Ero sivun ”Galvaaninen korroosio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
KLS (keskustelu | muokkaukset) Parempi määritelmä (ei tarkoita vain sitä, että metallit ovat upotettuna samaan elektrolyyttiin, vaan tämän seurauksena esiintyviä kemiallisia reaktiota) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Galvaaninen korroosio''' eli '''bimetallinen korroosio''' |
'''Galvaaninen korroosio''' eli '''bimetallinen korroosio''' on [[sähkökemia]]llinen reaktio, joka tapahtuu, kun kaksi tai useampia [[metalli|metalleja]] on keskenään sähköisessä kontaktissa ja upotettuna samaan [[elektrolyytti|elektrolyyttiin]]. Galvaanista korroosiota tapahtuu johtuen eri metallien välisestä [[Metallien sähkökemiallinen jännitesarja|potentiaalierosta]]. Epäjalompi metalli, jolla on siis matalampi [[Sähköinen potentiaali|potentiaali]], muodostuu [[paristo|sähköisessä parissa]] [[anodi|anodiksi]] ja syöpyy. Muodostuneen parin jalommasta metallista syntyy [[katodi]] ja sen syöpyminen hidastuu tai loppuu täysin. Galvaanisen korroosion todennäköisyys riippuu metallien jalousaste- eli potentiaalierosta, jolloin suurempi ero merkitsee todennäköisempää korroosiota. Tämän lisäksi myös eri metallista valmistettujen kappaleiden [[pinta-ala|pinta-aloilla]] on merkitystä, sillä mitä pienempi [[anodi]] on suhteessa [[katodi|katodiin]] sitä suurempi on sen [[virrantiheys]] ja samalla myös [[korroosionopeus]]. Tämä johtuu siitä, että [[korroosiokenno|korroosiokennossa]] anodisten ja katodisten virtojen tulee olla yhtä suuria, jolloin pientä anodin pinta-alaa seuraa suuri anodinen virrantiheys. |
||
Galvaaninen korroosio rajoittuu metallien liitoskohdan läheisyyteen eikä leviä koko rakenteeseen. Tämän takia galvaaninen korroosio luokitellaan [[paikallinen korroosio|paikalliseen korroosioon]]. Metallikappaleiden pinta-alasuhteen lisäksi galvaaniseen korroosioon vaikuttaa myös elektrolyytin [[Sähkönjohtavuus|sähkönjohtokyky]]. Hyvin johtavassa liuoksessa galvaaninen korroosio tapahtuu laajalla alueella melko matalana syöpymänä liitoskohdan ympäristössä. Huonosti johtavassa liuoksessa [[korroosio]] tapahtuu liitoksen lähellä synnyttäen syviä syöpymiä. Kuitenkin hyvin johtava liuos aiheuttaa sen, että muodostuu suuri katodinen alue, jolloin pinta-alaa kohden menetetyn materiaalin määrä saattaa kasvaa, vaikka kappaleen ohenema aikayksikköä kohden pienenisikin. |
Galvaaninen korroosio rajoittuu metallien liitoskohdan läheisyyteen eikä leviä koko rakenteeseen. Tämän takia galvaaninen korroosio luokitellaan [[paikallinen korroosio|paikalliseen korroosioon]]. Metallikappaleiden pinta-alasuhteen lisäksi galvaaniseen korroosioon vaikuttaa myös elektrolyytin [[Sähkönjohtavuus|sähkönjohtokyky]]. Hyvin johtavassa liuoksessa galvaaninen korroosio tapahtuu laajalla alueella melko matalana syöpymänä liitoskohdan ympäristössä. Huonosti johtavassa liuoksessa [[korroosio]] tapahtuu liitoksen lähellä synnyttäen syviä syöpymiä. Kuitenkin hyvin johtava liuos aiheuttaa sen, että muodostuu suuri katodinen alue, jolloin pinta-alaa kohden menetetyn materiaalin määrä saattaa kasvaa, vaikka kappaleen ohenema aikayksikköä kohden pienenisikin. |
||
Versio 26. marraskuuta 2010 kello 15.02
Galvaaninen korroosio eli bimetallinen korroosio on sähkökemiallinen reaktio, joka tapahtuu, kun kaksi tai useampia metalleja on keskenään sähköisessä kontaktissa ja upotettuna samaan elektrolyyttiin. Galvaanista korroosiota tapahtuu johtuen eri metallien välisestä potentiaalierosta. Epäjalompi metalli, jolla on siis matalampi potentiaali, muodostuu sähköisessä parissa anodiksi ja syöpyy. Muodostuneen parin jalommasta metallista syntyy katodi ja sen syöpyminen hidastuu tai loppuu täysin. Galvaanisen korroosion todennäköisyys riippuu metallien jalousaste- eli potentiaalierosta, jolloin suurempi ero merkitsee todennäköisempää korroosiota. Tämän lisäksi myös eri metallista valmistettujen kappaleiden pinta-aloilla on merkitystä, sillä mitä pienempi anodi on suhteessa katodiin sitä suurempi on sen virrantiheys ja samalla myös korroosionopeus. Tämä johtuu siitä, että korroosiokennossa anodisten ja katodisten virtojen tulee olla yhtä suuria, jolloin pientä anodin pinta-alaa seuraa suuri anodinen virrantiheys.
Galvaaninen korroosio rajoittuu metallien liitoskohdan läheisyyteen eikä leviä koko rakenteeseen. Tämän takia galvaaninen korroosio luokitellaan paikalliseen korroosioon. Metallikappaleiden pinta-alasuhteen lisäksi galvaaniseen korroosioon vaikuttaa myös elektrolyytin sähkönjohtokyky. Hyvin johtavassa liuoksessa galvaaninen korroosio tapahtuu laajalla alueella melko matalana syöpymänä liitoskohdan ympäristössä. Huonosti johtavassa liuoksessa korroosio tapahtuu liitoksen lähellä synnyttäen syviä syöpymiä. Kuitenkin hyvin johtava liuos aiheuttaa sen, että muodostuu suuri katodinen alue, jolloin pinta-alaa kohden menetetyn materiaalin määrä saattaa kasvaa, vaikka kappaleen ohenema aikayksikköä kohden pienenisikin.
Lähteet
- Aromaa, J.: Korroosionestotekniikan Perusteet, Teknillisen korkeakoulun materiaalitekniikan julkaisuja, Espoo, 2005, ISBN 951-22-7829-4.
- Shreir, L.L.; Jarman, R.A.; Burstein, G.T.: Corrosion (3rd edition), Butterworth-Heinemann, Oxford, 1994, ISBN 0-7506-1077-8.
- Korroosiokäsikirja, Kunnossapidon julkaisusarja N:o 12, 2004, ISBN 951-97101-7-5.