Enharmoniset sävelet

Enharmoniset sävelet ovat erinimisiä säveliä, joiden sävelkorkeus puhtaassa virityksessä hieman poikkeaa toisistaan, vähennetyn sekunnin verran, mutta joiden välillä ei tasavirityksessä ole korkeuseroa. Nuottikirjoituksessa sävelet katsotaan eri säveliksi ja merkitään eri tavalla, esimerkiksi fis korotettuna f-sävelenä ja ges alennettuna g-sävelenä, ja riippuu pääasiassa sävellajista, kummaksi sävel merkitään ja tulkitaan.

Joillakin soittimilla, esimerkiksi viululla, voidaan sävelkorkeutta jatkuvasti säätää, ja tällaisilla soittimilla enharmoniset sävelet pyritään soittamaan puhtaan virityksen mukaisesti hieman eri korkuisina. Myös monet laulajat ottavat intuitiivisesti huomioon tämän korkeuseron.^[1] Sitä vastoin pianossa ja muissa kosketinsoittimissa niitä vastaa sama kosketin ja ne soivat samalla korkeudella. Hyvän sävelkorvan omaavilla ihmisillä näyttää kuitenkin olevan kyky tulkita tasavireiselläkin soittimella soitetut sävelet esiintymisyhteytensä mukaisesti joksikin tietyksi toisiaan enharmonisesti vastaavista sävelistä, mihin vaikuttaa varsinkin sävelten taipumus toimia johtosävelinä eri suuntiin.^[1]

Enharmonisia säveliä ovat seuraavassa kaaviossa samaan ruutuun merkityt:

His
C
Deses

Hisis
Cis
Des

Cisis
D
Eses

Dis
Es
Feses

Disis
E
Fes

Eis
F
Geses

Eisis
Fis
Ges

Fisis
G
Ases

Gis
As

Gisis
A
Bb/Heses

Ais
B
Ceses

Aisis
H
Ces

Korkeusero ja esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oktaavin päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on 2 : 1. Puhtaassa virityksessä suuren terssin päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on 5 : 4. Siirryttäessä C-sävelestä kaksi suurta terssiä ylöspäin päädytään Gis-säveleen, jonka taajuuden suhde C:n taajuuteen on (⁵/₄)² eli 25 : 16. Toisaalta siirryttäessä oktaavia ylempänä olevasta C-sävelestä suurta terssiä alemmas päädytään As-säveleen, jonka taajuuden suhde alempaan C:hen on 2 × ⁴/₅ eli 8 : 5. Tästä seuraa, että puhtaasti viritettyjen Gisin ja Asin taajuuksien suhde on (⁸/₅) : (²⁵/₁₆) eli 128 : 125, desimaalilukuna 1,024. Ero on siis huomattavasti pienempi kuin pienimmän pianolla soitettavan intervallin, kromaattisen puoliaskelen päässä toisistaan olevien sävelten, esimerkiksi E:n ja Esin välinen suhde 25 : 24 eli 1,0417.

Yksiviivaisen A:n taajuudeksi on sovittu 440 Hz. Tästä voidaan laskea, että jos C-duuri-asteikko viritetään puhtaasti, keski-C:n taajuus on 264 Hz. Tämän mukaisesti Gis-sävelen taajuudeksi saadaan 412,5 Hz ja As-sävelen 422,4 Hz. Tasaviritetyissä soittimissa kuitenkin molemmat soivat samoin ja sävelen taajuus on noin 415,3 Hz.