Lyyrypyrstö
| Lyyrypyrstö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Lyyrypyrstöt Menuridae |
| Suku: | Lyyrypyrstöt Menura |
| Laji: | novaehollandiae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Menura novaehollandiae |
|
| Katso myös | |
Lyyrypyrstö (Menura novaehollandiae) on suurikokoinen australialainen lintu. Lajin koiraiden tuntomerkkinä on näyttävä pyrstö. Lyyrypyrstö kykenee matkimaan täydellisesti erilaisia ääniä.
Ulkonäkö ja laulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyyrypyrstö on fasaanin kokoinen, se kasvaa noin metrin pitkäksi. Se on väriltään ruskea, mutta koiraalla pyrstön reunasulat ovat pidentyneet, voimakaskuvioiset ja kaartuvat sen laulaessa ruumiin ylle. Pienemmän naaran pyrstö on vaatimattomampi.[2]
Lyyrypyrstön ääntely vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne pystyvät matkimaan monia erilaisia ääniä. Lyyrypyrstö laulaa lähellä maata ja aloittaa noin puoli tuntia ennen auringonnousua. Asutusten lähellä lyyrypyrstön ääntely voi olla riesaksi.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyyrypyrstöä tavataan yleisenä sademetsissä ja muissa rehevissä metsissä Australian itärannikolla Tasmaniasta Etelä-Queenslandiin.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molemmat sukupuolet valtaavat reviirin ja etsivät useita parittelukumppaneita. Koiras yrittää vallata mahdollisimman monta naarasta. Naaras rakentaa pesän huhti- lokakuussa matalalle ja vuoraa sen sammaleilla. Se munii yhden munan jota se hautoo yksin kuusi viikkoa. Poikaset pysyvät pesässä 6-10 viikkoa ja itsenäistyvät 9 kuukauden ikäisinä.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyyrypyrstö syö hyönteisiä, kotiloita, matoja ja hämähäkkejä joita se nokkii lehtikarikkeen joukosta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Menura novaehollandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jan Pedersen: Maailman eläimet äänessä, s. 159. Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6233-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Menura novaehollandiae (englanniksi)