Santeri Ivalo

Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866, Sodankylä — 25. tammikuuta 1937, Helsinki) oli kirjailija ja lehtimies. Ivalo toimi Päivälehden toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja, Kansallisteatterin johtokunnan, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin historiallisten romaanien mestari. Juho Vesainen, Aikansa lapsipuoli, Viipurin pamaus ja Kreivin aikaan edustavat ainutlaatuista korkeakirjallisuutta. Ivalo sai professorin arvon vuonna 1936.

Teokset

• Hellaassa (1890)
• Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595-1635 (1891)
• Iltapuheeksi I (1891)
• Reservikasarmista (1892)
• Tuokiokuvia matkan varrelta (1892)
• Juho Vesainen (1894)
• Kaarle IX:n Jäämeren politiikka I-II (1894-95)
• Iltapuheeksi II (1895)
• Aikansa lapsipuoli (1895)
• Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket (1896)
• Anna Fleming (1898)
• Margareta (1898)
• Kustaa Maunu Armfelt (1900)
• Lahjoitusmailla (1900)
• Tuomas Piispa (1901)
• Kustaa Eerikinpoika (1903)
• Saaristosta (1903)
• Onnen aalloilla (1904)
• Suomen sota 1808-09 (1907)
• Orivarsat (1908)
• Erämaan taistelu (1909)
• Viipurin pamaus (1911)
• Pietari Särkilahti (1913)
• Vienan vallan taittuessa (1914)
• Vanhan partiomiehen unelma (1917)
• Kuningas Suomessa (1919)
• Erämaan nuijamiehet (1922)
• Kirveskansan tulo (1923)
• Juho Vesainen (näytelmä, 1923)
• Menneen ajan kuvia (1924)
• Kreivin aikaan (1926)
• Annikki, piispa ja kesti (1927)
• Hellettä (1930)
• Alkutaival (1932)

Muualla verkossa

• Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta --Marlowe 21. marraskuuta 2006 kello 13.49 (UTC)