Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Image:Maxim Maschinengewehr 1910.jpg|thumb|Maxim m/1910 Sokolov -jalustalla]]
[[Image:Maxim Maschinengewehr 1910.jpg|thumb|Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla]]
'''[[Maxim-konekivääri|Maxim]] m/1910''' ({{k-ru|7,62 станковый пулемет системы Максима образца 1910 года}}, ''Pylemjot Maxima obrazets 1910 goda'') oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 [[konekivääri]]stä. Sen kehitys alkoi [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän Japanin sodan]] tappion jälkeen.
'''[[Maxim-konekivääri|Maxim]] m/1910''' ({{k-ru|7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года}}, ''Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda'') oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -[[konekivääri]]stä. Sen kehitys alkoi [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän–Japanin sodan]] tappion jälkeen Venäjällä.


== Historia ==
== Historia ==


[[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna [[1887]], mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen [[1895]], [[1899]] tai [[1901]]) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik) -asetehtaalta.
[[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna [[1887]], mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen [[1895]], [[1899]] tai [[1901]]) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik).


Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] vuosina [[1904]] - [[1905]]. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.
Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] vuosina [[1904]][[1905]]. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.


Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.
Rivi 12: Rivi 12:
Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kiloa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.
Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kiloa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.


Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Alexander A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov -jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov -jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.
Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov -jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.


Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
Rivi 18: Rivi 18:
==Käyttö Suomessa==
==Käyttö Suomessa==


[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:ä ja m/1910:ä venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov -jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov -jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.
[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905: ja m/1910: venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.


1920-luvulla m/1910:ä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat [[Puola]]sta vuonna [[1924]] ostetut 405 ja [[Italia]]sta vuonna [[1926]] ostetut 100 konekivääriä.
1920-luvulla m/1910: hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat [[Puola]]sta vuonna [[1924]] ostetut 405 ja [[Italia]]sta vuonna [[1926]] ostetut 100 konekivääriä.


Lisäksi [[talvisota|talvisodan]] aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina [[puna-armeija]]lta.
Lisäksi [[talvisota|talvisodan]] aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina [[puna-armeija]]lta.
Rivi 26: Rivi 26:
== Tekniset tiedot (m/1905) ==
== Tekniset tiedot (m/1905) ==


*Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
*Pituus: 1 110 mm
*Pituus: 1 110 mm
*Piipun pituus: 72 cm
*Piipun pituus: 72 cm
*Paino: 28,25 kg
*Paino: 28,25 kg
*Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
*Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
*Tulinopeus: 500 - 600 l/min
*Tulinopeus: 500–600 l/min
*Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg
*Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg


== Tekniset tiedot (m/1910) ==
== Tekniset tiedot (m/1910) ==


*Kaliiperi: 7,62 mm x 54 R
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
*Pituus: 1 110 mm
*Pituus: 1 110 mm
*Piipun pituus: 72 cm
*Piipun pituus: 72 cm
*Paino: 24 kg
*Paino: 24 kg
*Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
*Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
*Tulinopeus: 520 - 580 l/min
*Tulinopeus: 520–580 l/min
*Jalusta: Sokolov -jalusta, noin 36 kg
*Jalusta: Sokolov-jalusta, noin 36 kg


== Lähde ==
== Lähde ==

Versio 29. syyskuuta 2008 kello 22.11

Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla

Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года, Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän–Japanin sodan tappion jälkeen Venäjällä.

Historia

Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin. Ainoastaan 12 konekivääriä tilattiin Keisarilliselle laivastolle. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik).

Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 19041905. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.

Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin.

Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kiloa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua.

Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov -jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä.

Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.

Käyttö Suomessa

Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.

1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat Puolasta vuonna 1924 ostetut 405 ja Italiasta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä.

Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta.

Tekniset tiedot (m/1905)

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 28,25 kg
  • Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö
  • Tulinopeus: 500–600 l/min
  • Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg

Tekniset tiedot (m/1910)

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 24 kg
  • Syöttotapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
  • Tulinopeus: 520–580 l/min
  • Jalusta: Sokolov-jalusta, noin 36 kg

Lähde

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maxim m/1910.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.