Karma

Sanalla karma (sanskritia, devanagari: कर्म; 'teko', 'toiminta'; paaliksi kamma) tarkoitetaan yleensä buddhalaisuudessa, hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa esiintyviä syyn ja seurauksen toimintaa kuvaavia oppeja. On kuitenkin tärkeää huomata, että karma merkitsee eri asiaa eri uskonnoissa.

Näiden oppien mukaan jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Karma on näiden tekojen alati muuttuva summa. Monesti karman katsotaan säilyvän myös kuolemassa, vaikkei varsinaiseen jälleensyntymään uskottaisikaan. Samaan tapaan nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymiin. Pahat teot voivat johtaa jälleensyntymään huonommissa oloissa, jopa eläimenä. Teoiksi lasketaan myös ajatukset ja sanat, ja mielentila, jossa teot tehdään, voi vaikuttaa kertyvän karman määrään ja laatuun.

Karma ei merkitse kohtaloa, sillä jokainen voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Lisäksi on erilaisia karmaa puhdistavia seremonioita, joilla lievennetään pahan karman seurauksia ja voimistetaan hyvän karman vaikutusta. Buddhalaisuuden mukaan kaikki olennot ovat karman ulottuvissa, ja siksi millään jumalaolennoilla ei ole tässä suhteessa merkitystä. Hindujen mukaan jumalat eivät ole karman piirissä, vaan voivat vaikuttaa ihmisen karmaan.

Hindulaisuus

Hindulaisuuden mukaan, jos ihminen elää hyvin, hänen sielunsa pääsee kuolemansa jälkeen uudessa jälleensyntymässä parempaan elämään: ylempään kastiin tai jopa pyhäksi lehmäksi. Vastavuoroisesti jos ihminen elää huonosti, hän joutuu alempaan kastiin, kastittomaksi tai saastaiseksi eläimeksi. Jos ihminen elää sikamaisesti, hän joutuu seuraavassa elämässään siaksi. Jos ihminen keskittyy elämässään vain seksiin, hän joutuu seuraavassa elämässään linnuksi (jotka voivat paritella paljon ihmisiä useammin). Jos ihminen tappaa lehmän, hän joutuu helvettiin niin moneksi vuodeksi kuin lehmässä on karvoja.

Karman laki selittää monet länsimaista ihmistä Intiassa oudoksuttavat piirteet. Esimerkiksi vain harvat pyrkivät auttamaan kaduilla eläviä huono-osaisia, koska ajatellaan heidän kurjan kohtalonsa olevan heidän omaa syytään. Samoin länsimaiset ihmiset usein ihmettelevät sitä, että Intiassa eräät hindulahkot pitävät yllä sairaaloita lehmille ja linnuille, mutta huono-osaiset ja kastittomat ihmiset jäävät ilman apua.

Buddhalaisuus

Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus
Historia Siddhartha Gautama Buddhalaiset neuvostot
Dharma  · Käsitteet Neljä jaloa totuutta Jalo kahdeksanosainen polku Skandha Anicca Dukkha Anatta Pratītyasamutpāda Śūnyatā Buddhalainen etiikka Samsara Jälleensyntymä Kolme olemassaolon merkkiä Kolme jalokiveä
Kirjoitukset Tripitaka Paali-kaanon
Käytännöt Buddhalainen filosofia Buddhalainen meditaatio Buddhalainen kasvissyönti Pāramitā Sati
Nirvana Arhat Bodhisattva
Suuntaukset Theravada Paali Mahajana Hinajana Vajrayana Lamalaisuus Navayana

Buddhalaisuudessa karman laki tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että tietoisilla teoilla on seurauksensa. Karma on edellisten olosuhteiden ja mielentilojen seurausta. Oleellista karman kannalta on siis mielentila, jossa toimitaan. Karma tulee erottaa karma-vipakasta, joka tarkoittaa karman seurausta.

Karma ei tarkoita kohtalonoppia. Mitkään korkeammat voimat, kuten jumalat, eivät määritä kenenkään kohtaloa, sillä jumalatkin ovat karman ja jälleensyntymän piirissä. Ihminen luo itse karmansa, eikä karma ihmistä. Toisaalta buddhalaisuus ei myöskään opeta sattumaa; asioilla on aina aiheuttajansa.

Koska mikään korkeampi voima ei määritä karmaa, ei siihen sisälly ajatusta rangaistuksesta tai palkkiosta.

Buddhan opetuksen mukaan karma ei ole ainoa syy, jonka vuoksi asioita tapahtuu. Karma on vain yksi niyama, syyn ja seurauksen taso, joka aiheuttaa asioita. Viisi niyamaa on lueteltuna seuraavassa.

• karma niyama – omat tietoiset teot
• dharma niyama – luonnon lait, kuten painovoima
• irthu niyama – ilmasto ja vuodenaikojen vaihtelu
• bija niyama – perinnöllisyys
• chitta niyama - mielentoiminnot

Ei siis voida sanoa että kaikki elämän vastoinkäymiset tai hyvät asiat olisivat karman seurausta. Jos esimerkiksi joudut onnettomuuteen, ei se välttämättä tarkoita että olisit tehnyt jotakin pahaa aikaisemmin.

Teosofia

Teosofian mukaan karma on ikuinen unversaali laki. Se on syyn ja seurauksen laki (sen minkä kylvät, sen myös niität) eli elämässä tehtyjen tekojen ja valintojen seuraus. Huonot teot luonnollisesti aiheuttavat kärsimystä ja hyvät teot onnellisuutta. Karma ei kuitenkaan rankaise eikä palkitse, vaan palauttaa tasapainon universumiin ja yksilön elämään. Siksi karma on rakkauden ja harmonian laki. Se toimii kaikilla olemassaolon tasoilla (fyysinen, astraalinen, mentaalinen, buddhinen, atminen jne.). Yksikään olento ei ole vapaa karman laista, ei edes ns. "enkelit" (Devat). Karma ei sulje pois yksilöllistä vapautta. Perinnöllisyys on karman palvelija, sillä jokaisella teolla, sanalla ja ajatuksella me luomme jatkuvasti jotakin omaan olemukseemme, joten kaikella on jokin seuraus. Olemme siis luoneet itsemme sellaisiksi kuin me olemme fyysisinä, älyllisinä, henkisinä ja moraalisina olentoina. Teosofian oppien mukaan kehitys ei kulje taaksepäin, eikä näin ollen ihminen voi syntyä uudelleen kivi-, kasvi- tai eläinkuntaan. Joten karma ei ole yhteydessä sielunvaellukseen, vaan jälleensyntymiseen, joka on läheisessä suhteessa karman lakiin. Karma on alati läsnäoleva voima tai laki. Se ilmenee niin yksilön tasolla, perhetasolla, valtion tasolla, kuin koko maailman ja universumin kaikilla tasoilla. Koko universumi kun on karman lain alainen. Ihminen, joka haluaa kostaa pahan pahalla, eikä hyvällä, tulee itse kärsimään kostonajatuksistaan. Teosofian mukaan ajatusmuoto palaa aina lähettäjälleen. Näin ollen anteeksianto kuuluu ihmiselämään tärkeänä osana ja on näin ollen suhteessa karmaan. Teosofiassa ajatellaan, että vääryydet tulisi antaa anteeksi pahantekijälle. Karma ei ole kuitenkaan mitään lukkoon lukittua, niin ettei suunnan muutos toisi helpotusta elämään. Meillä on jokahetki mahdollisuus muuttua ja kääntää suuntaa parempaan. Karmahan tarkoittaa toimintaa. Kaikella toiminnalla on seurauksensa. Ainoastaan Korkeammalle Itselle antautunut ei luo karmaa, koska kaiken toiminnan motiivi on Korkeampi Itse ja sen ohjauksessa eläminen, mikä tosin ei ole niin helppoa miltä se kuulostaa. Karmasta tulee vapautua sovittamalla tekonsa ja polttamalla karmaansa tekemällä hyviä tekoja Korkeamman Itsen nimeen.

Uuspakanuus

Erityisesti wicca ja siihen pohjautuvat uuspakanuuden suuntaukset tunnustavat "palautumisen lakia" – kaikilla teoilla on seurauksensa ja nämä palautuvat tekijälleen, jopa kolminkertaisena. Tämä moraalinen ohjenuora selitetään yleensä luonnon vastavuoroisuuden ja fysiikan laeista johdetuksi ja varoittaa mustan magian harjoittamista vastaan. Sielunvaelluksen käsite on varsin yleinen uuspakanoiden keskuudessa, mutta koska karma koetaan välittömästi tässä elämässä toimivana voimana, hyvien tekojen merkitys painottuu nykyhetkeen tuonpuoleisen sijasta.