Ero sivun ”Vaalikone” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Aiheesta muualla: vaalikoneet 2020 -hanke linkiksi, siirretään Ylen uutinen artikkelin lähteeksi |
→Historiaa: tähän lähteeksi sopiva linkki siirretty AM-osiosta |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
== Historiaa == |
== Historiaa == |
||
Ensimmäisenä vaalikoneena alan tutkimuksessa pidetään alankomaalaista ''StemWijzer''-sovellusta, jonka printtiversio alkoi ilmestyä lehdissä 1980-luvun lopulla. Sen valtakunnallinen verkkoversio julkaistiin vuonna 1998. Ensimmäisen suomalaisen vaalikoneen toteutti [[Yleisradio]] vuoden 1996 europarlamenttivaaleihin. Vaalikoneen oli kehittänyt toimittaja [[Erkki Vihtonen]] yhdysvaltalaisen [[CNN|CNN:n]] Yhdysvaltain presidentinvaaleihin laatiman interaktiivisen kyselyn pohjalta. Muut suomalaiset mediat seurasivat nopeasti perässä, ja vuoden 2000 presidentinvaaleissa ja kuntavaaleissa oli mukana jo kymmenkunta vaalikonetta.<ref>Borg & Koljonen 2020, s. 16.</ref> |
Ensimmäisenä vaalikoneena alan tutkimuksessa pidetään alankomaalaista ''StemWijzer''-sovellusta, jonka printtiversio alkoi ilmestyä lehdissä 1980-luvun lopulla. Sen valtakunnallinen verkkoversio julkaistiin vuonna 1998. Ensimmäisen suomalaisen vaalikoneen toteutti [[Yleisradio]] vuoden 1996 europarlamenttivaaleihin. Vaalikoneen oli kehittänyt toimittaja [[Erkki Vihtonen]] yhdysvaltalaisen [[CNN|CNN:n]] Yhdysvaltain presidentinvaaleihin laatiman interaktiivisen kyselyn pohjalta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/yle_julkaisi_maailman_ensimmaisen_vaalikoneen_20_vuotta_sitten__kadonneeksi_luultu_koodi_loytyi_muuttolaatikosta/9115786| Nimeke = Yle julkaisi maailman ensimmäisen vaalikoneen 20 vuotta sitten – kadonneeksi luultu koodi löytyi muuttolaatikosta| Tekijä = Varho, Esko | Ajankohta = 23.8.2016| Julkaisija = Yle Uutiset }}</ref>. Muut suomalaiset mediat seurasivat nopeasti perässä, ja vuoden 2000 presidentinvaaleissa ja kuntavaaleissa oli mukana jo kymmenkunta vaalikonetta.<ref>Borg & Koljonen 2020, s. 16.</ref> |
||
Erityisen lukuisia ja suosittuja vaalikoneet ovat olleet Alankomaissa ja Suomessa, joskin täysin luotettavaa vertailutietoa kaikista maista on ollut vaikea saada. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä eri vaalikoneita, ja niitä julkaisevat niin suuret mediatalot kuin monet kansalaisjärjestötkin. Suomessa käytetyn avoimen [[listavaali]]järjestelmän on katsottu suosivan vaalikoneita, sillä Suomessa valitsijan täytyy valita puolueen lisäksi myös henkilöehdokas suuresta määrästä vaihtoehtoja. Suljetussa listavaalissa äänestäjän tarvitsee valita vain listojen väliltä. Vaalikoneet nousivatkin Suomessa jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla etenkin alle 35-vuotiaiden tärkeimmäksi tietolähteeksi yleisissä vaaleissa. [[Eduskuntavaalit 2015|Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa]] jo yli puolet alle 25-vuotiaista äänestäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen paljon tai ratkaisevasti omaan ehdokasvalintaansa.<ref>Borg & Koljonen 2020, s. 29–30.</ref> |
Erityisen lukuisia ja suosittuja vaalikoneet ovat olleet Alankomaissa ja Suomessa, joskin täysin luotettavaa vertailutietoa kaikista maista on ollut vaikea saada. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä eri vaalikoneita, ja niitä julkaisevat niin suuret mediatalot kuin monet kansalaisjärjestötkin. Suomessa käytetyn avoimen [[listavaali]]järjestelmän on katsottu suosivan vaalikoneita, sillä Suomessa valitsijan täytyy valita puolueen lisäksi myös henkilöehdokas suuresta määrästä vaihtoehtoja. Suljetussa listavaalissa äänestäjän tarvitsee valita vain listojen väliltä. Vaalikoneet nousivatkin Suomessa jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla etenkin alle 35-vuotiaiden tärkeimmäksi tietolähteeksi yleisissä vaaleissa. [[Eduskuntavaalit 2015|Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa]] jo yli puolet alle 25-vuotiaista äänestäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen paljon tai ratkaisevasti omaan ehdokasvalintaansa.<ref>Borg & Koljonen 2020, s. 29–30.</ref> |
||
Versio 20. tammikuuta 2021 kello 16.28
Vaalikone on verkkosivusto, jonka tärkein tehtävä on auttaa vaalien edellä äänestäjää löytämään sopiva ehdokas. Sekä ehdokas että äänestäjä syöttävät koneeseen vastauksensa poliittispainotteiseen kysymyssarjaan. Vastausrivejä vertaamalla vaalikone ilmoittaa sopivimmat ehdokkaat, sekä usein myös vähiten sopivat. Sopivuuden kriteerinä on yleensä keskeisiä asiakysymyksiä koskevien mielipiteiden yhtenevyys.
Historiaa
Ensimmäisenä vaalikoneena alan tutkimuksessa pidetään alankomaalaista StemWijzer-sovellusta, jonka printtiversio alkoi ilmestyä lehdissä 1980-luvun lopulla. Sen valtakunnallinen verkkoversio julkaistiin vuonna 1998. Ensimmäisen suomalaisen vaalikoneen toteutti Yleisradio vuoden 1996 europarlamenttivaaleihin. Vaalikoneen oli kehittänyt toimittaja Erkki Vihtonen yhdysvaltalaisen CNN:n Yhdysvaltain presidentinvaaleihin laatiman interaktiivisen kyselyn pohjalta[1]. Muut suomalaiset mediat seurasivat nopeasti perässä, ja vuoden 2000 presidentinvaaleissa ja kuntavaaleissa oli mukana jo kymmenkunta vaalikonetta.[2]
Erityisen lukuisia ja suosittuja vaalikoneet ovat olleet Alankomaissa ja Suomessa, joskin täysin luotettavaa vertailutietoa kaikista maista on ollut vaikea saada. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä eri vaalikoneita, ja niitä julkaisevat niin suuret mediatalot kuin monet kansalaisjärjestötkin. Suomessa käytetyn avoimen listavaalijärjestelmän on katsottu suosivan vaalikoneita, sillä Suomessa valitsijan täytyy valita puolueen lisäksi myös henkilöehdokas suuresta määrästä vaihtoehtoja. Suljetussa listavaalissa äänestäjän tarvitsee valita vain listojen väliltä. Vaalikoneet nousivatkin Suomessa jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla etenkin alle 35-vuotiaiden tärkeimmäksi tietolähteeksi yleisissä vaaleissa. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa jo yli puolet alle 25-vuotiaista äänestäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen paljon tai ratkaisevasti omaan ehdokasvalintaansa.[3]
Käyttö
Suomalaisessa vaalikoneessa ehdokkaat ovat ensin vastanneet vaalikoneen laatijan antamiin mielipidekysymyksiin. Joissain vaalikoneissa ehdokas voi myös antaa vastauksilleen perustelut omin sanoin. Sen jälkeen vaalikone julkaistaan internetissä hyvissä ajoin ennen vaaleja, ja käyttäjät vastaavat samoihin kysymyksiin kuin ehdokkaat. Kysymyksiä on tyypillisesti 20:stä 30:een. Vastausvaihtoehdot ovat usein Likert-asteikon mukaisesti ”täysin eri mieltä” -vaihtoehdosta välivaihtoehtojen kautta ”täysin samaa mieltä” -vaihtoehtoon. Joskus vastauksen voi antaa liukuskaalalla. Kun vastaaja on lähettänyt lomakkeen, vaalikone osoittaa hänelle hänen omia mielipiteitään lähimpänä olevia ehdokkaita ja puolueita.[4]
Laadinta
Vaalikoneiden kysymykset voidaan laatia toimituksissa joko keskitetysti tai hajautetusti. Keskitetyssä toimintamallissa kysymysten laadinta on toimituksessa vain muutaman henkilön kontolla. Hajautetussa toimintamallissa kysymystä on laatimassa suurempi joukko ihmisiä, joskus useita eri toimituksia. Suomen laajin vaalikoneprojekti on ollut Yleisradiolla, jonka vaalikonetyöryhmässä on ollut jäseniä talouden ja politiikan toimitusten lisäksi myös muualta. Jotkin lehdet ovat ottaneet muiden lehtien toimittajia mukaan kysymysten ideointiin. Myös tutkijoita on joskus käytetty apuna. Jotkin mediat testaavat vaalikoneensa käyttäjillä ennen niiden julkaisua.[5]
Arvostelua
Yhteiskuntatieteilijä ja toimittaja Terho Pursiainen on arvostellut vaalikoneita kansanedustajaehdokkaan näkökulmasta siten, että "vaalikoneiden vaihtoehdot eivät kata kaikkia mahdollisuuksia tai ovat päällekkäisiä ja ristiriitaisia. Usein kysytään asiaa, joka on niin monimielinen ja monitahoinen, ettei mikään vastaus ole oikea, jos sitä ei saa kunnolla selittää. Kenelläkään ei ole käytännössä mahdollisuuksia kehittyä itse asiantuntijaksi niillä monilla aloilla, joista vaalikonekysymyksiä tehdään"[6]
Lähteet
- Borg, Sami & Koljonen, Kari: Käyttöliittymä vaaleihin: Tutkimus vaalikoneista kansalaisten, ehdokkaiden ja journalismin näkökulmista. Tampere University Press, 2020. ISBN 978-952-359-027-4.
Viitteet
- ↑ Varho, Esko: Yle julkaisi maailman ensimmäisen vaalikoneen 20 vuotta sitten – kadonneeksi luultu koodi löytyi muuttolaatikosta 23.8.2016. Yle Uutiset.
- ↑ Borg & Koljonen 2020, s. 16.
- ↑ Borg & Koljonen 2020, s. 29–30.
- ↑ Borg & Koljonen 2020, s. 28–29.
- ↑ Borg & Koljonen 2020, s. 72–75.
- ↑ Terho Pursiainen: Vaalikonedemokratian kritiikkiä terhopursiainen.blogspot.com. joulukuun 8. 2006.
