Ero sivun ”Omatunto” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
13 625 muokkausta
määritelmäpyyntö. Veks käsittämätön kappale.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Chifflart - Das_Gewissen - 1877.jpeg|thumb|François Chifflart: ''Omatunto'']]
[[Tiedosto:Chifflart - Das_Gewissen - 1877.jpeg|thumb|François Chifflart: ''Omatunto'']]
{{korjattava/määritelmä|sisäinen kokemus oletettavasti neuvoo? Millaisissa tilanteissa?}}
{{korjattava/määritelmä|sisäinen kokemus oletettavasti neuvoo? Millaisissa tilanteissa?}}
'''Omatunto''' on ihmisen{{selvennä|kenen ihmisen? Jokaisen?}} sisäinen kokemus{{selvennä}}, jonka oletetaan{{selvennä|kuka olettaa?}} neuvovan ihmistä erilaisissa{{selvennä|esim millaisissa?}} tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.<ref>https://www.talentumshop.fi/webshopdata/prod/foreword/978-952-14-1302-5.pdf</ref> [[Psykoanalyysi]]ssä omaatuntoa suurin piirtein vastaa [[yliminä]]n käsite.<ref>http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/laaja.html</ref><ref>http://74.125.39.104/search?q=cache:mUaNlnnQ8sIJ:www.avoin.helsinki.fi/asp/datastore/download.asp%3Fds_id%3D11329%26kasvatusfilosofia.ppt+%22omatunto+eli%22&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi</ref><ref>http://personal.inet.fi/koti/rossi/ps1m.html</ref> Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ''moraalinen vaisto''. [[Psykologia]] pyrkii selittämään omanatuntona tunnettua ilmiötä erilaisista lähtökohdista.
'''Omatunto''' on ihmisessä usein ilmenevä kokemus, josta voi erotella neljä erilaista merkitystehtävää: A) Käskevä, autoritaarinen tai periksiantamattomuuden merkitystehtävä (Butler 1726). B) Aktiivinen, täytäntöönpaneva tai konkretisoiva merkitystehtävä (Broad 1930). C) Ajatteluun, tietoon tai pohdiskeluun liittyvä merkitystehtävä (Butler 1736). D) Vartioiva, uhkaava tai katumukseen liittyvä merkitystehtävä (Sokrates n. 380 ekr. ja Kant 1797). Omantunnon "olemassaolo" havaitaan useimmiten silloin, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.<ref>https://www.talentumshop.fi/webshopdata/prod/foreword/978-952-14-1302-5.pdf</ref> Psykologiassa omaatuntoa suurin piirtein vastaa [[yliminä]]n käsite.<ref>http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/laaja.html</ref><ref>http://74.125.39.104/search?q=cache:mUaNlnnQ8sIJ:www.avoin.helsinki.fi/asp/datastore/download.asp%3Fds_id%3D11329%26kasvatusfilosofia.ppt+%22omatunto+eli%22&hl=fi&ct=clnk&cd=3&gl=fi</ref><ref>http://personal.inet.fi/koti/rossi/ps1m.html</ref> Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ''moraalinen vaisto''. [[Psykologia]] pyrkii selittämään omanatuntona tunnettua ilmiötä erilaisista lähtökohdista.


Esimerkiksi [[vala]]n sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "[[kunnia]]an ja omaantuntoon". [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneitten kansakuntien]] [[ihmisoikeuksien julistus]] alkaa toteamuksella:
Esimerkiksi [[vala]]n sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "[[kunnia]]an ja omaantuntoon". [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneitten kansakuntien]] [[ihmisoikeuksien julistus]] alkaa toteamuksella:
Rivi 7: Rivi 7:


== Omantunnon alkuperä ==
== Omantunnon alkuperä ==
Jokaiselle omantunnon merkitystehtävälle on historiassa tullut erilaisia tarkennuksia seuraavien näkökulmien mukaan:
Omantunnon erilaiset tehtävät jäsentyvät seuraavasti:
* Käskevä, autoritaarinen tai periksiantamattomuuden merkitystehtävä (Butler 1726).
* Aktiivinen, täytäntöönpaneva tai konkretisoiva merkitystehtävä (Broad 1930).
* Ajatteluun, tietoon tai pohdiskeluun liittyvä merkitystehtävä (Butler 1736).
* Vartioiva, uhkaava tai katumusta tuottava merkitystehtävä ([[Sokrates]] noin 380 eaa. ja Kant 1797).
Jokaisesta omatunnon merkitystehtävästä tarkentuu sitten määritelmä seuraavien näkökulmien mukaan:
* Ihmisen kyky arvioida itseään moraalisessa mielessä ja samalla kyky erottaa hyvä pahasta (Mackenzie 1901).
* Ihmisen kyky arvioida itseään moraalisessa mielessä ja samalla kyky erottaa hyvä pahasta (Mackenzie 1901).
* Tietynlainen tuntemus yhteiskunnassa vallitsevista hyvistä tavoista (Clifford 1879).
* Tietynlainen tuntemus yhteiskunnassa vallitsevista hyvistä tavoista (Clifford 1879).

Versio 21. helmikuuta 2019 kello 22.41

François Chifflart: Omatunto
 Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: sisäinen kokemus oletettavasti neuvoo? Millaisissa tilanteissa?

Omatunto on ihmisessä usein ilmenevä kokemus, josta voi erotella neljä erilaista merkitystehtävää: A) Käskevä, autoritaarinen tai periksiantamattomuuden merkitystehtävä (Butler 1726). B) Aktiivinen, täytäntöönpaneva tai konkretisoiva merkitystehtävä (Broad 1930). C) Ajatteluun, tietoon tai pohdiskeluun liittyvä merkitystehtävä (Butler 1736). D) Vartioiva, uhkaava tai katumukseen liittyvä merkitystehtävä (Sokrates n. 380 ekr. ja Kant 1797). Omantunnon "olemassaolo" havaitaan useimmiten silloin, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.[1] Psykologiassa omaatuntoa suurin piirtein vastaa yliminän käsite.[2][3][4] Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi moraalinen vaisto. Psykologia pyrkii selittämään omanatuntona tunnettua ilmiötä erilaisista lähtökohdista.

Esimerkiksi valan sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "kunniaan ja omaantuntoon". Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus alkaa toteamuksella:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

Omantunnon alkuperä

Jokaiselle omantunnon merkitystehtävälle on historiassa tullut erilaisia tarkennuksia seuraavien näkökulmien mukaan:

  • Ihmisen kyky arvioida itseään moraalisessa mielessä ja samalla kyky erottaa hyvä pahasta (Mackenzie 1901).
  • Tietynlainen tuntemus yhteiskunnassa vallitsevista hyvistä tavoista (Clifford 1879).
  • Hengellinen aisti, jolla voi saada tietoa Jumalan ilmoittamasta oikeasta ja väärästä (Raamattu).
  • Sympatian ja empatian tuntemusten perusta (Smith 1759).
  • Tunnejärjestelmä, joka on samanlainen kuin isänmaallisuus tai rakastuminen (Shand 1914).
  • Moraalisten asioiden perinpohjainen, vilpitön tai muu sellainen pohdiskelu (Lillie 1966).
  • Mielessä oleva kuva todellisesta tai ihanteellisesta minästä (Lillie 1966).

Omantunnon määritelmästä syntyy siis eri näkökulmista erilaisia tuotoksia, joiden kirjoitettu muoto muodostuu sitten moninaiseksi. Kuitenkin edellä kuvattu jäsennys toimii määritelmien runkona.

Omantunnon alkuperästä Charles Darwinin väite oli se, että korkeammat eläimet ilmentävät merkkejä omastatunnosta, joista ihmisen omatunto on kehittynein.[5] Hänen mukaansa myös mikä tahansa sosiaalinen eläin, jonka älyllisyys kehittyisi riittävästi, omaksuisi väistämättä moraalin tai omantunnon.[6]


Omantunnonkysymys

Omantunnonkysymykseksi kutsutaan sellaista poliittista, eettistä tai moraalista kysymystä, jossa yksilöt ovat erityisen herkkiä rikkomaan yleistä mielipidettä vastaan sisäisen tunteensa pakottamina. Suomen eduskunnassa eduskuntaryhmät perinteisesti suovat tällaisissa asioissa kansanedustajilleen oikeuden äänestää vapaasti. Tyypillisesti omantunnonkysymyksiksi on laskettu lisääntymiseen, uskontoon ja aseistakieltäytymiseen liittyvät lait.[7]

Populaarikulttuurissa

Sarjakuvissa omatunto kuvataan kahdeksi hahmoksi, jotka kiistelevät usein tuimastikin periaatteista, joiden mukaan ne isäntäänsä ohjaavat.[8]

Katso myös

Lähteet

Heiska, J. (2012) Usko, tiede ja tuska. Mediapinta: Tampere,s.77–79.

Aiheesta muualla

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Omatunto&oldid=17956653”