Ero sivun ”Tuotantopuolen taloustiede” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: cs, fr, nl, vi |
p Botti lisäsi: simple:Supply-side economics |
||
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
[[ja:サプライサイド経済学]] |
[[ja:サプライサイド経済学]] |
||
[[pl:Ekonomia podaży]] |
[[pl:Ekonomia podaży]] |
||
[[simple:Supply-side economics]] |
|||
[[sk:Ekonómia strany ponuky]] |
[[sk:Ekonómia strany ponuky]] |
||
[[sv:Utbudsekonomi]] |
[[sv:Utbudsekonomi]] |
||
Versio 31. maaliskuuta 2010 kello 22.31
Tuotantopuolen taloustiede eli tarjonnan taloustiede lähtee keynesiläisen kysynnän kiihdyttämisen sijaan tarjonnan lisäämisestä talouskasvun perustana. Se syntyi 1970-luvulla monetaristien keynesiläisen taloustieteen arvostelusta ja painotti sijoittamista jo klassisen taloustieteenkin perustana. Klassisessa taloustieteessä sama ajatus on tiivistettynä Sayn laissa. Tarjonnan taloustieteen tekivät tunnetuksi erityisesti Robert Mundell, Arthur Laffer ja Jude Wanniski, joka antoi koulukunnalle nimen 1975.
Tarjonnan taloustieteeseen on vahvasti vaikuttanut Laffer-käyrän ajatus, jonka mukaan verotulot nousevat veroastetta nostettaessa vain tiettyyn pisteeseen asti. Jos verot ovat liian korkealla, voidaan niitä laskea ja saada suuremmat tulot nopeutuneen talouskasvun seurauksena.
Yhdysvalloissa tarjonnan taloustiede yhdistetään usein Ronald Reaganin talouspolitiikkaan, jota kutsutaan termillä "reaganomics". Hän vaihtoi 1980-luvun alussa tiukan monetaristisen politiikan huonossa taloustilanteessa tuotannon elvyttämiseen veroja alentamalla. Arvostelijoiden, kuten Paul Krugmanin, mukaan Reaganin hallinnon aikana kasvanut budjettialijäämä osoittaa, että verojen lasku ei lisää tuloja ja että Laffer-käyrä ei siten pidä paikkaansa. Kannattajat taas korostavat, että verotulot kyllä lisääntyivät, mutta hallinnon kohonnut kulutus aiheutti alijäämän.