Ero sivun ”Dacken sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Tapahtumakulku: äh typo |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Dacken sota''' tai '''Dacken kapina''' ({{k-sv|Dackefejden}}) oli [[talonpoikaiskapina]], joka puhkesi Etelä-Ruotsin [[Smoolanti|Smoolannissa]] |
'''Dacken sota''' tai '''Dacken kapina''' ({{k-sv|Dackefejden}}) oli [[talonpoikaiskapina]], joka puhkesi Etelä-Ruotsin [[Smoolanti|Smoolannissa]] vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys [[Kustaa Vaasa]]n verotusta ja kirkkopolitiikka kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smoolantilaisille tärkeän kaupankäynnin [[Tanska]]lle kuuluvan [[Blekinge]]n kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan [[Nils Dacke]]sta. Hän oli talonpoika [[Torsås]]ista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui. |
||
==Tapahtumakulku== |
==Tapahtumakulku== |
||
Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. |
Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Veronkantajiin ja voiteihin kohdistuneista hyökkäyksistä alkanut kapina levisi nopeasti Smoolantiin, [[Öölanti]]in sekä [[Itä-Götanmaa|Itä]]- ja [[Länsi-Götanmaa]]n alueelle. Oikeastaan kyseessä oli [[sisällissota]] kuningasta vastaan. [[Kalmar]]in ja [[Jönköping]]in kaupungit jäivät vielä kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Kapinallisten vallassa olevilla alueilla sallittiin taas Ruotsin uskonpuhdistuksessa lakkautetut [[katolinen kirkko|katoliset]] messut. |
||
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. [[Saksa]]laiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa. |
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. [[Saksa]]laiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa. |
||
Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Talven ja kevään 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin. Ratkaiseva taistelu käytiin [[Virserum]]in lähellä järven jäällä. Nils Dacke sai surmansa |
Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Talven ja kevään 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin. Ratkaiseva taistelu käytiin [[Virserum]]in lähellä järven jäällä. Nils Dacke sai elokuussa surmansa yrittäessään paeta Blekingeen. Smoolantilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista. |
||
Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas. |
Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas. |
||
Versio 4. heinäkuuta 2008 kello 13.49
Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Etelä-Ruotsin Smoolannissa vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikka kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smoolantilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan Nils Dackesta. Hän oli talonpoika Torsåsista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui.
Tapahtumakulku
Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Veronkantajiin ja voiteihin kohdistuneista hyökkäyksistä alkanut kapina levisi nopeasti Smoolantiin, Öölantiin sekä Itä- ja Länsi-Götanmaan alueelle. Oikeastaan kyseessä oli sisällissota kuningasta vastaan. Kalmarin ja Jönköpingin kaupungit jäivät vielä kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Kapinallisten vallassa olevilla alueilla sallittiin taas Ruotsin uskonpuhdistuksessa lakkautetut katoliset messut.
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. Saksalaiset palkkasoturit eivät osanneet vastata kapinallisten sissitaktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa.
Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Talven ja kevään 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin. Ratkaiseva taistelu käytiin Virserumin lähellä järven jäällä. Nils Dacke sai elokuussa surmansa yrittäessään paeta Blekingeen. Smoolantilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista.
Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas.