Ero sivun ”Sanoitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Sanoitus''' on [[laulu]]n [[sana]]t. Se voidaan kirjoittaa laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan [[sanoittaja]]ksi. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin [[runo]]ihin tai tekstiin joka on laadittu jo valmiiksi sopivaan mittaan ja jonka painot ja metriikka on toteutettu siten että säveltäjän on helppo lähteä sitä säveltämään. Tätä on käytetty erityisesti [[taidemusiikki|taidemusiikissa]] mutta myös [[iskelmämusiikki|iskelmissä]] ja singer/songwriter -tyyppisessä musiikissa. |
'''Sanoitus''' on [[laulu]]n [[sana]]t. Se voidaan kirjoittaa laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan [[sanoittaja]]ksi. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin [[runo]]ihin tai tekstiin joka on laadittu jo valmiiksi sopivaan mittaan ja jonka painot ja metriikka on toteutettu siten että säveltäjän on helppo lähteä sitä säveltämään. Tätä on käytetty erityisesti [[taidemusiikki|taidemusiikissa]] mutta myös [[iskelmämusiikki|iskelmissä]] ja singer/songwriter -tyyppisessä musiikissa. |
||
Sanoitus on [[lyriikka]]a, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja [[solisti]]n laulettavaksi. [[Heikki Salo]]n kirjoittaman laululyriikan käsikirjan; Kahlekuningaslaji mukaan sanoitus ei ole suoraan rinnastettavissa normaaliin runouteen, vaan se on oma kirjoittamisen lajinsa. Edu Kettusen mukaan laulun sanoituksen ei tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna <ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=65&Itemid=81|Nimeke=Oikea työote rentouttaa|Julkaisu=SELVIS|Ajankohta=3/2006|Viitattu=2.2.2010}}</ref>. Samuli Koivulahden mukaan jokaisessa laululyriikan lajityypissä on oma estetiikkansa ja rakenteellisesti sen erottaa normaalista runoudesta vain melodiasidonnaisuus. |
|||
== Yleisimmät rakenteet == |
== Yleisimmät rakenteet == |
||
| Rivi 14: | Rivi 16: | ||
== Laululyriikan estetiikasta == |
== Laululyriikan estetiikasta == |
||
Etenkin iskelmämusiikin parissa ollaan erityisen tarkkoja [[klassinen runous|klassisen runouden]] erityispiirteiden, kuten [[Helismaa]]nkin suosiman [[muoto-opin|muoto-oppi]] ja [[vokaalisoinnun|vokaalisointu]], säilymisestä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://sanoittaminen.blogspot.com/2009/04/jokaisessa-laululyriikan-alalajissa-on.html|Nimeke=Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa|Julkaisu=Koivulahden blogi|Ajankohta=|Viitattu=2.5.2009}}</ref> Rinnalle on kuitenkin noussut myös musiikkityylejä joissa laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. Näin on esim. kantaaottavuuteen pyrkivien [[punk]]-sanoitusten kohdalla. Vastaavasti esim. [[Rap]]-lyriikassa on perinteisesti paljon riimejä, mutta riimien 'puhtaudessa' ja säkeistöjen tavurakenteissa ja painotuksissa otetaan usein hyvinkin paljon vapauksia. [[R&B]]-musiikissa taas melodiat saattavat vaihdella joskus runsaastikin toisiaan vastaavien säkeistöjen riveillä, jolloin idiomaattisuus ei sanoituksenkaan osalta toteudu - ainakaan samalla tavalla kuin mitä esim. edellä mainitussa iskelmälyriikassa. R&B-musiikissa käytetään usein [[melisma|melismaattista]] laulutyyliä joka näkyy myös sanoituksissa siten että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tavulle. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan [[syllabinen]] (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia) tätä pidetään virheenä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ts.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2007-11-10,104:10:497542,1:0:0:0:0:0:|Nimeke=Löysiä lurituksia lemmestä|Julkaisu=Turun Sanomat|Ajankohta=|Viitattu=9.9.2009}}</ref>. |
Etenkin iskelmämusiikin parissa ollaan erityisen tarkkoja [[klassinen runous|klassisen runouden]] erityispiirteiden, kuten [[Helismaa]]nkin suosiman [[muoto-opin|muoto-oppi]] ja [[vokaalisoinnun|vokaalisointu]], säilymisestä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://sanoittaminen.blogspot.com/2009/04/jokaisessa-laululyriikan-alalajissa-on.html|Nimeke=Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa|Julkaisu=Koivulahden blogi|Ajankohta=|Viitattu=2.5.2009}}</ref> Rinnalle on kuitenkin noussut myös musiikkityylejä joissa laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. Näin on esim. kantaaottavuuteen pyrkivien [[punk]]-sanoitusten kohdalla. Vastaavasti esim. [[Rap]]-lyriikassa on perinteisesti paljon riimejä, mutta riimien 'puhtaudessa' ja säkeistöjen tavurakenteissa ja painotuksissa otetaan usein hyvinkin paljon vapauksia. [[R&B]]-musiikissa taas melodiat saattavat vaihdella joskus runsaastikin toisiaan vastaavien säkeistöjen riveillä, jolloin idiomaattisuus ei sanoituksenkaan osalta toteudu - ainakaan samalla tavalla kuin mitä esim. edellä mainitussa iskelmälyriikassa. R&B-musiikissa käytetään usein [[melisma|melismaattista]] laulutyyliä joka näkyy myös sanoituksissa siten että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tavulle. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan [[syllabinen]] (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia) tätä pidetään virheenä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ts.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2007-11-10,104:10:497542,1:0:0:0:0:0:|Nimeke=Löysiä lurituksia lemmestä|Julkaisu=Turun Sanomat|Ajankohta=|Viitattu=9.9.2009}}</ref>. |
||
== Suomalaisen laululyriikan historiaa == |
== Suomalaisen laululyriikan historiaa == |
||
Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alkuaan tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin [[kalevala|kalevalamittaista]] laulutapaa ja [[joiku]]a alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suomimusa/runko.html|Nimeke=Suomalaisen laululyriikan kehityksestä|Julkaisu=Oulun Lyseon lukio|Ajankohta=|Viitattu=1.5.2009}}</ref><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.parkkinen.org/runo_opas.html|Nimeke=Lyriikan ominaispiirteitä|Julkaisu=Parkkinen|Ajankohta=|Viitattu=1.5.2009}}</ref> |
Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alkuaan tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin [[kalevala|kalevalamittaista]] laulutapaa ja [[joiku]]a alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suomimusa/runko.html|Nimeke=Suomalaisen laululyriikan kehityksestä|Julkaisu=Oulun Lyseon lukio|Ajankohta=|Viitattu=1.5.2009}}</ref><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.parkkinen.org/runo_opas.html|Nimeke=Lyriikan ominaispiirteitä|Julkaisu=Parkkinen|Ajankohta=|Viitattu=1.5.2009}}</ref> |
||
Versio 2. helmikuuta 2010 kello 20.44
Sanoitus on laulun sanat. Se voidaan kirjoittaa laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Sanoituksen tekijää kutsutaan sanoittajaksi. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin runoihin tai tekstiin joka on laadittu jo valmiiksi sopivaan mittaan ja jonka painot ja metriikka on toteutettu siten että säveltäjän on helppo lähteä sitä säveltämään. Tätä on käytetty erityisesti taidemusiikissa mutta myös iskelmissä ja singer/songwriter -tyyppisessä musiikissa.
Sanoitus on lyriikkaa, joka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuultavaksi ja solistin laulettavaksi. Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan; Kahlekuningaslaji mukaan sanoitus ei ole suoraan rinnastettavissa normaaliin runouteen, vaan se on oma kirjoittamisen lajinsa. Edu Kettusen mukaan laulun sanoituksen ei tarvitse toimia pelkkänä tekstinä, vaan ainoastaan laulettuna [1]. Samuli Koivulahden mukaan jokaisessa laululyriikan lajityypissä on oma estetiikkansa ja rakenteellisesti sen erottaa normaalista runoudesta vain melodiasidonnaisuus.
Yleisimmät rakenteet
Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan; Kahlekuningaslajin ja Samuli Koivulahden kirjoittamien artikkelien mukaan laulun sanoituksen yleisimmät perusrakenteet ovat:
- aaa = ensimmäinen säkeistö, toinen säkeistö ja kolmas säkeistö.
- aaba = ensimmäinen säkeistö, toinen säkeistö, erilainen säkeistö ja kolmas säkeistö
- acacac = ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, kolmas säkeistö ja kertosäkeistö.
- acacbc = (kahden ylemmän sekoitus) ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, erilainen säkeistö ja lopuksi kertosäkeistö.
Näiden lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia variaatioita ja kokeiluja toisenlaisista rakenteellisista ratkaisuista ja esimerkiksi progressiivinen metalli suosii normaaleista rakenteista poikkeamista.
Yllä mainittujen lähteiden mukaan laulun sanoituksissa samaan ryhmään kuuluvilla säkeistöillä (esimerkiksi A1 ja A2) on yleensä samankaltaiseen metriikkaan perustuva muoto jossa tavujen painot ja kestot ovat toistensa kanssa idiomaattiset, joskin pari ylimääräistä tavua voidaan yleensä asettaa kohotahdille.
Laululyriikan estetiikasta
Etenkin iskelmämusiikin parissa ollaan erityisen tarkkoja klassisen runouden erityispiirteiden, kuten Helismaankin suosiman muoto-oppi ja vokaalisointu, säilymisestä.[2] Rinnalle on kuitenkin noussut myös musiikkityylejä joissa laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. Näin on esim. kantaaottavuuteen pyrkivien punk-sanoitusten kohdalla. Vastaavasti esim. Rap-lyriikassa on perinteisesti paljon riimejä, mutta riimien 'puhtaudessa' ja säkeistöjen tavurakenteissa ja painotuksissa otetaan usein hyvinkin paljon vapauksia. R&B-musiikissa taas melodiat saattavat vaihdella joskus runsaastikin toisiaan vastaavien säkeistöjen riveillä, jolloin idiomaattisuus ei sanoituksenkaan osalta toteudu - ainakaan samalla tavalla kuin mitä esim. edellä mainitussa iskelmälyriikassa. R&B-musiikissa käytetään usein melismaattista laulutyyliä joka näkyy myös sanoituksissa siten että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tavulle. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan syllabinen (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia) tätä pidetään virheenä[3].
Suomalaisen laululyriikan historiaa
Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alkuaan tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin kalevalamittaista laulutapaa ja joikua alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.[4][5]
Aiheesta muualla
Lähteet
- ↑ Oikea työote rentouttaa SELVIS. 3/2006. Viitattu 2.2.2010.
- ↑ Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa Koivulahden blogi. Viitattu 2.5.2009.
- ↑ Löysiä lurituksia lemmestä Turun Sanomat. Viitattu 9.9.2009.
- ↑ Suomalaisen laululyriikan kehityksestä Oulun Lyseon lukio. Viitattu 1.5.2009.
- ↑ Lyriikan ominaispiirteitä Parkkinen. Viitattu 1.5.2009.