Vaalikone

Vaalikone on verkkosivusto, jonka tärkein tehtävä on auttaa vaalien edellä äänestäjää löytämään sopiva ehdokas. Sekä ehdokas että äänestäjä syöttävät koneeseen vastauksensa poliittispainotteiseen kysymyssarjaan. Vastausrivejä vertaamalla vaalikone ilmoittaa sopivimmat ehdokkaat, sekä usein myös vähiten sopivat. Sopivuuden kriteerinä on yleensä keskeisiä asiakysymyksiä koskevien mielipiteiden yhtenevyys.

Historiaa

Ensimmäisenä vaalikoneena alan tutkimuksessa pidetään alankomaalaista StemWijzer-sovellusta, jonka printtiversio alkoi ilmestyä lehdissä 1980-luvun lopulla. Sen valtakunnallinen verkkoversio julkaistiin vuonna 1998. Ensimmäisen suomalaisen vaalikoneen toteutti Yleisradio vuoden 1996 europarlamenttivaaleihin. Vaalikoneen oli kehittänyt toimittaja Erkki Vihtonen yhdysvaltalaisen CNN:n Yhdysvaltain presidentinvaaleihin laatiman interaktiivisen kyselyn pohjalta. Muut suomalaiset mediat seurasivat nopeasti perässä, ja vuoden 2000 presidentinvaaleissa ja kuntavaaleissa oli mukana jo kymmenkunta vaalikonetta.

Erityisen lukuisia ja suosittuja vaalikoneet ovat olleet Alankomaissa ja Suomessa, joskin täysin luotettavaa vertailutietoa kaikista maista on ollut vaikea saada. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä eri vaalikoneita, ja niitä julkaisevat niin suuret mediatalot kuin monet kansalaisjärjestötkin. Suomessa käytetyn avoimen listavaalijärjestelmän on katsottu suosivan vaalikoneita, sillä Suomessa valitsijan täytyy valita puolueen lisäksi myös henkilöehdokas suuresta määrästä vaihtoehtoja. Suljetussa listavaalissa äänestäjän tarvitsee valita vain listojen väliltä. Vaalikoneet nousivatkin Suomessa jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla etenkin alle 35-vuotiaiden tärkeimmäksi tietolähteeksi yleisissä vaaleissa. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa jo yli puolet alle 25-vuotiaista äänestäjistä kertoi vaalikoneiden vaikuttaneen paljon tai ratkaisevasti omaan ehdokasvalintaansa.

Periaate

Suomalaisessa vaalikoneessa ehdokkaat ovat ensin vastanneet vaalikoneen laatijan antamiin mielipidekysymyksiin. Joissain vaalikoneissa ehdokas voi myös antaa vastauksilleen perustelut omin sanoin. Sen jälkeen vaalikone julkaistaan internetissä hyvissä ajoin ennen vaaleja, ja käyttäjät vastaavat samoihin kysymyksiin kuin ehdokkaat. Kysymyksiä on tyypillisesti 20:stä 30:een. Vastausvaihtoehdot ovat usein Likert-asteikon mukaisesti ”täysin eri mieltä” -vaihtoehdosta välivaihtoehtojen kautta ”täysin samaa mieltä” -vaihtoehtoon. Joskus vastauksen voi antaa liukuskaalalla. Kun vastaaja on lähettänyt lomakkeen, vaalikone osoittaa hänelle hänen omia mielipiteitään lähimpänä olevia ehdokkaita ja puolueita.

Arvostelua

Yhteiskuntatieteilijä ja toimittaja Terho Pursiainen on arvostellut vaalikoneita kansanedustajaehdokkaan näkökulmasta siten, että "vaalikoneiden vaihtoehdot eivät kata kaikkia mahdollisuuksia tai ovat päällekkäisiä ja ristiriitaisia. Usein kysytään asiaa, joka on niin monimielinen ja monitahoinen, ettei mikään vastaus ole oikea, jos sitä ei saa kunnolla selittää. Kenelläkään ei ole käytännössä mahdollisuuksia kehittyä itse asiantuntijaksi niillä monilla aloilla, joista vaalikonekysymyksiä tehdään"

Lähteet

• Borg, Sami & Koljonen, Kari: Käyttöliittymä vaaleihin: Tutkimus vaalikoneista kansalaisten, ehdokkaiden ja journalismin näkökulmista. Tampere University Press, 2020. ISBN 978-952-359-027-4.

Aiheesta muualla

• Vallattomat vaalikoneet valtaavat Internetin – Kuka niistä hyötyy? Jyväskylän yliopisto – Mediatiedotteet
• Varho, Esko: Yle julkaisi maailman ensimmäisen vaalikoneen 20 vuotta sitten – kadonneeksi luultu koodi löytyi muuttolaatikosta 23.8.2016. Yle Uutiset.