Ero sivun ”Plautus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4: Rivi 4:


Plautuksen komediat, jotka ovat yksiä vanhimpia kokonaisia [[latinankielinen kirjallisuus|latinankielisiä teoksia]], ovat suurimmakseen osakseen käännöksiä kreikkalaisista, varsinkin [[Menander]]in näytelmistä. Ne ovat täynnä elämäniloa, vuorosanat ovat voimakkaita ja tapahtumat eläviä. Kieli on kansanomaista ja se on kaukana [[Naevius|Naeviuksen]] ja [[Ennius|Enniuksen]] ylevyyteen pyrkivästä latinasta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref>
Plautuksen komediat, jotka ovat yksiä vanhimpia kokonaisia [[latinankielinen kirjallisuus|latinankielisiä teoksia]], ovat suurimmakseen osakseen käännöksiä kreikkalaisista, varsinkin [[Menander]]in näytelmistä. Ne ovat täynnä elämäniloa, vuorosanat ovat voimakkaita ja tapahtumat eläviä. Kieli on kansanomaista ja se on kaukana [[Naevius|Naeviuksen]] ja [[Ennius|Enniuksen]] ylevyyteen pyrkivästä latinasta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref>

Useimmat Plautuksen komediosta ovat juonellisia. Hänen komediaansa Mostellaria käytti [[Ludvig Holberg]] esikuvanaan kirjoittaessaan teostaan Abradakabra. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102</ref>


Monet myöhempien aikojen kirjailijat, kuten [[William Shakespeare]], [[Molière]] ja [[Gotthold Ephraim Lessing]], ovat saaneet inspiraatioita Plautuksen töistä. Plautuksen komediat [[Miles Gloriosus]] ja [[Pseudolus]] olivat pohjana vuoden 1962 [[musikaali]]lle [[A Funny Thing Happened on the Way to the Forum]].
Monet myöhempien aikojen kirjailijat, kuten [[William Shakespeare]], [[Molière]] ja [[Gotthold Ephraim Lessing]], ovat saaneet inspiraatioita Plautuksen töistä. Plautuksen komediat [[Miles Gloriosus]] ja [[Pseudolus]] olivat pohjana vuoden 1962 [[musikaali]]lle [[A Funny Thing Happened on the Way to the Forum]].

Versio 9. helmikuuta 2019 kello 00.37

Titus Maccius Plautus (254184 eaa.) oli roomalainen näytelmäkirjailija. Häntä pidetään Terentiuksen ohella roomalaisen kirjallisuuden huomattavimpana komedioiden kirjoittajana ja attikalaisen komedian muokkaajana roomalaiseen muotoon. Roomalaisten makutottumukset komedioissa olivat huomattavasti karkeammat kuin kreikkalaisten. [1] Hän kirjoitti yhteensä noin 130 näytelmää, mutta niitä on säilynyt nykypäiviin vain 21.

Plautuksen oletetaan olleen alhaissyntyinen, syntyjään Campaniasta ja saaneen melko vähäisen koulutuksen. Teatteriuransa hän aloitti kiertelevissä näyttelijäseurueissa, jotka esittivät roomalaisia kansannäytelmiä, joissa esiintyivät tietyt vakihahmot. Hahmoja olivat kyttyräselkäinen huijari, vanha höperö ukkeli, suursyömäri ja lörpöttelijä. Tärkeintä oli saada yleisö nauramaan. [2]

Plautuksen komediat, jotka ovat yksiä vanhimpia kokonaisia latinankielisiä teoksia, ovat suurimmakseen osakseen käännöksiä kreikkalaisista, varsinkin Menanderin näytelmistä. Ne ovat täynnä elämäniloa, vuorosanat ovat voimakkaita ja tapahtumat eläviä. Kieli on kansanomaista ja se on kaukana Naeviuksen ja Enniuksen ylevyyteen pyrkivästä latinasta. [3]

Useimmat Plautuksen komediosta ovat juonellisia. Hänen komediaansa Mostellaria käytti Ludvig Holberg esikuvanaan kirjoittaessaan teostaan Abradakabra. [4]

Monet myöhempien aikojen kirjailijat, kuten William Shakespeare, Molière ja Gotthold Ephraim Lessing, ovat saaneet inspiraatioita Plautuksen töistä. Plautuksen komediat Miles Gloriosus ja Pseudolus olivat pohjana vuoden 1962 musikaalille A Funny Thing Happened on the Way to the Forum.

Plautuksen komediat

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Plautus

Viitteet

  1. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102
  4. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 5 Rooma, 1980, s.102

Aiheesta muualla