ja ohjailuvauhtia, moottoritorpedovene TK 94 ehti laukaista alusta kohti torpedon, joka osui aluksen vasempaan kylkeen ja katkaisi sen kahtia. Riilahti upposi kaksi minuuttia myöhemmin ja vei mukanaan 23 merisotilasta. Vartiomoottorivene 1 pelasti vedestä yksitoista miestä, joiden joukossa oli aluksen päällikkö, joka kuitenkin menehtyi myöhemmin vammoihinsa.

Riilahden hylky lepää viiden meripeninkulman päässä Tiiskeristä 70 metrin syvyydessä. Aluksen uppoaminen jätti aukon Merivoimien miinalaivakantaan, jonka vuonna 1957 valmistunut Keihässalmi paikkasi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, Visa s. 80