Ero sivun ”Sosiaalidarvinismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Historiankirjasta ammennettu
p Kh + wikilinkki
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Herbert Spencer.jpg|thumb|Herbert Spencer]]
[[Tiedosto:Herbert Spencer.jpg|thumb|Herbert Spencer]]
'''Sosiaalidarvinismi''' on kumottu pseudotieteellinen 1800-luvulla noussut yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan [[Charles Darwin]]in (1809–1882) evoluutioteorian mukainen lajien välinen kamppailu ja [[luonnonvalinta]] eläin- ja kasvikunnassa koskisivat myös kulttuureita ja yhteiskuntia.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Mika Jokiaho, Titta Putus-Hilasvuori|Nimeke=Historia ajassa 6: Maailman kulttuurit kohtaavat|Vuosi=2017|Sivu=18|Julkaisija=Sanoma Pro Oy|Viitattu=1.10.2020}}</ref> Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> [[Herbert Spencer]] oli sosiaalidarvinismin isä.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Sciabarra, Chris Matthew: [http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm Libertarianism]. Teoksessa ''International Encyclopedia of Economic Sociology'', toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. {{en}}</ref>
'''Sosiaalidarvinismi''' on kumottu [[Näennäistiede|näennäistieteellinen]] 1800-luvulla noussut yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan [[Charles Darwin]]in (1809–1882) evoluutioteorian mukainen lajien välinen kamppailu ja [[luonnonvalinta]] eläin- ja kasvikunnassa koskisivat myös kulttuureita ja yhteiskuntia.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Mika Jokiaho, Titta Putus-Hilasvuori|Nimeke=Historia ajassa 6: Maailman kulttuurit kohtaavat|Vuosi=2017|Sivu=18|Julkaisija=Sanoma Pro Oy|Viitattu=1.10.2020}}</ref> Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.<ref name="lyseo">[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/sosdar.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> [[Herbert Spencer]] oli sosiaalidarvinismin isä.<ref name="Viikari">[http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/viikari.htm Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta]</ref> Spencer kannatti [[Klassinen liberalismi|liberalismia]] ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.<ref>Sciabarra, Chris Matthew: [http://www.nyu.edu/projects/sciabarra/essays/ieeslibertarianism.htm Libertarianism]. Teoksessa ''International Encyclopedia of Economic Sociology'', toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. {{en}}</ref>


[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee [[tasa-arvo]]n hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Anarkisti [[Pjotr Kropotkin]] toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://theanarchistlibrary.org/library/petr-kropotkin-mutual-aid-a-factor-of-evolution#toc10|nimeke=Mutual Aid: A Factor of Evolution|tekijä=Pëtr Kropotkin|julkaisu=1902|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=23.12.2017}}</ref>
[[Jouko Jokisalo]]n mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee [[tasa-arvo]]n hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä [[Adolf Hitler]]in valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle [[natsi-Saksa]]ssa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.<ref name="lyseo"/> Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”<ref>[http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/modraku/dajrotke.html Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit]</ref> Anarkisti [[Pjotr Kropotkin]] toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://theanarchistlibrary.org/library/petr-kropotkin-mutual-aid-a-factor-of-evolution#toc10|nimeke=Mutual Aid: A Factor of Evolution|tekijä=Pëtr Kropotkin|julkaisu=1902|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=23.12.2017}}</ref>

Versio 1. lokakuuta 2020 kello 14.21

Herbert Spencer

Sosiaalidarvinismi on kumottu näennäistieteellinen 1800-luvulla noussut yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan Charles Darwinin (1809–1882) evoluutioteorian mukainen lajien välinen kamppailu ja luonnonvalinta eläin- ja kasvikunnassa koskisivat myös kulttuureita ja yhteiskuntia.[1] Tällöin ihmisyhteisö ymmärretään taistelukenttänä ”olemassaolosta”, jossa vahvin alistaa luonnon lakien mukaisesti heikomman.[2] Herbert Spencer oli sosiaalidarvinismin isä.[3] Spencer kannatti liberalismia ja suhtautui epäilevästi yhteiskunnan ohjailuun.[4]

Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen.[2] Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.”[5] Anarkisti Pjotr Kropotkin toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.[6]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Mika Jokiaho, Titta Putus-Hilasvuori: Historia ajassa 6: Maailman kulttuurit kohtaavat, s. 18. Sanoma Pro Oy, 2017.
  2. ↑ a b Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
  3. ↑ Muistiinpanoja prof. Matti Viikarin luennolta
  4. ↑ Sciabarra, Chris Matthew: Libertarianism. Teoksessa International Encyclopedia of Economic Sociology, toim. Jens Beckert and Milan Zafirovski (2006), s. 403–407. (englanniksi)
  5. ↑ Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa -sivuston artikkelit
  6. ↑ Pëtr Kropotkin: Mutual Aid: A Factor of Evolution 1902. Viitattu 23.12.2017.

Kirjallisuutta

  • Halmesvirta, Anssi & Valta, Reijo (toim.): Aatteiden kamppailu elintilasta. Viktoriaanisen ajan näkemyksiä ihmisestä ja yhteiskunnasta. Jyväskylän yliopiston historian laitos. Yleisen historian tutkimuksia 10. Jyväskylä: Kampus kustannus: Kampus kirja, 1999. ISBN 951-9113-48-7.
  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 1998 (tarkistettu 3. painos 2005). ISBN 952-471-543-0.
  • Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015. ISBN 978-952-300-127-5.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sosiaalidarvinismi&oldid=19201821”