Ero sivun ”Autonominen hermosto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Sympaattinen hermosto: Verbin "muodostaa" virheellinen yksikkömuoto muutettu monikkomuotoon |
p Muutettu neuroni, dendriitti ja aksoni Kielitoimiston suosittelemiin hermosoluun, tuojahaarakkeeseen ja viejähaarakkeeseen, jotka ovat nykyisin myös maallikoille tutumpia, joten ne sopivat tällaiseen yleisartikkeliin paremmin. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Gray839.png|thumb|Autonominen hermosto]] |
[[Kuva:Gray839.png|thumb|Autonominen hermosto]] |
||
'''Autonominen hermosto''' eli tahdosta riippumaton hermosto (myös vegetatiivinen hermosto) ({{k-la|systema nervosum autonomicum, pars autonomica systematis nervosi}}) vaikuttaa [[sileä lihas|sileän lihaksiston]] ja [[sydänlihas|sydänlihaksen]] liikkeisiin sekä [[rauhanen|rauhasten]] eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten [[verenpaine]]en säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan [[sympaattinen hermosto|sympaattiseen]] ja [[parasympaattinen hermosto|parasympaattiseen hermostoon]].<ref>{{biosan|71}}</ref> |
'''Autonominen hermosto''' eli '''tahdosta riippumaton hermosto''' (myös vegetatiivinen hermosto) ({{k-la|systema nervosum autonomicum, pars autonomica systematis nervosi}}) vaikuttaa [[sileä lihas|sileän lihaksiston]] ja [[sydänlihas|sydänlihaksen]] liikkeisiin sekä [[rauhanen|rauhasten]] eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten [[verenpaine]]en säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan [[sympaattinen hermosto|sympaattiseen]] ja [[parasympaattinen hermosto|parasympaattiseen hermostoon]].<ref>{{biosan|71}}</ref> |
||
==Yleistä== |
==Yleistä== |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Autonomiseen hermostoon lasketaan toisinaan kuuluvaksi myös [[enteerinen hermosto]], joka kuitenkin toimii itsenäisesti, riippumatta muusta autonomisesta hermostosta. |
Autonomiseen hermostoon lasketaan toisinaan kuuluvaksi myös [[enteerinen hermosto]], joka kuitenkin toimii itsenäisesti, riippumatta muusta autonomisesta hermostosta. |
||
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia |
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia [[Hermosolu|hermosoluja]]. Alemmat motoneuronit sijaitsevat keskushermoston ulkopuolella autonomisissa ganglioissa. Autonomisten hermojen päätteet eivät muodosta varsinaisia synapseja, vaan viskositeettejä, jotka ovat pullistumia hermon pääteosassa. |
||
==Sympaattinen hermosto== |
==Sympaattinen hermosto== |
||
{{pääartikkeli|[[Sympaattinen hermosto]]}} |
{{pääartikkeli|[[Sympaattinen hermosto]]}} |
||
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa [[sympaattinen hermorunko]], joka muodostuu sympaattisista [[Hermosolmu|ganglioista]] ja niitä yhteen liittävistä [[ |
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa [[sympaattinen hermorunko]], joka muodostuu sympaattisista [[Hermosolmu|ganglioista]] ja niitä yhteen liittävistä [[Viejähaarake|viejähaarakekimpuista]]. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi, ja ne sijaitsevat molemmin puolin [[selkäydin]]tä rintanikamista lannenikamiin asti. Sympaattiset hermot muodostavat vielä lähempänä kohde-elintä prevertebraalisen ganglion. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen hermosolujen (hermorungon gangliot) synapsipäätteistä erittyy [[asetyylikoliini]]a, kun taas postganglionaaristen hermosolujen (prevertebraaligangliot) synapsipäätteistä erittyy [[noradrenaliini]]a, poikkeuksen muodostavat hikirauhaset, joiden sympaattinen aktivaatio tapahtuu asetyylikoliinin avulla. |
||
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa. |
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa. |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
==Parasympaattinen hermosto== |
==Parasympaattinen hermosto== |
||
{{pääartikkeli|[[Parasympaattinen hermosto]]}} |
{{pääartikkeli|[[Parasympaattinen hermosto]]}} |
||
Parasympaattiset hermot kulkevat joko [[aivohermo]]jen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen |
Parasympaattiset hermot kulkevat joko [[aivohermo]]jen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen hermosolujen synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia. Parasympaattisen hermoston reseptorit ovat joko nikotiini- tai muskariinireseptoreita, jotka ovat G-proteiinivälitteisiä. |
||
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen. |
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen. |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
==Sensorinen osa== |
==Sensorinen osa== |
||
Autonomisen hermoston sensoriset |
Autonomisen hermoston sensoriset hermosolut kulkevat dorsaalisesta gangliosta sympaattisten hermojen kanssa kohde-elimiinsä. Sensorisia hermoja kulkee esim. sydämen, ruoansulatuskanavan ja rakon seinämiin, jossa ne aistivat venytystilaa, kemosensitiivisiä (happipitoisuuden tarkkailu) karotiskeräsiin. Autonomisen hermoston sensoriset hermot aistivat myös kipua (iskemia). Vain kipuaistimus tulee tietoisuuteen. |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
Versio 24. marraskuuta 2019 kello 14.26
Autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto (myös vegetatiivinen hermosto) (lat. systema nervosum autonomicum, pars autonomica systematis nervosi) vaikuttaa sileän lihaksiston ja sydänlihaksen liikkeisiin sekä rauhasten eritykseen. Autonominen hermosto osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin, kuten verenpaineen säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.[1]
Yleistä
Tavallisesti sisäelimeen tulee sekä parasympaattisia että sympaattisia hermosyitä, joiden säätelytoiminta voi olla vastakkaista tai ne voivat toimia yhdessä. Elimistön "autonominen status" ei useimmiten ole joko täysin parasympaattinen tai sympaattinen vaan jotain siltä väliltä. Parasympatikotonus on vahvasti esillä ihmisen ollessa levossa, "rest and digest", kun taas sympatikotonus esiintyy ihmisen ollessa valppaana, "fight or flight".
Autonomiseen hermostoon lasketaan toisinaan kuuluvaksi myös enteerinen hermosto, joka kuitenkin toimii itsenäisesti, riippumatta muusta autonomisesta hermostosta.
Autonomisessa hermostossa on sekä motorisia että sensorisia hermosoluja. Alemmat motoneuronit sijaitsevat keskushermoston ulkopuolella autonomisissa ganglioissa. Autonomisten hermojen päätteet eivät muodosta varsinaisia synapseja, vaan viskositeettejä, jotka ovat pullistumia hermon pääteosassa.
Sympaattinen hermosto
- Pääartikkeli: Sympaattinen hermosto
Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa sympaattinen hermorunko, joka muodostuu sympaattisista ganglioista ja niitä yhteen liittävistä viejähaarakekimpuista. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi, ja ne sijaitsevat molemmin puolin selkäydintä rintanikamista lannenikamiin asti. Sympaattiset hermot muodostavat vielä lähempänä kohde-elintä prevertebraalisen ganglion. Sympaattisten hermojen preganglionaaristen hermosolujen (hermorungon gangliot) synapsipäätteistä erittyy asetyylikoliinia, kun taas postganglionaaristen hermosolujen (prevertebraaligangliot) synapsipäätteistä erittyy noradrenaliinia, poikkeuksen muodostavat hikirauhaset, joiden sympaattinen aktivaatio tapahtuu asetyylikoliinin avulla.
Sympatikotonus aiheuttaa sydämen sykkeen nousun ja iskutilavuuden suurenemisen, pupillin laajenemisen, noradrenaliinin ja adrenaliinin erittymisen lisämunuaisytimestä, kapillaariverisuonten supistumisen ja glukoosin muodostuksen stimulaation maksassa.
Parasympaattinen hermosto
- Pääartikkeli: Parasympaattinen hermosto
Parasympaattiset hermot kulkevat joko aivohermojen tai ristihermojen mukana kohdesoluihin. Gangliot sijaitsevat lähellä kohde-elintä. Parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaarisen hermosolujen synapsipäätteistä erittyy molemmista asetyylikoliinia. Parasympaattisen hermoston reseptorit ovat joko nikotiini- tai muskariinireseptoreita, jotka ovat G-proteiinivälitteisiä.
Parasympaattiset vasteet ovat mm. pupillin pieneneminen, sydämen sykkeen laskeminen ja ruoansulatuskanavan verenkierron aktivoituminen.
Säätely
Autonomisen hermoston säätely on peräisin keskushermoston alueelta. Autonomisen hermoston toiminnat ovat jakautuneet laajalle alueelle muodostaen autonomisen verkoston. Hypotalamus, mantelitumake, talamus, aivorungon alueet ja aivokuorelta primaari autonominen motorinen ja sensorinen alue ovat osa autonomista verkostoa.
Sensorinen osa
Autonomisen hermoston sensoriset hermosolut kulkevat dorsaalisesta gangliosta sympaattisten hermojen kanssa kohde-elimiinsä. Sensorisia hermoja kulkee esim. sydämen, ruoansulatuskanavan ja rakon seinämiin, jossa ne aistivat venytystilaa, kemosensitiivisiä (happipitoisuuden tarkkailu) karotiskeräsiin. Autonomisen hermoston sensoriset hermot aistivat myös kipua (iskemia). Vain kipuaistimus tulee tietoisuuteen.
Katso myös
Lähteet
- Neuroscience, 4. painos 2008, Purves et al, published by Sinauer associates
- ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 71. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
Aiheesta muualla
- Scholarpedia: Autonomic nervous system (englanniksi)