Ero sivun ”Varistori” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätään malline:commonscat-rivi Aiheesta muualla osioon
Viitteet-osio
Rivi 3: Rivi 3:
'''Varistori''' tai '''VDR''' (eng. ''voltage dependent resistor'') on [[vastus]], jonka [[resistanssi]] muuttuu jännitteen funktiona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juha Aaltonen, Seppo Kousa & Jyrki Stor-Pellinen| Nimeke = Elektroniikan perusteet| Kappale = | Sivu = 41| Selite = | Julkaisija = Limes ry| Vuosi = 1999| Tunniste = ISBN 9517451822| Viitattu = 4.4.2013}}</ref> Varistoreja käytetään usein [[ylijännitesuoja|ylijännitesuojina]].
'''Varistori''' tai '''VDR''' (eng. ''voltage dependent resistor'') on [[vastus]], jonka [[resistanssi]] muuttuu jännitteen funktiona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juha Aaltonen, Seppo Kousa & Jyrki Stor-Pellinen| Nimeke = Elektroniikan perusteet| Kappale = | Sivu = 41| Selite = | Julkaisija = Limes ry| Vuosi = 1999| Tunniste = ISBN 9517451822| Viitattu = 4.4.2013}}</ref> Varistoreja käytetään usein [[ylijännitesuoja|ylijännitesuojina]].


Varistorin resistanssi pienenee äkillisesti, kun siihen vaikuttava [[jännite]] ylittää määrätason. Varistoreja on saatavilla tyypillisesti 10&ndash;1&nbsp;000&nbsp;voltin ylijännitesuojaukseen. Piirilevylle juotettavien varistorien tehonkesto on yleensä watin luokkaa, mutta ne voivat kestää usean joulen suuruisen yksittäisenergiapulssin leikatessaan ylijännitepiikkiä.
Varistorin resistanssi pienenee äkillisesti, kun siihen vaikuttava [[jännite]] ylittää määrätason. Varistoreja on saatavilla tyypillisesti 10&nbsp;–&nbsp;1&nbsp;000&nbsp;voltin ylijännitesuojaukseen. Piirilevylle juotettavien varistorien tehonkesto on yleensä watin luokkaa, mutta ne voivat kestää usean joulen suuruisen yksittäisenergiapulssin leikatessaan ylijännitepiikkiä.


Varistori valmistetaan [[piikarbidi]]sta, [[sinkkioksidi]]sta tai [[titaanioksidi]]sta. Tavallisin varistorityyppi on ''metallioksidivaristori'' (MOV). Siinä [[sinkki|sinkin]] ja muiden metallien [[oksidi]]t on asetettu kahden [[metalli]]levyn väliin. Suurilla jännitteillä oksidijyvästen väliset liitokset hajoavat, minkä vuoksi vastuksen resistanssi pienenee.
Varistori valmistetaan [[piikarbidi]]sta, [[sinkkioksidi]]sta tai [[titaanioksidi]]sta. Tavallisin varistorityyppi on ''metallioksidivaristori'' (MOV). Siinä [[sinkki|sinkin]] ja muiden metallien [[oksidi]]t on asetettu kahden [[metalli]]levyn väliin. Suurilla jännitteillä oksidijyvästen väliset liitokset hajoavat, minkä vuoksi vastuksen resistanssi pienenee.
Rivi 10: Rivi 10:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
<references />
* {{Kirjaviite | Tekijä=Voutilainen, Vesa; Lesch, Kaj-Birger; Haaksikari, Jorma | Nimike=Elektroniikka 1 &ndash; Analoginen elektroniikka | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-0-15259-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Voutilainen, Vesa; Lesch, Kaj-Birger; Haaksikari, Jorma | Nimike=Elektroniikka 1 &ndash; Analoginen elektroniikka | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-0-15259-5}}
===Viitteet===
<references />


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 6. lokakuuta 2020 kello 09.21

Varistori
Suurjännitevaristori

Varistori tai VDR (eng. voltage dependent resistor) on vastus, jonka resistanssi muuttuu jännitteen funktiona.[1] Varistoreja käytetään usein ylijännitesuojina.

Varistorin resistanssi pienenee äkillisesti, kun siihen vaikuttava jännite ylittää määrätason. Varistoreja on saatavilla tyypillisesti 10 – 1 000 voltin ylijännitesuojaukseen. Piirilevylle juotettavien varistorien tehonkesto on yleensä watin luokkaa, mutta ne voivat kestää usean joulen suuruisen yksittäisenergiapulssin leikatessaan ylijännitepiikkiä.

Varistori valmistetaan piikarbidista, sinkkioksidista tai titaanioksidista. Tavallisin varistorityyppi on metallioksidivaristori (MOV). Siinä sinkin ja muiden metallien oksidit on asetettu kahden metallilevyn väliin. Suurilla jännitteillä oksidijyvästen väliset liitokset hajoavat, minkä vuoksi vastuksen resistanssi pienenee.

Lähteet

  • Voutilainen, Vesa; Lesch, Kaj-Birger; Haaksikari, Jorma: Elektroniikka 1 – Analoginen elektroniikka. WSOY, 1989. ISBN 951-0-15259-5.

Viitteet

  1. Juha Aaltonen, Seppo Kousa & Jyrki Stor-Pellinen: Elektroniikan perusteet, s. 41. Limes ry, 1999. ISBN 9517451822.

Aiheesta muualla

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.