Ero sivun ”Villa Eka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Ak: Uusi sivu: {{Rakennus | nimi = Villa Eka | alkuperäinen nimi = | kuva = | kuvateksti = | osoite = Edelfeltinkuja 1 | sijainti...
(ei mitään eroa)

Versio 18. marraskuuta 2020 kello 20.26

Villa Eka
Osoite Edelfeltinkuja 1
Sijainti Kilo, Espoo[1]
Rakennustyyppi huvila
Valmistumisvuosi 1903[2]
Suunnittelija Eliel Saarinen[3]
Rakennuttaja Albert Edelfelt[3]
Omistaja Espoon kaupunki
Runkorakenne hirsi
Kerrosluku 1 + mansardikerros
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Villa Eka on taidehistoriallisesti merkittävä kansallisromanttisvaikutteinen huvila Kilon kaupunginosassa itäisessä Espoossa.[3]

Albert Edelfelt rakennutti Villa Ekan 1900-luvun taitteessa. Sen suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen Edelfeltin ohjeita mukaillen. Villa Ekassa asui pääasiassa Edelfeltin puoliso, joka myi sen taidemaalari Magnus Enckellille. Tämä oli viehättynyt Villa Ekan lähiympäristöstä villiviineineen, jasmiineineen ja monenlaisine puineen. Enckellin jälkeen Villa Ekan omisti Jalo Aura ja tämän jälkeen Harri Nevanlinna. Espoon kaupunki osti huvilan 1981. Se oli pahoin rappiolla ja puutarha oli villiintynyt. Kaupunki peruskorjasi Villa Ekan taiteilijoiden työtilaksi 1980-luvulla.[3][4]

Villa Eka on mansardikattoinen ja vaatimattomasti koristeltu. Sen alkuperäinen tiilikatto on muutettu huopakatoksi.[3]

Nimensä Villa Eka on saanut suurelta tammelta, joka oli jo talon valmistuessa noin 200 vuotta vanha. Huvilan paikalla sijaitsi aiemmin sotilas- ja rakuunatorppa.[2]

Lähteet

  • Härö, Erkki: Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisemat : Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Espoon kaupunginmuseo/Esbo stadsmuseum, 1991. ISBN 951-857-182-1.

Viitteet

  1. Villa Eka Espoon opaskartalla
  2. a b Arjen haasteista huolimatta Sofia Wilkman viihtyy taiteilijoiden Villa Ekassa Länsiväylä. Mediatalo Keskisuomalainen. Viitattu 12.11.2020.
  3. a b c d e Härö, s. 113
  4. Härö, s. 316