Todistaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo oikeudenkäynnin todistajasta. Muista merkityksistä katso täsmennyssivua Todistaja

Todistaja on henkilö, jota kuullaan oikeudellisessa menettelyssä jutun kannalta olennaisten tosiseikkojen selvittämiseksi[1]. Eri maiden lainsäädännössä tai tuomioistuinkäytännössä vaihtelee se, voiko asianosainen itse toimia todistajana omassa asiassaan.

Rikosasian esitutkinnassa valmistellaan tulevaa rikosoikeudenkäyntiä ja siinä kuulustellaan henkilöitä todistajina[2] sen selvittämiseksi ylittyykö syytekynnys ja millaista tietoa henkilöllä olisi kerrottavanaan, jos hänet nimetään todistajaksi oikeudenkäynnissä.

Suomessa todistajana voidaan kuulla vain muita kuin jutun asianosaisia[3]. Asianosaista voidaan kuulla todistelutarkoituksessa, mutta asianosaista ei siitä huolimatta kutsuta Suomessa todistajaksi[4].

Todistaminen on yleinen velvollisuus. Jokainen on velvollinen saapumaan todistajaksi oikeudenkäyntiin[5] tai rikosasian esitutkintaan[6]. Laissa on säännökset henkilöistä, joilla ei tapauskohtaisesti ole velvollisuutta todistaa (syytetyn tai rikoksesta epäillyn lähisukulaiset, toimittajat lähteestään) tai joita on kielletty todistamasta tietyistä asioista (esimerkiksi lääkärit, papit, oikeudenkäyntiasiamiehet jne). Oikeudenkäyntiin todistajaksi haastetun henkilön on ennen kuulemistaan annettava todistajan vakuutus, jonka sanamuoto on määritelty oikeudenkäymiskaaressa. Todistajan on esitettävä lausuntonsa suullisesti ja yhtäjaksoisesti; etukäteen laadittuja kirjallisia muistiinpanoja saa käyttää vain, jos todistaja joutuu kertomaan esimerkiksi runsaasti numerotietoja sisältävistä tai teknisesti monimutkaisista seikoista. Todistajan kuuleminen oikeudenkäynnissä jakaantuu pääkuulusteluun, vastakuulusteluun ja täydentäviin kysymyksiin. Pääkuulustelun suorittaa todistajan nimennyt asianosainen - käytännössä hänen oikeudenkäyntiavustajana toimiva lakimiehensä. Vastakulustelun suorittaa hänen vastapuolensa. Todistajalle ei saa pääkuulustelussa esittää johdattelevia tai muutoin sopimattomia kysymyksiä. Todistaja saa olla läsnä oikeuden istunnossa vain oman lausuntonsa sekä päätöksen julkilukemisen ajan.[7]

Asianosaisten ja todistajien lisäksi oikeudellisissa menettelyissä kuullaan asiantuntijoita[8]. Asiantuntijaa kuullaan oman alansa kokemussäännöistä, johon voi liittyä hänen havaintonsa menettelyn kohteena olevasta seikasta.


Toimitustodistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitustodistaja puolestaan on henkilö, joka on läsnä toimenpidettä tehtäessä ja hän usein vahvistaa asiakirjassa menettelyn tapahtumisen. Esimerkiksi testamentti pitää eri maissa noudatettujen säännösten mukaan allekirjoittaa todistajan tai kahden todistajan taikka julkisen notaarin läsnä ollessa. Lainsäädännössä voidaan edellyttää muotovaatimuksena, että tietty toimenpide on pätevä vain jos se on tehty esteettömien todistajan tai todistajien läsnä ollessa ja heidän myös allekirjoittaessa toimitusta osoittavan asiakirjan[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lappalainen ym.: Prosessioikeus, s. 256. Saarijärvi: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-32491-2.
  2. Esitutkintalaki 7 luku 8 §
  3. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 29 §
  4. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 26 §
  5. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 9 §
  6. Esitutkintalaki 7 luku 1 §
  7. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43-55 §
  8. Oikeudenkäymiskaari 17 luku 34 §
  9. Laki oikeustoimen ja toimituksen todistajan esteellisyydestä