Ero sivun ”Christiane Rochefort” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tammikuu (keskustelu | muokkaukset)
Ranskalaiskirjailija
 
Tammikuu (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 28: Rivi 28:


{{Tynkä/Kirjailija}}
{{Tynkä/Kirjailija}}
[[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat|Rochefort, Christiane]]


[[de:Christiane Rochefort]]
[[de:Christiane Rochefort]]

Versio 31. heinäkuuta 2008 kello 18.44

Christiane Rochefort (17. heinäkuuta 1917, Pariisi24. huhtikuuta 1998, Pradet) oli ranskalainen kirjailija. Joissain teoksissaan hän käytti myös salanimeä Dominique Féjos.

Rochefort aloitti kirjoittamisen lyyrikkona, mutta hänen tuotantonsa pääosa koostuu romaaneista. Hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa useita aineita ja harrasti kuvataidetta.

Soturin lepo

Soturin lepo (1958) on Rochefortin ensimmäisiä romaaneja. Se on kuvaus "hullusta rakkaudesta" ja alkoholismista mutta myös sopeutumisesta yhteiskuntaan. Romaanin päähenkilö on nuori yliopisto-opiskelija Geneviève, joka asettaa koko entisen elämänsä vaakalaudalle rakastuttuaan Jean-Renaud'hon, irrallista elämää viettäneeseen tyhjäntoimittajaan.

Romaani jakautuu kahteen yhtä pitkään osaan. Ensimmäinen osa kuvaa Genevièven vastarakkautta vaille jäävää intohimoista rakkautta ja hänen nöyrtymistään yhä syvemmälle Renaud´n oikkujen edessä. Ihmissuhteiden valtapelin kuvauksessa on samaa kuin Roman Polańskin elokuvassa Katkera kuu (1992). Geneviève alkoholistin huolehtivana tyttöystävä saa samanlaisia piirteitä kuin Tuula-Liina Varis suhteessa Pentti Saarikoskeen muistelmateoksessaan Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994).

Toisen osan alussa psyykeltään kompleksinen Renaud joutuu lopulta tunnustamaan oman rakkautensa, mikä ainakin väliaikaisesti tasapainottaa suhdetta. Romaanin lopussa he tutustuvat poikatyttömäiseen Raphaëleen, joka on eräänlainen Renaud´n alter ego. Toisessa osassa Renaud myös luopuu lopulta itsetuhoisesta hybriksestään ja nöyrtyy osaansa ihmisenä.

Romaani on saanut nimensä monologista, jossa Renaud kuvaa suhdettaan Genevièveen (s. 193):

Rakkaus on se mikä on mahdotonta. Minä olen hyvin väsynyt. Lepää. Sinä olet soturin lepo, väsyneen soturin, pelkurimaisen soturin lepo: Pyhä äiti, joka suojelet kaikkia luopioita, armahda minua. Minä tahdon nukkua-kuolla, ja siinä systeemissä nainen on paras. Rakkaus on tuskaton kuolema. Tuudita minua, pane minut takaisin äitini kohtuun, toisin sanoen rakasta minua. Ei siinä muu auta.

Soturin lepo herätti ilmestyessään pahennusta seksuaalisuuden kuvauksellaan. Romaanille myönnettiin Prix de la Nouvelle Vague -palkinto, vaikka sen yhteydet aikansa uuteen romaaniin ovat vähäiset. Roger Vadim ohjasi 1962 teoksen pohjalta samannimisen elokuvan Sotilaan lepo (Le Repos de guerrier), pääosassa Genevièven roolissa Brigitte Bardot.

Suomennetetut teokset

  • Soturin lepo, (Le Repos de guerrier, 1958), romaani, suom. Outi Nyytäjä, Tammi, 1963. (Keltainen kirjasto, 49.)
  • Vuosisatamme lapset, (Les petits enfants du siècle, 1961), romaani, suom. Georgette Vuosalmi, Tammi, 1964.
  • Sivuovi, (La Porte du fond, 1988), romaani, suom. Marja Luoma, Art House, 1989.

Aiheesta muualla

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.