Sähkökemia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähkökemia on fysikaalisen kemian osa-alue, joka tutkii hapettumis-pelkistymis-ilmiöitä, joissa kuluu tai syntyy sähköenergiaa. Englantilaisia kemistejä John Daniellia ja Michael Faradayta pidetään nykymuotoisen sähkökemian keksijöinä.

Sähkökemiallinen pari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallien halukkuus luovuttaa elektroneja vaihtelee sähkökemiallisen jännitesarjan mukaisesti. Epäjalot metallit luovuttavat elektroneja helposti, mutta jalot metallit heikosti. Tätä metallien ominaisuutta käytetään sähkövirran synnyttämiseen paristossa.

Yksinkertaisimmassa sähkövirtaa tuottavassa sähkökemiallisessa parissa on kaksi erilaista metallisauvaa ioneja sisältävässä liuoksessa, kuten suola- tai happoliuoksessa. Ioneja sisältävää liuosta kutsutaan elektrolyyttiliuokseksi.

Elektrolyyttiliuoksessa ionit kuljettavat liikkuessaan sähkövarauksia. Elektrolyyttiliuoksessa ionien liike on sähkövirtaa.

Yksinkertainen pari saadaan käyttämällä kupari- ja sinkkisauvaa. Sauvat pannaan astiaan, jossa on huokoisella väliseinällä erotettuna kuparisulfaattiliuosta ja sinkkisulfaattiliuosta. Huokoinen seinä estää liuosten mekaanisen sekoittumisen toisiinsa, mutta sallii ionien pääsyn läpi, siis sähkövirran kulun. Ilman väliseinää kupari-ionit pelkistyisivät suoraan sinkkisauvan pintaan kuparikerrokseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sähkökemia.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.