Ero sivun ”Pirkko Kolbe” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
muotoiluja |
lis pakinoinnista läht muk |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Pirkko Annikki Kolbe''' (o.s. '''Heikkilä'''; [[2. maaliskuuta]] [[1932]] [[Helsinki]] – [[13. syyskuuta]] [[2008]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] [[toimittaja]], joka tunnettiin parhaiten ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' pitkäaikaisena pakinoitsijana nimimerkillä '''Pii'''. |
'''Pirkko Annikki Kolbe''' (o.s. '''Heikkilä'''; [[2. maaliskuuta]] [[1932]] [[Helsinki]] – [[13. syyskuuta]] [[2008]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] [[toimittaja]], joka tunnettiin parhaiten ''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' pitkäaikaisena pakinoitsijana nimimerkillä '''Pii'''. |
||
Kolbe opiskeli 1952–1955 Helsingissä [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa]]. Toimittajanuransa hän aloitti ''Uudessa kuvalehdessä'', ''[[Savon Sanomat|Savon Sanomissa]]'' ja ''[[Uutisaitta|Uutisaitassa]]''. Vuonna 1959 hänet kutsuttiin nuorten toimittajien joukkoon ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehteen]]''. |
Kolbe opiskeli 1952–1955 Helsingissä [[Yhteiskunnallinen korkeakoulu|Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa]]. Toimittajanuransa hän aloitti ''Uudessa kuvalehdessä'', ''[[Savon Sanomat|Savon Sanomissa]]'' ja ''[[Uutisaitta|Uutisaitassa]]''. Vuonna 1959 hänet kutsuttiin nuorten toimittajien joukkoon ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehteen]]''. |
||
''Helsingin Sanomiin'' hänet pyydettiin vuonna 1967, ja hän ehti olla mukana lehdessä miltei 30 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle 1994. Hän piti siellä pakinapalstaa nimeltä ''Viikon varrelta''. Pakinat muodostuivat lyhyistä katkelmista, joissa kommentoitiin ajankohtaisia asioita sekä kerrottiin anekdootteja ja vitsejä. Näkyvimpinä olivat tekstin alkuun sijoitettu ''Kympin huuli'' ja loppukaneettina ''Päivän Pii''. Palstaa pidettiin varsin elävässä kontaktissa lukijoiden kanssa.<ref name=kotim>{{Kirjaviite | Tekijä = Sisättö, Vesa & Halme, Jukka| Nimeke = Kotimaisia pakinoitsijoita| Vuosi = 2013| Sivu = 115–116| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = BTJ Finland | Isbn = 978-952-692-979-1 |Viitattu = 19.9.2019 }}</ref> Viimeinen Piin pakina ''Helsingin Sanomissa'' ilmestyi 24. elokuuta 1994. Kolbe toimi myös Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen hallituksessa 1975–1985, ja hänelle myönnettiin valtion lehtimieseläke vuonna 1995. |
|||
Kolbe oli naimisissa ekonomi Boris Kolben (1928–2015<ref>Kuolinilmoitus. ''Helsingin Sanomat'' 12.4.2015, s. C 32.</ref>) kanssa, jonka työn vuoksi he muuttivat [[Bogota]]an, mutta pari erosi heidän palattuaan Suomeen. Historiantutkija [[Laura Kolbe]] on heidän tyttärensä.<ref>[http://www.hs.fi/muistot/art-2000002625016.html Pirkko Kolben muistokirjoitus ''Helsingin Sanomissa''.] (Maksullinen artikkeli.)</ref> |
Kolbe oli naimisissa ekonomi Boris Kolben (1928–2015<ref>Kuolinilmoitus. ''Helsingin Sanomat'' 12.4.2015, s. C 32.</ref>) kanssa, jonka työn vuoksi he muuttivat [[Bogota]]an, mutta pari erosi heidän palattuaan Suomeen. Historiantutkija [[Laura Kolbe]] on heidän tyttärensä.<ref>[http://www.hs.fi/muistot/art-2000002625016.html Pirkko Kolben muistokirjoitus ''Helsingin Sanomissa''.] (Maksullinen artikkeli.)</ref> |
||
Versio 19. syyskuuta 2019 kello 18.22
Pirkko Annikki Kolbe (o.s. Heikkilä; 2. maaliskuuta 1932 Helsinki – 13. syyskuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, joka tunnettiin parhaiten Helsingin Sanomien pitkäaikaisena pakinoitsijana nimimerkillä Pii.
Kolbe opiskeli 1952–1955 Helsingissä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Toimittajanuransa hän aloitti Uudessa kuvalehdessä, Savon Sanomissa ja Uutisaitassa. Vuonna 1959 hänet kutsuttiin nuorten toimittajien joukkoon Suomen Kuvalehteen.
Helsingin Sanomiin hänet pyydettiin vuonna 1967, ja hän ehti olla mukana lehdessä miltei 30 vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle 1994. Hän piti siellä pakinapalstaa nimeltä Viikon varrelta. Pakinat muodostuivat lyhyistä katkelmista, joissa kommentoitiin ajankohtaisia asioita sekä kerrottiin anekdootteja ja vitsejä. Näkyvimpinä olivat tekstin alkuun sijoitettu Kympin huuli ja loppukaneettina Päivän Pii. Palstaa pidettiin varsin elävässä kontaktissa lukijoiden kanssa.[1] Viimeinen Piin pakina Helsingin Sanomissa ilmestyi 24. elokuuta 1994. Kolbe toimi myös Helsingin Sanomalehtimiesyhdistyksen hallituksessa 1975–1985, ja hänelle myönnettiin valtion lehtimieseläke vuonna 1995.
Kolbe oli naimisissa ekonomi Boris Kolben (1928–2015[2]) kanssa, jonka työn vuoksi he muuttivat Bogotaan, mutta pari erosi heidän palattuaan Suomeen. Historiantutkija Laura Kolbe on heidän tyttärensä.[3]
Teokset
- Piin kovat. Otava 1975. ISBN 951-1-02137-0.
- Sen pituinen se – puheita naisille (yhdessä Jaakko Okkerin kanssa). Kirjayhtymä 1975. ISBN 951-26-1065-5.
- Kaiken maailman lammas (yhdessä Jyrki Sukulan kanssa, kuvat Jorma Puusa). SR-julkaisut 1995. ISBN 952-5003-05-1.
- Naurattais jos ei itkettäis. Kirjapaja 2003. ISBN 951-625-959-6.
- Ei aika eläen lopu. Kirjapaja 2005. ISBN 951-607-184-8.
- Piin parhaat 1975–85. Sysmän kirjakylä 2005. ISBN 952-99243-2-1.
Lähteet
Kirjallisuus
- Salonen, Eeva: Toimittaja Pirkko Kolbe on kuollut (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat. 18.9.2008. Viitattu 23.6.2018.
- Jaakkonen, Pasi: Pakinoitsija Pirkko Kolbe kuollut (Arkistoitu sivu.) Ilta-Sanomat. 18.9.2008. Viitattu 23.6.2018.
Viitteet
- ↑ Sisättö, Vesa & Halme, Jukka: Kotimaisia pakinoitsijoita, s. 115–116. Helsinki: BTJ Finland, 2013. ISBN 978-952-692-979-1.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 12.4.2015, s. C 32.
- ↑ Pirkko Kolben muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Maksullinen artikkeli.)
Kirjallisuutta
- Kolbe, Laura: Nykyajan nainen: Pirkko ”Pii” Kolbe – äiti ja toimittaja. Helsinki: Kirjapaja, 2016. ISBN 978-952-288-487-9.