Ero sivun ”Vaakahuone” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
AB (keskustelu | muokkaukset) lisätty koordinaatit |
äh, muotoilkaas paremmaksi. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Vaakahuone''' oli [[Turku|Turun]] historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. |
'''Vaakahuone''' oli [[Turku|Turun]] historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. Rakennus on [[Museovirasto|museoviraston]] suojelema. Vanhan Vaakahuoneen toimiston paikalla toimii nykyään rannikon viimeinen reittiliikenteessä olevan [[höyrylaiva]] [[S/S Ukkopekka|Ukkopekan]] lippu-ja myyntikonttori. Rakennuksen muissa tiloissa toimii arkkitehtitoimisto Arosuo & Vapaavuoren suunnittelema ravintola Vaakahuone, jonka aurajokimiljöön kannalta näkyvin piirre on sieltä kuuluva jokailtainen elävä musiikki. |
||
== Historia == |
== Historia == |
||
Ravintolarakennuksen nimellä on hyvin käytännönläheinen historia: se toimi aikoinaan alemman höyrylaivasataman rahtiterminaalina ja siellä punnittiin höyrylaivojen tuoma ja viemä rahti. Itse rakennus on Suomen ensimmäinen rakennus, joka on tehty aaltopellistä. Rakennus on valmistunut vuonna [[1898]]. Nykyisen lattian alla on muun muassa säilytetty alkuperäinen mukulakivipohja, joka on rakennettu [[Venäjä]]n viimeisen [[tsaari]]n vallan aikana. Alun perin Vaakahuoneen kaltaisia halleja rakennettiin kaksi, joista toinen sijaitsi hieman ylempänä jokivarressa. Rakentaminen aiheutti aikanaan kuohuntaa kaupunkilaisten keskuudessa, sillä turkulaiset eivät olleet laisinkaan varmoja aaltopellin sopivuudesta kaupunkirakentamiseen ja kaupunkikuvaan. Materiaali on kuitenkin kestänyt loistavasti vuosikymmenien rasituksen, ja rakennus on edelleen loistavassa kunnossa ja siis suojeltu. Toinen halleista tosin purettiin aikoinaan, kun Martinsiltaa alettiin rakentaa. |
Ravintolarakennuksen nimellä on hyvin käytännönläheinen historia: se toimi aikoinaan alemman höyrylaivasataman rahtiterminaalina ja siellä punnittiin höyrylaivojen tuoma ja viemä rahti. Itse rakennus on Suomen ensimmäinen rakennus, joka on tehty aaltopellistä. Rakennus on valmistunut vuonna [[1898]]. Nykyisen lattian alla on muun muassa säilytetty alkuperäinen mukulakivipohja, joka on rakennettu [[Venäjä]]n viimeisen [[tsaari]]n vallan aikana. Alun perin Vaakahuoneen kaltaisia halleja rakennettiin kaksi, joista toinen sijaitsi hieman ylempänä jokivarressa. Rakentaminen aiheutti aikanaan kuohuntaa kaupunkilaisten keskuudessa, sillä turkulaiset eivät olleet laisinkaan varmoja aaltopellin sopivuudesta kaupunkirakentamiseen ja kaupunkikuvaan. Materiaali on kuitenkin kestänyt loistavasti vuosikymmenien rasituksen, ja rakennus on edelleen loistavassa kunnossa ja siis suojeltu. Toinen halleista tosin purettiin aikoinaan, kun Martinsiltaa alettiin rakentaa. |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
* [http://www.vaakahuone.fi/ Rahtiterminaalissa nykyisin toimivan ravintola Vaakahuoneen kotisivut] |
|||
{{tynkä/Turku}} |
{{tynkä/Turku}} |
||
Versio 20. heinäkuuta 2008 kello 20.33
Vaakahuone oli Turun historiassa merkittävä alemman höyrylaivasataman rahtiterminaali. Rakennus on museoviraston suojelema. Vanhan Vaakahuoneen toimiston paikalla toimii nykyään rannikon viimeinen reittiliikenteessä olevan höyrylaiva Ukkopekan lippu-ja myyntikonttori. Rakennuksen muissa tiloissa toimii arkkitehtitoimisto Arosuo & Vapaavuoren suunnittelema ravintola Vaakahuone, jonka aurajokimiljöön kannalta näkyvin piirre on sieltä kuuluva jokailtainen elävä musiikki.
Historia
Ravintolarakennuksen nimellä on hyvin käytännönläheinen historia: se toimi aikoinaan alemman höyrylaivasataman rahtiterminaalina ja siellä punnittiin höyrylaivojen tuoma ja viemä rahti. Itse rakennus on Suomen ensimmäinen rakennus, joka on tehty aaltopellistä. Rakennus on valmistunut vuonna 1898. Nykyisen lattian alla on muun muassa säilytetty alkuperäinen mukulakivipohja, joka on rakennettu Venäjän viimeisen tsaarin vallan aikana. Alun perin Vaakahuoneen kaltaisia halleja rakennettiin kaksi, joista toinen sijaitsi hieman ylempänä jokivarressa. Rakentaminen aiheutti aikanaan kuohuntaa kaupunkilaisten keskuudessa, sillä turkulaiset eivät olleet laisinkaan varmoja aaltopellin sopivuudesta kaupunkirakentamiseen ja kaupunkikuvaan. Materiaali on kuitenkin kestänyt loistavasti vuosikymmenien rasituksen, ja rakennus on edelleen loistavassa kunnossa ja siis suojeltu. Toinen halleista tosin purettiin aikoinaan, kun Martinsiltaa alettiin rakentaa.