Miinalaiva Riilahti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miinalaiva Riilahti
Riilahti vuonna 1942
Riilahti vuonna 1942
Military Flag of Finland.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Wärtsilä Crichton-Vulcan
Laskettu vesille 14. joulukuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä upotettu 23. elokuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 310 t
Pituus 50 m
Leveys 7,9 m
Syväys 1,5 m
Koneteho

2 × Rateau-dieselmoottoria (835 kilowattia)

myöhemmin 2 × MAN-dieselmoottoria (894 kilowattia)
Nopeus 15 solmua
Aseistus
Aseistus 1 x 75 mm tykki
1 x Bofors 40 mm
2 x Madsen 20 mm tykki
Miinat 3 miinakiskoparia ja noin 100 miinaa

Miinalaiva Riilahti oli Suomen merivoimien miinalaiva vuosina 1940–1943 ja Ruotsinsalmen sisaralus. Alus oli nimetty Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan laivastojen välisen Hangon edustalla vuonna 1714 käydyn Riilahden taistelun mukaan.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusille miinalaivoille, Riilahdelle ja Ruotsinsalmelle, oli osoitettu rahoitus jo 1937, mutta ne myöhästyivät aiotusta aikataulustaan. Rahat käytettiin Mäkiluodon linnakkeen kasarmeihin.

Alun perin alusluokan tehtäväksi oli määritelty panssarilaivojen saattoraivaajina toimiminen, joten niiden syväys oli vain 1,5 metriä. Riilahden aseistuksena oli yksi 75 mm:n, yksi 40 mm:n ja kaksi 20 mm:n tykkiä sekä kolme miinakiskoparia, joita varten oli noin sata miinaa. Sukellusveneiden torjuntaa varten sillä oli vesikuuntelulaitteita ja syvyyspommiheittimiä ja -pudottimia. Aluksella oli riittävästi tehoja raivauskaluston hinaamiseen. Itsensä ja muiden alusten suojaamista varten Riilahdella oli tehokkaat savugeneraattorit.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Crichton-Vulcanilta. Se laskettiin vesille 14. joulukuuta 1940 ja palvelukseen otettaessa päälliköksi määrättiin kapteeniluutnantti Osmo Kivilinna, joka toimi aluksen päällikkönä koko sen olemassaolon ajan.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riilahti ja Ruotsinsalmi aloittivat Suomenlahden miinoittamisen 26. kesäkuuta 1941, heti Jatkosodan alettua. Vuoden 1941 aikana Riilahti laski 850 miinaa ja 100 raivausestettä, joista suuren osan Jumindan miinasulkuun[1].

Vuonna 1941 alus kaappasi neuvostoliittolaisen proomun ja osallistui miinanraivausoperaatioon Hangon vuokra-alueen eteläpuolella. Kesällä 1942 alus laski 834 miinaa ja 444 raivausestettä lähinnä Suursaaren läheisyyteen. Neuvostojoukkojen noustua maihin Somerissa 8. heinäkuuta 1942 alus hälytettiin taistelupaikalle, jossa se kävi tykistötaisteluita Neuvostoliiton Itämeren laivaston aluksia vastaan, antoi tulitukea saaren puolustajille ja torjui Neuvostoliiton ilmavoimien hyökkäyksiä. Taistelun aikana laskettiin 56 lentokoneen hyökänneen Riilahden kimppuun, mutta alus selvisi. Somerin taistelu päättyi suomalaisten voittoon.

Ylipäällikkö nimitti 8. maaliskuuta 1943 aluksen päällikön kapteeniluutnantti Osmo Kivilinnan Mannerheim-ristin ritariksi. Perusteissa mainintaan mm. että Kivilinna oli suorittanut kaikki sotatoimensa aivan uudella ja uuden tyyppisellä aluksella, jonka ohjailuominaisuuksia ei kukaan tuntenut tarkasti. Aiemmin mainittujen operaatioiden lisäksi hän oli upottanut useita neuvostoliittolaisia sukellusveneitä.

Alus lähti 22. elokuuta kello 5.30 Loviisasta sukellusveneentorjuntatehtävään Suursaaren länsipuolelle. Aluksen mukana oli vartiomoottorivene 1. Seuraavana päivänä kello kaksi aluksen tähystäjä havaitsi lännessä Neuvostoliiton laivaston moottoritorpedoveneitä ja suoritti hälytyksen. Vahtiupseeri oli kuitenkin antanut aiemmin käskyn sammuttaa Riilahden koneet, jotta vesikuuntelijat kuulisivat paremmin sukellusveneiden ääniä. Ennen kuin miinalaiva sai koneensa käyntiin ja ohjailuvauhtia, moottoritorpedovene TK 94 ehti laukaista alusta kohti torpedon, joka osui aluksen vasempaan kylkeen ja katkaisi sen kahtia. Riilahti upposi kaksi minuuttia myöhemmin ja vei mukanaan 23 merisotilasta. Vartiomoottorivene 1 pelasti vedestä yksitoista miestä, joiden joukossa oli aluksen päällikkö, joka kuitenkin menehtyi myöhemmin vammoihinsa. Hylky on viiden meripeninkulman päässä Tiiskeristä 70 metrin syvyydessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Auvinen, Visa s. 80

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]