Ero sivun ”Frank Marino” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
RD (keskustelu | muokkaukset) p selkeytetty artikkelia |
RD (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
===Nuoruus=== |
===Nuoruus=== |
||
Marino |
Marino ajautui sisarustensa vaikutuksesta hippikulttuurin asennemaailman pariin ja käyttämään huumausaineita kymmenvuotiaana. Hänestä tuleekin yksi 1960-luvun huumekulttuurin uhreista, kun [[LSD]]-yliannostus vie hänet 13 vuotiaana sairaalaan ja sieltä mielisairaalahoitoon. Paetakseen ahdistavaa ympäristöä, Marino valitsi kitaran ja musiikin ja opetteli kitaransoittoa itseopiskellen korvakuulolta. Aiemmin hän on soittanut rumpuja, joita oli alkanut soittaa jo viisivuotiaana, ihanteinaan [[Buddy Rich]]:in ja [[Elvin Jones]]:in kaltaiset jazz-rumpalit. Muutamien kuukausien hoitojakson jälkeen Marino onnistui pääsemään pois laitoshoidosta ja keskittyi muusikon uran luomiseen.Muiden aikalaistensa tavoin Frank kuunteli [[Jimi Hendrix]]iä joka on Marinon uran alkuvuosina lähes yksinomainen musiikillisten vaikutteiden antaja.Suurimman vaikutuksen Marinoon on kuitenkin tehnyt [[Quicksilver Messenger Service]] ja yhtyeen kitaristi [[John Cippolina]]. Muita vaikutteita tarjosivat mm. yhtyeet:[[The Beatles]], [[The Doors]], [[Santana]] ja [Johnny Winter]] ja useat jazzmuusikot, kuten [[Miles Davis, [[John Coltrane]] ja [[Tony Bennet]] sekä elokuvamusiikki. Ensimmäisen levynsä (Maxoom, 1973) levytykset hän aloitti jo 16 vuotiaana (1972). |
||
===Muusikonura=== |
===Muusikonura=== |
||
Versio 4. toukokuuta 2007 kello 10.24
Frank Marino (s. 20. marraskuuta 1954, Montreal) on kanadalainen rock-kitaristi.
Frank Marinon ura
Nuoruus
Marino ajautui sisarustensa vaikutuksesta hippikulttuurin asennemaailman pariin ja käyttämään huumausaineita kymmenvuotiaana. Hänestä tuleekin yksi 1960-luvun huumekulttuurin uhreista, kun LSD-yliannostus vie hänet 13 vuotiaana sairaalaan ja sieltä mielisairaalahoitoon. Paetakseen ahdistavaa ympäristöä, Marino valitsi kitaran ja musiikin ja opetteli kitaransoittoa itseopiskellen korvakuulolta. Aiemmin hän on soittanut rumpuja, joita oli alkanut soittaa jo viisivuotiaana, ihanteinaan Buddy Rich:in ja Elvin Jones:in kaltaiset jazz-rumpalit. Muutamien kuukausien hoitojakson jälkeen Marino onnistui pääsemään pois laitoshoidosta ja keskittyi muusikon uran luomiseen.Muiden aikalaistensa tavoin Frank kuunteli Jimi Hendrixiä joka on Marinon uran alkuvuosina lähes yksinomainen musiikillisten vaikutteiden antaja.Suurimman vaikutuksen Marinoon on kuitenkin tehnyt Quicksilver Messenger Service ja yhtyeen kitaristi John Cippolina. Muita vaikutteita tarjosivat mm. yhtyeet:The Beatles, The Doors, Santana ja [Johnny Winter]] ja useat jazzmuusikot, kuten [[Miles Davis, John Coltrane ja Tony Bennet sekä elokuvamusiikki. Ensimmäisen levynsä (Maxoom, 1973) levytykset hän aloitti jo 16 vuotiaana (1972).
Muusikonura
Marino perustaa Mahogany Rush -yhtyeen Montrealissa vuonna 1970 yhdessä basisti Paul Harwoodin ja rumpali Jimmy Auyobin kanssa.Yhtye konsertoi laajalti Yhdysvalloissa, Englannissa ja Japanissa palaten esiintymään Kanadaan suurien kiertueiden välillä. Skandinaviaan yhtye tulee esiintymään ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa ja esiintyy tällöin myös Suomessa.Vuoden 1990 From The Hip -levyn jälkeen (n. 1993) Marino lopettaa useiksi vuosiksi aktiiviset kiertueet ja levytykset keskittyen muun muassa studiotyöskentelyyn perustamassaan levytysstudiossa sekä perheeseensä.Frank Marino ei omien sanojensa mukaan pidä itseään ensisijaisesti kitaristina, vaan muusikkona, joka on valinnut soittimekseen ja ilmaisuvälineekseen kitaran. Hänen kitaransoittotyyliään on usein verrattu Jimi Hendrix :in soittotyyliin Jimi Hendrixille, johtuen siitä, että hän oli ensimmäisiä Hendrixin esittämään psykedeeliseen musiikkiin suuntautuneita muusikkoja ja kitaristeja, joka voimallisesti hyödynsi tätä kitaratyyliä omassa soitossaan. Marino sai tästä johtuen osakseen usein myös ilkeämielistä kritiikkiä kuten uran alkuajan musiikkilehdistössä esiintyneet tekaistut väitteet, joiden mukaan hän olisi väittänyt olevansa Jimi Hendrixin reinkarnaatio. Huolimatta vahvoista Hendrix -vaikutteista, hän on luonut oman selkeästi tunnistettavan soittotyylin ja "soundin", ollen tyylillisesti etäämpänä Hendrixistä kuin monet hänen jälkeensä tulleet kitaristit. Frank Marino ei ole laajalti tunnettu ja esillä musiikkimediassa , mutta monet nykyisin nimekkäät kitaristit, kuten esimerkiksi Steve Vai, Steve Lukather, Zakk Wylde, Marty Friedman, Vinnie Moore, Shawn Lane, Paul Gilbert, George Lynch, Jennifer Batten, Ronnie Montrose ja Randy Hansen ovat maininneet hänet esikuvanaan. Marino ei ole koskaan ollut radioiden suosima artisti (joskin hänellä on ollut myös Billboard listasijoituksia), koska hän ei ole kirjoittanut perinteisiä noin kolmen minuutin kappaleita. Sen sijaan hän on menestynyt konserttilavoilla ja asianharrastajien kulttisuosikkina. Todellisen motivaationsa musiikin tekemiseen Marino on aina saanut kannattajiltaan, joita hän on halunnut miellyttää levy-yhtiöiden kaupallisten tavoitteiden sijaan.
Julkaisut
- Maxoom (1973)
- Child of the Novelty (1974)
- Strange Universe (1975)
- Mahogany Rush IV (1976)
- World Anthem (1977)
- Frank Marino & Mahogany Rush Live (1978)
- Tales of the Unexpected (1979)
- What's Next (1980)
- Fourth degree burns(1980)(Promo-EP)
- The Power of Rock and Roll (1981)
- Juggernaut (1982)
- Full Circle (1987)
- Frank Marino & Mahogany Rush Double Live (1988)
- From The Hip (1990)
- Dragonfly - The Best of (1996)
- Stories of a hero(1999)
- Eye of the Storm (2000)
- RealLIVE! (2004)
- Remasters: Full Circle, Double Live, From The Hip (2005)