Ero sivun ”Pietari Makkonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Makkonen toimi myös kuudennusmiehenä ja kun [[Kerimäen kirkko]]a rakennettiin hän oli kirkon rakennuskassan hoitajana ja kirkon valmistuttua hän teki myös kaksi runoa aiheesta, toisen itse kirkosta toisen kirkon vihkiäisistä. Vuonna 1845 Makkonen vieraili [[Helsinki|Helsingissä]] kansanrunouden tutkijain luona yhdessä kahden muun kansanrunoilijan [[Olli Kymäläinen|Olli Kymäläisen]] (1790-1855) ja [[Antti Puhakka|Antti Puhakan]] (1816-1893) kanssa. Makkonen teki tästä matkasta pari runoakin. |
Makkonen toimi myös kuudennusmiehenä ja kun [[Kerimäen kirkko]]a rakennettiin hän oli kirkon rakennuskassan hoitajana ja kirkon valmistuttua hän teki myös kaksi runoa aiheesta, toisen itse kirkosta toisen kirkon vihkiäisistä. Vuonna 1845 Makkonen vieraili [[Helsinki|Helsingissä]] kansanrunouden tutkijain luona yhdessä kahden muun kansanrunoilijan [[Olli Kymäläinen|Olli Kymäläisen]] (1790-1855) ja [[Antti Puhakka|Antti Puhakan]] (1816-1893) kanssa. Makkonen teki tästä matkasta pari runoakin. |
||
Makkosen runoja julkaistiin hänen eläessään [[Mehiläinen ( |
Makkosen runoja julkaistiin hänen eläessään [[Mehiläinen (aikakauslehti)|Mehiläisessä]] 1839 (''Kahviruno'') ja 1840 (''Sururuno Suomen kielen tilasta''), kalenterissa ''Necken'' 1845 (''Ilolaulu Suomen kielen kasvannasta'') sekä [[Suometar|Suomettaressa]] 1850 (''Kerimäen kirkosta''). [[Elias Lönnrot]] kävi runonkeruumatkallaan Makkosen luona ja tallensi muistiin hänen runojaan neljän päivän ajan. |
||
== Pietari Makkosen runoja == |
== Pietari Makkosen runoja == |
||
Versio 9. kesäkuuta 2008 kello 15.34
Pietari Makkonen (1. tammikuuta 1785 Hanhijärvi, Kerimäki – 20. huhtikuuta 1851 Kerimäki) oli suomalainen kansanrunoilija.
Pietari Makkosen isä Antti Makkonen kuoli pojan ollessa vielä nuori ja perhe joutui elämään köyhyydessä. Makkosen taloudellinen asema parani kuitenkin vähitellen ja hän oppi myös lukemaan ja kirjoittamaan. Varsinaisen runoilun Makkonen aloitti vasta viisikymmenvuotiaana tehdessään pilkkarunon samassa pitäjässä asuneesta mylläristä ja runoniekasta Hanno Kokista joka oli luvannut jauhaa Hanhijärven kyläläisten viljat ilmnaiseksi rakentamassaan myllyssä mutta rikkonut sitten lupauksensa.
Makkonen toimi myös kuudennusmiehenä ja kun Kerimäen kirkkoa rakennettiin hän oli kirkon rakennuskassan hoitajana ja kirkon valmistuttua hän teki myös kaksi runoa aiheesta, toisen itse kirkosta toisen kirkon vihkiäisistä. Vuonna 1845 Makkonen vieraili Helsingissä kansanrunouden tutkijain luona yhdessä kahden muun kansanrunoilijan Olli Kymäläisen (1790-1855) ja Antti Puhakan (1816-1893) kanssa. Makkonen teki tästä matkasta pari runoakin.
Makkosen runoja julkaistiin hänen eläessään Mehiläisessä 1839 (Kahviruno) ja 1840 (Sururuno Suomen kielen tilasta), kalenterissa Necken 1845 (Ilolaulu Suomen kielen kasvannasta) sekä Suomettaressa 1850 (Kerimäen kirkosta). Elias Lönnrot kävi runonkeruumatkallaan Makkosen luona ja tallensi muistiin hänen runojaan neljän päivän ajan.
Pietari Makkosen runoja
- Alkulause
- Muistolaulu Porvoosta
- Kiitoslaulu Helsingin herroille
- Ilolaulu Suomen kielen kasvannosta
- Markkinoista
- Lapsentappajista
- Kostomiesten reissupassi
- Rakkauden laulu
- Ei ou yksin elänyttä
- Suomen pääkaupungista
- Viinan töistä
- Tehtävästä Saimaan kaivannosta
- Kaipaus Mehiläisen kuolemasta
- Ukkosesta
- Hanno suutarista (pilkkaruno Kokista)
- Vanhasta ajasta
- Laulu Suomen kielestä
- Kerimäen pitäjän uudesta kirkosta
- Kerimäen uuden kirkon vihkimisestä
