Lyyrypyrstö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lajia. Lyyrypyrstöt käsittelee heimoa
Lyyrypyrstö
Lyrebird.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Lyyrypyrstöt Menuridae
Suku: Lyyrypyrstöt Menura
Laji: novaehollandiae
Kaksiosainen nimi
Menura novaehollandiae
Latham, 1801
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lyyrypyrstö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lyyrypyrstö Commonsissa

Lyyrypyrstö (Menura novaehollandiae) on suurikokoinen australialainen lintu. Lajin koiraiden tuntomerkkinä on näyttävä pyrstö. Lyyrypyrstö kykenee matkimaan täydellisesti erilaisia ääniä.

Ulkonäkö ja laulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyyrypyrstö on fasaanin kokoinen, se kasvaa noin metrin pitkäksi. Se on väriltään ruskea, mutta koiraalla pyrstön reunasulat ovat pidentyneet, voimakaskuvioiset ja kaartuvat sen lulaessa ruuminsa ylle. Pienemmän naaran pyrstö on vaatimattomampi.[2]

Lyyrypyrstön ääntely vaihtelee yksilöstä toiseen. Ne pystyvät matkimaan monia erilaisia ääniä. Lyyrypyrstö laulaa lähellä maata ja aloittaa noin puoli tuntia ennen auringonnousua. Asutusten lähellä lyyrypyrstön ääntely voi olla riesaksi.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyyrypyrstöä tavataan yleisenä sademetsissä ja muissa rehevissä metsissä Australian itärannikolla Tasmaniasta Etelä-Queenslandiin.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmat sukupuolet valtaavat reviirin ja etsivät useita parittelukumppaneita. Koiras yrittää vallata mahdollisimman monta naarasta. Naaras rakentaa pesän huhti- lokakuussa matalalle ja vuoraa sen sammaleilla. Se munii yhden munan jota se hautoo yksin kuusi viikkoa. Poikaset pysyvät pesässä 6-10 viikkoa ja itsenäistyvät 9 kuukauden ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyyrypyrstö syö hyönteisiä, kotiloita, matoja ja hämähäkkejä joita se nokkii lehtikarikkeen joukosta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Menura novaehollandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Jan Pedersen: Maailman eläimet äänessä, s. 159. Suom. Iiris Kalliola. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6233-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.