Arabikumi

Acacia senegal

Arabikumi eli elintarvikkeiden lisäaine E414 on hajuton ja lähes mauton ravintokumi. Se on sakeuttamisaine, jota saadaan kahden piikikkään akasialajin Acacia senegal ja Acacia seyal maitiaisnesteestä, joka tihkuu puista pihkan lailla. Arabikumi sopii hyvin pureskeltavaksi, koska se ei tartu hampaisiin, se on hyvin liukenevaa ja sopii käytettäväksi lähes sellaisenaan. Aine tarvitsee vain puhdistaa ja murskata rakeiksi tai jauheeksi. Typpeä sitovan akasiapuun kasvamiseen riittää 300 millimetrin vuotuinen sademäärä.

Sitä kutsutaan myös Acacia-kumiksi (englanniksi gum acacia). Toinen nimi keksittiin pian World Trade Centerin iskujen jälkeen, koska sanalla "arabi" oli huono kaiku Yhdysvalloissa. Lisäksi kulki urbaanilegenda, että Osama bin Laden omistaisi osakkeita arabikumintuottajayhtiöissä Sudanissa, ja boikottejakin viriteltiin.

Arabikumia käytetään mm. makeisten ja lääketablettien valmistamisessa. Esimerkiksi perinteisessä Sisu-pastillissa on lähes puolet arabikumia, jonka avulla pastilli sopii hyvin imeskelyyn ja pureskeluun. Se on myös perinteinen vesivärinappeja koossa pitävä aine ja sitä käytetään myös kengänkiillokkeissa ja liimana savukepapereissa. Se vähentää nesteiden pintajännitystä, mikä saa virvoitusjuomat kuplimaan villisti, jos niihin pudotetaan kovia makeisia. Täysin kasviperäisen arabikumin vaihtoehto moneen tuotteeseen on lehmän luista valmistettava liivate.

Arabikumia kasvatetaan myyntiin ennen kaikkea Sahelin alueella Senegalista Sudaniin. Sudanin keskiosissa tuotetaan noin 80 prosenttia maailman arabikumista. Neljän vuoden ikäisistä puista voidaan alkaa juoksuttaa arabikumia ja kerätä näitä pihkaa muistuttavia, punertavia möykkyjä puiden oksilta. Paljon työvoimaa tarvitseva kerääminen tapahtuu puiden lepokauden aikana marras-helmikuussa, kuivan kauden aikana, jolloin ihmisilläkin on vähän muita toimeentulolähteitä.

Lähteet

• Ulla Mether: Puusta pastilliin. Yliopisto 2005:14 s. 27–30.