HMS Aylmer
| HMS Aylmer | |
|---|---|
 HMS Aylmer |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bethlehem-Hingham Shipyard Inc., Hingham, Massachusetts |
| Kölinlasku | 12. huhtikuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 10. heinäkuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 30. syyskuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | palautettu 5. marraskuuta 1945 Yhdysvalloille |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 800 t (max) |
| Pituus | 93 m |
| Leveys | 11,1 m |
| Syväys | 3,4 m |
| Nopeus | 24 solmua (44 km/h) |
| Miehistöä | 170-180 |
HMS Aylmer (viirinumero K463) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Captain-luokan fregatti toisessa maailmansodassa. Alus oli Lend-Lease-sopimuksen nojalla Yhdysvalloista saatu Buckley-luokan saattuehävittäjä USS Harmon, joka luokiteltiin Kuninkaallisessa laivastossa fregatiksi. Se nimettiin yhdeksänvuotisen sodan Barfleurin taistelussa 1692 84-tykin toisen luokan linjalaivaa HMS Royal Katherinea komentaneen Matthew Aylmerin mukaan.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Captain-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 10. tammikuuta 1942 Bethlehem-Hingham Shipyard Inc.:ltä Hinghamista Massachusettsistä, missä köli laskettiin 12. huhtikuuta 1943. Alus laskettiin vesille samana vuonna 10. heinäkuuta nimellä USS Harmon (runkonumero DE72) ja valmistui vuoden lopulla 30. syyskuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aylmer oli 5. saattajaryhmän johtoaluksena Pohjois-Atlantilla, Normandian maihinnousussa sekä Englannin kanaalissa. Alus upotti Pohjois-Atlantilla 6. toukokuuta HMS Blighin ja HMS Bickertonin sekä kahden 825 laivueen Fairey Swordfish -torpedopommittajan kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-765 ()[1].
Operaatio Goodwoodissa 22. elokuuta 1944 saattuetukialukset HMS Trumpeter ja HMS Nabob lähtivät Barentsinmerelle hyökätäkseen Norjan vuonoissa piileksivää Saksan laivaston taistelulaivaa Tirpitziä vastaan. Aluksia suojasivat 5. saattajaryhmän alukset, joiden mukana oli myös Aylmer. Operaation aikana sukellusvene U-354 onnistui torpedoimaan sekä Nabobin että saattajaryhmän johtoaluksena toimineen Bickertonin. Nabob kykeni palaamaan satamaan, mutta HMS Vigilant upotti pahoin vaurioituneen Bickertonin. Tässä yhteydessä saattajaryhmän komentaja Donald McIntyre siirtyi Aylmerille.
Alus upotti 26. tammikuuta 1945 HMS Bentinckin, HMS Calderin ja HMS Mannersin kanssa sukellusvene U-1051:n Irlanninmerellä Mansaaren eteläpuolella (). Sukellusvene pakotettiin syvyyspommein pintaan, minkä jälkeen syntyi tulitaistelu. Sukellusvene upposi lopulta Aylmerin törmättyä siihen.[2]
Alus palautettiin Yhdysvalloille 5. marraskuuta 1945 ja poistettiin alusluettelosta 19. joulukuuta. Alus myytiin romutettavaksi.[1]
päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen päälliköinä olivat:
- A.D.P. Campbell (B.W. Taylor 5. saattajaryhmän komentaja) 30. elokuuta 1944
- W. L. Smith helmikuusta 1945
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)