Ero sivun ”Todistusaineisto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
10 638 muokkausta
clean up, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee oikeustieteellistä käsitettä. Yleistä käsittelyä varten katso [[Evidenssi]].}}
{{Tämä artikkeli|käsittelee oikeustieteellistä käsitettä. Yleistä käsittelyä varten katso [[Evidenssi]].}}
'''Todistusaineisto''' on [[oikeudenkäynti|oikeudenkäynneissä]] se aineisto, johon [[tuomari]] saa perustaa ratkaisunsa. Yleensä oikeudenkäynneissä asianosaiset nimeävät todisteet ja ratkaisu tehdään niiden perusteella. On olemassa kuitenkin [[Inkvisitorinen menetelmä|inkvisitorisia prosessimuotoja]], joissa tuomari voi itse nimetä todisteita ja hankkia sellaisia.
'''Todistusaineisto''' on [[oikeudenkäynti|oikeudenkäynneissä]] se aineisto, johon [[tuomari]] saa perustaa ratkaisunsa. Yleensä oikeudenkäynneissä asianosaiset nimeävät todisteet ja ratkaisu tehdään niiden perusteella. On olemassa kuitenkin [[Inkvisitorinen menetelmä|inkvisitorisia prosessimuotoja]], joissa tuomari voi itse nimetä todisteita ja hankkia sellaisia.


Suomessa riita- ja rikosasioissa yleisissä [[tuomioistuin|tuomioistuimissa]] asianosaiset eli [[Kantaja (oikeustiede)|kantaja]] ja [[vastaaja]] nimeävät todisteet harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta (esimerkiksi syytetyn [[mielentilatutkimus]]).<ref>Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 7 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4120496</ref> [[Hallintolainkäyttö|Hallintolainkäytössä]] on sen sijaan yleisemmin mahdollista, että [[hallinto-oikeus]] itse hankkii selvityksiä ja lausuntoja, jotka otetaan asiaa ratkaistaessa huomioon<ref>Hallintolainkäyttölaki 7 luku 33 § http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960586#L7P33</ref>.
Suomessa riita- ja rikosasioissa yleisissä [[tuomioistuin|tuomioistuimissa]] asianosaiset eli [[Kantaja (oikeustiede)|kantaja]] ja [[vastaaja]] nimeävät todisteet harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta (esimerkiksi syytetyn [[mielentilatutkimus]]).<ref>Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 7 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4120496</ref> [[Hallintolainkäyttö|Hallintolainkäytössä]] on sen sijaan yleisemmin mahdollista, että [[hallinto-oikeus]] itse hankkii selvityksiä ja lausuntoja, jotka otetaan asiaa ratkaistaessa huomioon.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190808#L6P37|nimeke=FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 808/2019|tekijä=Edita Publishing Oy|julkaisu=finlex.fi|viitattu=2020-04-01|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>


Suomen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaan todisteet jakaantuvat suulliseen todisteluun, katselmuskohteisiin, kirjallisiin todisteisiin ja asiantuntijalausuntoihin. Jako voidaan tehdä myös henkilötodisteluun ja reaalisiin todisteisiin. Asiantuntijatodistelu on tässä jaottelussa henkilötodistelua.<ref>Fredman Markku: Rikosasianajajan käsikirja, Talentum 2013, s. 604.</ref>
Suomen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaan todisteet jakaantuvat suulliseen todisteluun, katselmuskohteisiin, kirjallisiin todisteisiin ja asiantuntijalausuntoihin. Jako voidaan tehdä myös henkilötodisteluun ja reaalisiin todisteisiin. Asiantuntijatodistelu on tässä jaottelussa henkilötodistelua.<ref>Fredman Markku: Rikosasianajajan käsikirja, Talentum 2013, s. 604.</ref>
Rivi 12: Rivi 12:
Asiantuntijalausunnot voivat olla joko kirjallisia tai suullisia. Niissä on kyse [[asiantuntija]]n selostamista kokemussäännöistä eikä niinkään kyseisen asiantuntijan omista havainnoista.
Asiantuntijalausunnot voivat olla joko kirjallisia tai suullisia. Niissä on kyse [[asiantuntija]]n selostamista kokemussäännöistä eikä niinkään kyseisen asiantuntijan omista havainnoista.


Laissa on säädetty todistamiskielloista. Tällöin tuomioistuin ei saa hyväksyä kyseistä todistetta todistusaineistoon. Todistamiskielto voi koskea tiedon sisältöä, hankintatapaa taikka todistajan henkilöä. Esimerkiksi [[pappi]] ei saa todistaa [[rippisalaisuus|rippisalaisuudesta]] eikä kukaan tuomioistuimen neuvottelusalaisuudesta.<ref>Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 10 - 21 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4131776</ref>
Oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistamiskielloista. Tällöin tuomioistuin ei saa hyväksyä kyseistä todistetta todistusaineistoon. Todistamiskielto voi koskea tiedon sisältöä, hankintatapaa taikka todistajan henkilöä. Esimerkiksi [[pappi]] ei saa todistaa [[rippisalaisuus|rippisalaisuudesta]] eikä kukaan tuomioistuimen neuvottelusalaisuudesta.<ref>Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 10 - 21 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4131776</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 1. huhtikuuta 2020 kello 19.37

Tämä artikkeli käsittelee oikeustieteellistä käsitettä. Yleistä käsittelyä varten katso Evidenssi.

Todistusaineisto on oikeudenkäynneissä se aineisto, johon tuomari saa perustaa ratkaisunsa. Yleensä oikeudenkäynneissä asianosaiset nimeävät todisteet ja ratkaisu tehdään niiden perusteella. On olemassa kuitenkin inkvisitorisia prosessimuotoja, joissa tuomari voi itse nimetä todisteita ja hankkia sellaisia.

Suomessa riita- ja rikosasioissa yleisissä tuomioistuimissa asianosaiset eli kantaja ja vastaaja nimeävät todisteet harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta (esimerkiksi syytetyn mielentilatutkimus).[1] Hallintolainkäytössä on sen sijaan yleisemmin mahdollista, että hallinto-oikeus itse hankkii selvityksiä ja lausuntoja, jotka otetaan asiaa ratkaistaessa huomioon.[2]

Suomen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun mukaan todisteet jakaantuvat suulliseen todisteluun, katselmuskohteisiin, kirjallisiin todisteisiin ja asiantuntijalausuntoihin. Jako voidaan tehdä myös henkilötodisteluun ja reaalisiin todisteisiin. Asiantuntijatodistelu on tässä jaottelussa henkilötodistelua.[3]

Suullinen todistelu jakaantuu asianosaisten ja todistajien kertomuksiin. Todisteena voidaan huomioida myös asianosaisen käytös, esimerkiksi estetön poissaolo, kertomuksen muuttuminen tai selityksen antamatta jättäminen[4].

Kirjallisten todisteiden osalta todisteen muodostaa teksti, joka on jollakin alustalla; paperilla tai sähköisessä tiedostossa. Katselmuskohteita ovat esimerkiksi valokuvat, videotallenteet ja esineet. Katselmus voidaan tehdä myös paikkaan: esimerkiksi kiinteistölle tai asuntoon. Asiakirja voi olla sekä kirjallinen todiste että katselmuskohde, jos sen perusteella halutaan todistaa paitsi sen tekstisisältöä myös laatijan käsialaa tai asiakirjassa olevia sormenjälkiä taikka tahroja.

Asiantuntijalausunnot voivat olla joko kirjallisia tai suullisia. Niissä on kyse asiantuntijan selostamista kokemussäännöistä eikä niinkään kyseisen asiantuntijan omista havainnoista.

Oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistamiskielloista. Tällöin tuomioistuin ei saa hyväksyä kyseistä todistetta todistusaineistoon. Todistamiskielto voi koskea tiedon sisältöä, hankintatapaa taikka todistajan henkilöä. Esimerkiksi pappi ei saa todistaa rippisalaisuudesta eikä kukaan tuomioistuimen neuvottelusalaisuudesta.[5]

Lähteet

  1. ↑ Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 7 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4120496
  2. ↑ Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 808/2019 finlex.fi. Viitattu 1.4.2020.
  3. ↑ Fredman Markku: Rikosasianajajan käsikirja, Talentum 2013, s. 604.
  4. ↑ Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 6 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4115152
  5. ↑ Oikeudenkäymiskaari (732/2015) 17 luku 10 - 21 § http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150732#Pidp4131776
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Todistusaineisto&oldid=18832818”