Ero sivun ”Dacken sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
ja vielä yks lisäys |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Tapahtumakulku== |
==Tapahtumakulku== |
||
Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä Oikeastaan kyseessä oli [[sisällissota]] kuningasta vastaan. Kapina levisi nopeasti Smoolantiin, [[Öölanti]]in sekä [[Itä-Götanmaa|Itä]]- ja [[Länsi-Götanmaa]]n alueelle. [[Kalmar]]in ja [[Jönköping]]in kaupungit jäivät vielä kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Ruotsin uskonpuhdistuksen myötä lakkautetut [[katolinen kirkko|katoliset]] messut sallittiin taas kapinallisten vallassa olevilla alueilla. |
|||
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. [[Saksa]]laiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. |
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. [[Saksa]]laiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa. |
||
Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Talven ja kevään 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin. Ratkaiseva taistelu käytiin [[Virserum]]in lähellä järven jäällä. Nils Dacke sai surmansa pakomatkalla. Smoolantilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista. |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
[[Luokka:Ruotsin sodat]] |
[[Luokka:Ruotsin sodat]] |
||
Versio 3. heinäkuuta 2008 kello 14.16
Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli talonpoikaiskapina, joka puhkesi Etelä-Ruotsin Smoolannissa vuonna 1542. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikka kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smoolantilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan Nils Dackesta. Hän oli talonpoika Torsåsista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui.
Tapahtumakulku
Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä Oikeastaan kyseessä oli sisällissota kuningasta vastaan. Kapina levisi nopeasti Smoolantiin, Öölantiin sekä Itä- ja Länsi-Götanmaan alueelle. Kalmarin ja Jönköpingin kaupungit jäivät vielä kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Ruotsin uskonpuhdistuksen myötä lakkautetut katoliset messut sallittiin taas kapinallisten vallassa olevilla alueilla.
Kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. Saksalaiset palkkasoturit eivät osanneet vastata kapinallisten sissitaktiikkaan kovin hyvin. Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa.
Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Talven ja kevään 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin. Ratkaiseva taistelu käytiin Virserumin lähellä järven jäällä. Nils Dacke sai surmansa pakomatkalla. Smoolantilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista.
Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas.