Eriste

Korkeajännitelinjan sähköneristin

Sähköneriste

Sähköneriste johtaa huonosti sähköä eli sillä suuri resistiivisyys. Tunnetuimpia eristemateriaaleja ovat erilaiset muovit (muoviteipit), posliini, lasi, lakat (käyttö sähkömoottori- ja muuntajakäämeissä), öljyt (käyttö muuntajissa). Lähes kaikki epämetallit ovat eristeitä, lukuun ottamatta esimerkiksi grafiitia.

Erikoista sähköneristeissä on se, että niistä heijastuva valo on joko enemmän tai vähemmän polarisoitunutta.

Lämmöneriste

Lämmöneriste puolestaan johtaa huonosti lämpöä. Rakennustekniikassa käytettyjä lämpöeristeitä ovat muun muassa mineraalivillat (lasivilla ja vuorivilla), puukuitueriste (selluvilla), pellavakuitueriste, sahanpuru, puukuitulevyt, EPS- ja XPS-levyt (polystyreeni) ja polyuretaani. Myös puuvillavanua ja puuhakelevyä on käytetty eristeenä. Uudempi tulokas on aerogeeli.

Valmis rakenne voi itsessäänkin toimia riittävänä eristeenä, esimerkiksi erilaisissa tiilirakenteissa. Tälllöin yleensä eristyskyky perustuu rakenteen sisältämään liikkumattomaan ilmaan.

Lämmöneristeen eristyskykyä kuvaa sen lämmönjohtavuus, joka parhailla eristeillä on suuruusluokkaa 0,05 W/Km². Eristeissä lämmön johtuminen on yleensä lähes lineaarinen ilmiö, joten karkeana sääntönä voidaan pitää että eristekerroksen kaksinkertaistaminen myös kaksinkertaistaa eristyskyvyn. Valmiissa rakenteessa tapahtuu lämpöhävikkiä muun johtumisen, konvektion ja säteilylämmönsiirron myötä ja nämä muuttavat lineaarisuutta, mutta niden vaikutus on oikein suunnitelluilla rakenteilla vähäinen.

Eristeen valinnassa tulisi kiinnittää huomio koko rakenteen toimivuuteen halutussa ympäristössä. Eristeellä ja rakenteella voi olla myös toiminnallisia vaatimuksia esimerkiksi palonkeston suhteen. Lämmöneristeitä käytetään erittäin vaihtelevissa uympäritöissä ja kohteissa; esimerkiksi lähes tuhatasteisen voimalaitoskattilan tulipesän eristys eroaa huomattavasti maahan upotettavien vesiputkien routaeristyksestä.

Eri rakennekerrosten lämmönjohtavuuksien ja muiden ominaisuuksien perusteella rakenteella voidaan laskea U-arvo, joka kuvaa koko rakenteen eristyskykyä.

Teknisten seikkojen lisäksi oikean eristetyypin valinta on resurssikysymys, johon vaikuttavat esimerkiksi hinta, saatavuus, sekä käytettävissä oleva rakennustekniikka ja -tavat. Joissakin tilanteissa jopa eristekerroksen vahvuus saattaa olla määräävä tekijä - esimerkiksi metallin valussa käytettävissä kuupissa tai rakennuksissa, joissa eriste rajoittaa hyötykäyttöön saatavaa tilaa.

Ääneneriste

Äänen eristäminen voi perustuu massaan, ilmatiiviyteen ja rakenteiden resonanssiin. Massivinen, painava rakenne eristää hyvin ääntä. Tähän perustuvat esimerkiksi ääntä eristävät rakennusten betoni-, harkko- ja tiilirakenteet. Kevyt rakenne voidaan rakentaa värähteleväksi, jolloin tuo rakenteen pienoinen muutos absorboi äänen energian. Tyypillisiä ovat erilaiset kevyet mineraalivillaeristeiset levyrakenteet.

Pinnoista heijastuvan jälkikaiunnan vähentäminen on yksi ääneneristyksen muoto. Tyypillisesti tähän käytetään pintoihin kiinnitettäviä eristeitä, yleensä mineraalivilla- tai lastuhakelevyjä. Pintaan voidaan myös ruiskuttaa kuitumassaa. Jälkikaiunta-aikaa voidaan myös lyhentää rikkomalla pinnan muoto, jolloin heijastukset tapahtuvat epätasaisemmin, esimerkiksi asentamalla pintaan rei'itetty rakennuslevy.

Tärinäneriste

Tärinäeristykseen käytetään yleensä erilaisia kumi- ja muovimateriaaleista tehtyjä tärinänvaimentajia.