Alpratsolaami

Alpratsolaami
Systemaattinen (IUPAC) nimi
8-chloro-1-methyl-6-phenyl-4H- 1,2,4-triazolo(4,3-a)(1,4)benzodiazepine
Tunnisteet
CAS-numero	28981-97-7
ATC-koodi	N05BA12
PubChem CID	2118
DrugBank	APRD00280
Kemialliset tiedot
Kaava	C17H13N4Cl
Moolimassa	308.8
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	80-90 %
Metabolia	hepaattinen
Puoliintumisaika	6-12 tuntia
Ekskreetio	renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	D(US)
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen

Alpratsolaami on bentsodiatsepiineihin kuuluva lääkeaine. Alpratsolaamia myydään normaaleina tabletteina sekä depot-tabletteina. Suomessa alpratsolaamia myydään tuotenimillä Xanor, Alprox, Alprazolam Alternova, Alprazolam Merck NM ja Alprazolam Generics, jotka ovat kaikki kolmiolääkkeitä. Alpratsolaami aiheuttaa säännöllisessä käytössä riippuvuutta kuten muutkin bentsodiatsepiinit.

Alpratsolaamin kehittäminen

Alpratsolaamin kehitti lääkeyhtiö Upjohn (nyt osa Pfizeriä) diatsepaamista lisäämällä siihen triatsolorenkaan. Sen patentti haettiin 29. lokakuuta 1969, saatiin 19. lokakuuta 1976, ja lääke vapautui patentin suojasta syyskuussa 1993. Lääke tuli kansainvälisille markkinoille vuonna 1983 ja 1990-luvun taitteessa Eurooppaan. Suomessa myyntilupa Xanorille tuli 3. joulukuuta 1986.

Yhdysvalloissa lääke tuli markkinoille Xanax-nimisenä. Sen tarkoitus oli korvata loratsepaami. Lääke oli 25 kertaa diatsepaamia voimakkaampi. Xanaxia mainostettiin "riippuvuutta aiheuttamattomana" korvikkeena loratsepaamille eli Ativanille (Suomessa Temestalle). Pian kävi ilmi, että lääkkeellä olisi samat haittavaikutukset kuin aiemmillakin versioilla.

Alpratsolaamin vaikutustavat elimistössä

Alpratsolaami poikkeaa kaikista muista bentsodiatsepiineista toimintamekanismiltaan. Se vaikuttaa, kuten muutkin bentsodiatsepiinit, sitoutumalla GABA-bentsodiatsepiinireseptorikompleksiin lisäten endogeenisen GABAn inhibitorista vaikutusta. Sen anksiolyyttinen (ahdistusta lievittävä) vaikutus alkaa nopeasti ja ahdistuneisuusoireet, kuten hermostuneisuus, levottomuus ja jännittyneisyys lievenevät. Alpratsolaamilla, toisin kuin muilla bentsodiatsepiineillä, on kuvattu olevan myös masennuksen tuskaisuutta lievittävää vaikutusta. Hoitoannoksilla sedaatiota (nukahtamista) aiheutuu vain harvoin. Anksiolyyttiset annokset eivät aiheuta juurikaan lihasheikkoutta. Lääketoleranssia (vaikutuksen heikkenemistä) on havaittu sedatiivista, mutta ei anksiolyyttistä, vaikutusta kohtaan. Alpratsolaami lyhentää REM-unta ja pidentää REM-latenssia, annokseen suuruuteen suhteessa.

Alpratsolaamin 10 milligrammaa diatsepaamia vastaava annos on 0,5-1 mg. Sen huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan noin 20 minuutissa, eli se on hyvin nopeavaikutteinen bentsodiatsepiini. Alpratsolaami, kuten muutkin bentsodiatsepiinit, haittaa suorituskykyä.

Alpratsolaamin käyttö

Alpratsolaamia käytetään ahdistuksen ja tuskaisuuden lievittämiseen, etenkin kun niihin liittyy masennusta. Alpratsolaami onkin ainoa bentsodiatsepiini, joka lievittää myös depressiota. Lääkkeellä on mahdollista hoitaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriöitä. Alpratsolaami kohosi 1990-luvulla nopeasti myydyimmäksi rauhoittavaksi lääkkeeksi ohi vanhan ykkösen diatsepaamin. Lääkettä mainostettiin apteekeissa tehokkaimmaksi nykyaikaiseksi lääkkeeksi paniikkihäiriöön ja kahvikuppineurooseihin. Yhdysvalloissa lääke oli 7. myydyin geneerinen lääke vuonna 2006. Yhdysvalloissa lääkkeen suosio hiipui 1990-luvulla SSRI-lääkkeiden tullessa, jotka ajateltiin korvaavan bentsodiatsepiinit ja joihin ei voisi tulla riippuvaiseksi. Vähitellen kuitenkin alpratsolaami on todettu ainoaksi yleisesti varmasti tepsiväksi ahdistus- ja paniikkihäiriölääkkeeksi.

Haittavaikutukset ja kritiikki

Suomessa myytäviä alpratsolaamivalmisteita.

Useat Suomen lääkärit ovat 2000-luvulla saaneet tietoonsa enemmän potilastietoa, ja sen valossa vaikuttaa siltä, että alpratsolaami aiheuttaa kaikista bentsodiatsepiineista eniten riippuvuutta, ja elimistö voi tottua lääkkeeseen lyhyessä ajassa, noin 2-4 viikossa joka päivä syötynä. Jos lääkitys on pidempiaikaista ja halutaan välttää riippuvuuden syntyminen, tulee viikossa pitää kaksi perättäistä vuorokautta ilman bentsodiatsepiineja, jota lääkärit eivät tienneet alkuaikoina.

Lääkkeen määräämistä on rajoitettu 1980-luvusta, jolloin sitä määrättiin usein ensisijaisenakin lääkkeenä, ja sitä määrätään silloin, kun muut lääketyypit eivät tunnu vaikuttavan. Lääkityksen kesto pidetään myös lyhyenä (enintään muutamia kuukausia tai vain tarvittaessa vaikeimpiin tilanteisiin) tottumisen estämiseksi, kun aiemmin lääkettä saatettiin määrätä pitkiksikin ajoiksi. Joissakin tapauksissa lääkityksen kestoa voidaan pidentää, jos hyödyt arvioidaan haittoja suuremmiksi.

Alpratsolaamin vaikutus myös alkaa ja loppuu huomattavasti nopeammin muihin bentsodiatsepiineihin verrattuna. Vaikutuksen äkillinen lasku saattaa aiheuttaa käyttäjällä masentuneisuutta, hermostuneisuutta ja jopa aggressiivisuutta. Vuonna 1994 tuli Suomessa markkinoille Xanor Depot -versio (kuvassa), depottabletti jossa vaikuttava lääkeaine liukenee tavallista, välittömästi liukenevaa tablettia hitaammin ja lääkkeen vaikutus on näin hieman tasaisempi ja hitaampi. Xanor Depotilla alpratsolaamin huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan 5-11 tunnissa. Tämä aika on noin puolet tavallisen, välittömästi liukenevan tabletin ajasta saavuttaa huippupitoisuus veriplasmassa. Depottabletti hillitsee jonkin verran alpratsolaamin voimakkaita nousuja ja laskuja, muttei silti vähennä riippuvuusriskiä, mikäli lääkettä syödään joka päivä.

Mikäli riippuvuus syntyy, ensisijaisena toimenpiteenä käytetään alpratsolaamin vaihtamista diatsepaamiin. Diatsepaamin puoliintumisaika veriplasmassa on alpratsolaamia pidempi, joten sen vieroitusoireet tulevat hallitummin ja sen vähentäminen on helpompaa.

Lähteet

• Koulu & Tuomisto: Farmakologia ja toksikologia, 2001, s. 390-395
• Lääkeopas
• Lääkelaitos: Xanor
• Lääkelaitos: Xanor Depot