Uusi-Britannia

Uusi-Britannia satelliittikuvassa kesäkuussa 2005. Vasemmassa reunassa on näkyvissä tuhkapilvi, joka on lähtöisin Langila- ja Ulawun -tulivuorista.

Uusi-Britannia (englanniksi New Britain) on Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvien Bismarckinsaarten suurin saari, joka sijaitsee Uuden-Guinean koillispuolella. Se on maailman 37. suurin saari ja maansa toiseksi suurin pääsaaren jälkeen. Karkeasti sirpin muotoinen saari on noin 600 kilometriä pitkä ja suurimmillaan 80 kilometriä leveä. Sen pinta-ala on 36 520 neliökilometriä ja asukasluku 404 641 (vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan). Vulkaanisella saarella on useita toimivia tulivuoria. Vuoristojen hallitseman saaren korkein vuori on toimiva tulivuori Mount Sinewit (2 438 m) saaren pohjoisosassa. Useat muutkin huiput kohoavat yli kahden kilometrin korkeuteen.

Uusi-Britannia on jaettu kahteen maakuntaan: West New Britainiin (pääkaupunki Kimbe) ja East New Britainiin (pääkaupunki Kokopo). Saarella on kulta-, kupari-, rauta- ja hiiliesiintymiä sekä kaakaon ja kopran tuotantoa.

Historia

Ensimmäinen saarelle saapunut eurooppalainen oli William Dampier 27. helmikuuta 1700. Hän antoi saarelle latinankielisen nimen Nova Britannia. Saksalaisten hallitessa saarta 1884–1914 Saksan Uuden-Guinean osana sitä kutsuttiin Uudeksi-Pommeriksi. 11. syyskuuta 1914 saarella käytiin yksi ensimmäisen maailmansodan varhaisista taisteluista, kun australialaiset joukot saapuivat saarelle. Vuonna 1994 saaren suurinta kaupunkia Rabaulia koetteli tulivuorenpurkaus, joka peitti suurimman osan kaupungista ja lentokentän tuhkan alle. Kaupunki jouduttiin hylkäämään ja siirtämään 20 kilometrin päähän Kokopoon. Uutta East New Britainin pääkaupunkialuetta kutsutaan yhä usein Rabauliksi.