Ero sivun ”Luigi Dallapiccola” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
lis., fix |
pieni lis. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Luigi Dallapiccola''' ([[3. helmikuuta]] [[1904]] [[Pazin|Pisino d'Istria]] – [[19. helmikuuta]] [[1975]] [[Firenze]]) oli [[italia]]lainen säveltäjä. Hän opiskeli [[piano]]nsoittoa [[Firenze]]n konservatoriossa, jossa hän itse toimi professorina vuosina [[1931]]–[[1967]]. Dallapiccola sai myös opetusta sävellyksessä [[Vito Frazzi]]lta. |
'''Luigi Dallapiccola''' ([[3. helmikuuta]] [[1904]] [[Pazin|Pisino d'Istria]] – [[19. helmikuuta]] [[1975]] [[Firenze]]) oli [[italia]]lainen säveltäjä. Hän opiskeli [[piano]]nsoittoa [[Firenze]]n konservatoriossa, jossa hän itse toimi professorina vuosina [[1931]]–[[1967]]. Dallapiccola sai myös opetusta sävellyksessä [[Vito Frazzi]]lta. |
||
Dallapiccola alkoi saavuttaa tunnettavuutta [[Benito Mussolini|Mussolinin]] Italiassa. Hän oli kuitenkin [[fasismi|fasistien]] vastustaja ja joutuikin hengenvaaraan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana. Esimerkiksi sellaiset aiheet kuin vaino ja tyrannian vastustaminen ovat hänen tuotannossaan usein esillä.<ref>[http://www.prestoclassical.co.uk/w/97027/Luigi-Dallapiccola-Quattro-Liriche-di-Antonio-Machado Presto Classical: Dallapiccola: Quattro Liriche di Antonio Machado]</ref> Yhdeksi säveltäjän viimeisistä teoksista jäi [[ooppera]] ''[[Ulisse]]'' ([[1960]]–[[1968]]). Heikkenevä terveys vaikeutti hänen sävellystyötään viimeisinä vuosina. Säveltäjä kuoli [[keuhkoödeema]]an. |
Dallapiccola alkoi saavuttaa tunnettavuutta [[Benito Mussolini|Mussolinin]] Italiassa. Hän oli kuitenkin [[fasismi|fasistien]] vastustaja ja joutuikin hengenvaaraan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana. Esimerkiksi sellaiset aiheet kuin vaino, vankeus ja tyrannian vastustaminen ovat hänen tuotannossaan usein esillä.<ref>[http://www.prestoclassical.co.uk/w/97027/Luigi-Dallapiccola-Quattro-Liriche-di-Antonio-Machado Presto Classical: Dallapiccola: Quattro Liriche di Antonio Machado]</ref> Yhdeksi säveltäjän viimeisistä teoksista jäi [[ooppera]] ''[[Ulisse]]'' ([[1960]]–[[1968]]). Heikkenevä terveys vaikeutti hänen sävellystyötään viimeisinä vuosina. Säveltäjä kuoli [[keuhkoödeema]]an. |
||
''Ulissen'' lisäksi Dallapiccolan tuotantoon kuuluvat muiden muassa oopperat ''[[Volo di notte]]'' (kantaesitetty [[1940]]) ja ''[[Vanki (ooppera)|Vanki]]'' (kantaesitetty [[1950]]). [[Encyclopædia Britannica]]n mukaan säveltäjästä tekee huomionarvoisen [[12-säveljärjestelmä]]n hyödyntäminen lämpimässä, emotionaalisessa ilmaisussa<ref>[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/150204/Luigi-Dallapiccola Luigi Dallapiccola (Italian composer) – Britannica Online Encyclopedia]</ref>. |
''Ulissen'' lisäksi Dallapiccolan tuotantoon kuuluvat muiden muassa oopperat ''[[Volo di notte]]'' (kantaesitetty [[1940]]) ja ''[[Vanki (ooppera)|Vanki]]'' (kantaesitetty [[1950]]). [[Encyclopædia Britannica]]n mukaan säveltäjästä tekee huomionarvoisen [[12-säveljärjestelmä]]n hyödyntäminen lämpimässä, emotionaalisessa ilmaisussa<ref>[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/150204/Luigi-Dallapiccola Luigi Dallapiccola (Italian composer) – Britannica Online Encyclopedia]</ref>. |
||
Versio 4. helmikuuta 2010 kello 03.44
Luigi Dallapiccola (3. helmikuuta 1904 Pisino d'Istria – 19. helmikuuta 1975 Firenze) oli italialainen säveltäjä. Hän opiskeli pianonsoittoa Firenzen konservatoriossa, jossa hän itse toimi professorina vuosina 1931–1967. Dallapiccola sai myös opetusta sävellyksessä Vito Frazzilta.
Dallapiccola alkoi saavuttaa tunnettavuutta Mussolinin Italiassa. Hän oli kuitenkin fasistien vastustaja ja joutuikin hengenvaaraan toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi sellaiset aiheet kuin vaino, vankeus ja tyrannian vastustaminen ovat hänen tuotannossaan usein esillä.[1] Yhdeksi säveltäjän viimeisistä teoksista jäi ooppera Ulisse (1960–1968). Heikkenevä terveys vaikeutti hänen sävellystyötään viimeisinä vuosina. Säveltäjä kuoli keuhkoödeemaan.
Ulissen lisäksi Dallapiccolan tuotantoon kuuluvat muiden muassa oopperat Volo di notte (kantaesitetty 1940) ja Vanki (kantaesitetty 1950). Encyclopædia Britannican mukaan säveltäjästä tekee huomionarvoisen 12-säveljärjestelmän hyödyntäminen lämpimässä, emotionaalisessa ilmaisussa[2].