Ero sivun ”Siaminlahti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
+ edit |
+edit |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{vesialue |
|||
| ⚫ | |||
|nimi = Siaminlahti |
|||
|muut_nimet = {{k-en|Gulf of Thailand}} |
|||
|kuva = Gulf of Thailand.svg |
|||
|kuvateksti = Siaminlahti (''Gulf of Thailand'') |
|||
|karttakenttä = <!-- kartan esittämiseen apumallinetta (esim. {{Superimpose}}) käyttäen --> |
|||
|koordinaatit = {{Coord|10.0|N|101.5|E|type:waterbody_scale:5000000|display=inline,title}} |
|||
|sijainti = [[Etelä-Kiinan meri]] |
|||
|valtio= {{Thaimaa}}, {{Kambodža}}, {{Vietnam}} |
|||
|merialue = [[Tyynimeri]] |
|||
|vesialue = |
|||
|määrä = |
|||
|saaria = |
|||
|suurinsyvyys = |
|||
|keskisyvyys = |
|||
}} |
|||
| ⚫ | |||
'''Siaminlahti''' rajautuu [[Etelä-Kiinan meri|Etelä-Kiinan mereen]], joka on [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] osa. Lahtea reunustavat [[Kambodža]], [[Thaimaa]] ja [[Vietnam]].<ref name ="britannica"/><ref name ="IHO"/> Lahden pohjoiskärki on [[Bangkokinlahti]], johon [[Bangkok]]in lähellä laskee [[Chao Phraya]] -joki. Siaminlahden leveys on noin 500–560 ja pituus 725 kilometriä.<ref name ="britannica"/> Merialueen pinta-ala on noin 320 000 km². |
'''Siaminlahti''' rajautuu [[Etelä-Kiinan meri|Etelä-Kiinan mereen]], joka on [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] osa. Lahtea reunustavat [[Kambodža]], [[Thaimaa]] ja [[Vietnam]].<ref name ="britannica"/><ref name ="IHO"/> Lahden pohjoiskärki on [[Bangkokinlahti]], johon [[Bangkok]]in lähellä laskee [[Chao Phraya]] -joki. Siaminlahden leveys on noin 500–560 ja pituus 725 kilometriä.<ref name ="britannica"/> Merialueen pinta-ala on noin 320 000 km². |
||
| Rivi 8: | Rivi 23: | ||
==Maantiede== |
==Maantiede== |
||
Siaminlahti on melko matala: sen keskisyvyys on |
Siaminlahti on melko matala: sen keskisyvyys on 58 metriä, ja syvin kohta on 85 metriä. Siksi vesi vaihtuu hitaasti, ja jokien voimakas virtaus aiheuttaa sen, että lahden suolapitoisuus on pieni, 3,05–3,25 %, ja se on hyvin [[sedimentti]]pitoinen. Lahteen virtaa suolapitoisempaa (3,4 %) vettä Etelä-Kiinan merestä vain syvemmissä kohdissa. Suolaisempaa vettä on ainoastaan keskussyvänteessä, jonka syvyys on yli 50 m. Siaminlahden tärkeimmät joet laskevat Bangkokinlahti: Chao Phraya ja sen sivuhaara [[Tha Chin]] joki, [[Mae Klong]] ja [[Bang Pakong -joki|Bang Pakong]]. Lisäksi vähäisempi Thaimaan [[Tapijoki]] laskee Siaminlahden lounaisosassa olevaan [[Bandoninlahti|Bandoninlahteen]]. |
||
Veden trooppisen lämpötilan vuoksi Siaminlahdessa on runsaasti [[koralli]]riuttoja ja siten useita sukelluskeskuksia. Matkailijat suosivat erityisesti [[Ko Samui]]n saarta [[Surat Thani]]n maakunnassa ja [[Pattaya]]a [[Chonburin maakunta|Chonburin]] maakunnassa, kun taas [[Ko Tao]] on sukellusmatkailijoiden suosiossa. |
Veden trooppisen lämpötilan vuoksi Siaminlahdessa on runsaasti [[koralli]]riuttoja ja siten useita sukelluskeskuksia. Matkailijat suosivat erityisesti [[Ko Samui]]n saarta [[Surat Thani]]n maakunnassa ja [[Pattaya]]a [[Chonburin maakunta|Chonburin]] maakunnassa, kun taas [[Ko Tao]] on sukellusmatkailijoiden suosiossa. |
||
| Rivi 30: | Rivi 45: | ||
{{käännös|:en:Gulf of Thailand}} |
{{käännös|:en:Gulf of Thailand}} |
||
{{coord|9|26|25|N|101|58|20|E|type:waterbody|display=otsikko}} |
|||
{{Auktoriteettitunnisteet}} |
{{Auktoriteettitunnisteet}} |
||
Versio 16. joulukuuta 2018 kello 19.08
| Siaminlahti | |
|---|---|
 Siaminlahti (Gulf of Thailand) |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti | Etelä-Kiinan meri |
| Valtio |
 Thaimaa,  Kambodža,  Vietnam |
| Merialue | Tyynimeri |
Siaminlahti rajautuu Etelä-Kiinan mereen, joka on Tyynenmeren osa. Lahtea reunustavat Kambodža, Thaimaa ja Vietnam.[1][2] Lahden pohjoiskärki on Bangkokinlahti, johon Bangkokin lähellä laskee Chao Phraya -joki. Siaminlahden leveys on noin 500–560 ja pituus 725 kilometriä.[1] Merialueen pinta-ala on noin 320 000 km².
Lahden etelärajan muodostaa linja, joka kulkee Etelä-Vietnamissa Mekong-joen suun eteläpuolella sijaitsevasta Bai Bungin niemestä Kota Barun kaupunkiin Malesian rannikolle.[2]
Viimeisen jääkauden keskivaiheilla Siaminlahtea ei ollut, koska merenpinta oli niin matalalla, että alue kuului Chao Phrayan jokilaaksoon.
Maantiede
Siaminlahti on melko matala: sen keskisyvyys on 58 metriä, ja syvin kohta on 85 metriä. Siksi vesi vaihtuu hitaasti, ja jokien voimakas virtaus aiheuttaa sen, että lahden suolapitoisuus on pieni, 3,05–3,25 %, ja se on hyvin sedimenttipitoinen. Lahteen virtaa suolapitoisempaa (3,4 %) vettä Etelä-Kiinan merestä vain syvemmissä kohdissa. Suolaisempaa vettä on ainoastaan keskussyvänteessä, jonka syvyys on yli 50 m. Siaminlahden tärkeimmät joet laskevat Bangkokinlahti: Chao Phraya ja sen sivuhaara Tha Chin joki, Mae Klong ja Bang Pakong. Lisäksi vähäisempi Thaimaan Tapijoki laskee Siaminlahden lounaisosassa olevaan Bandoninlahteen.
Veden trooppisen lämpötilan vuoksi Siaminlahdessa on runsaasti koralliriuttoja ja siten useita sukelluskeskuksia. Matkailijat suosivat erityisesti Ko Samuin saarta Surat Thanin maakunnassa ja Pattayaa Chonburin maakunnassa, kun taas Ko Tao on sukellusmatkailijoiden suosiossa.
Luonnonvarat
Lahdessa on öljyä ja maakaasua Thaimaan ja Kambodžan aluevesillä. Kalastus on merkittävä elinkeino, mutta lahden ekosysteemi on kärsinyt saasteista ja kalasto ylikalastuksesta.[1][3][4]
Aluekiista
Malesialla, Thaimaalla ja Vietnamilla on Siaminlahden alueella aluekiistoja. Malesia ja Thaimaa ovat päättäneet yhdessä kehittää kiisteltyä aluetta.
Lähteet
- ↑ a b c Gulf of Thailand britannica.com. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Limits of Oceans and Seas (pdf) (Siaminlahden rajat on määritelty teoksen sivulla 23, lisäksi lopun karttaliitteessä (Sheet 3) on aluetta selventävä kartta) 1953 (3. painos). International Hydrografic Organization, via awi.de. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Sunee Suvapepun: Long term ecological changes in the Gulf of Thailand Marine Pollution Bulletin, 23 (1991): 213-217. 1991. sciencedirect.com. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Mahfuzuddin Ahmed, Pongpat Boonchuwongse, Waraporn Dechboon & Dale Squires: Overfishing in the Gulf of Thailand: policy challenges and bioeconomic analysis Environment and Development Economics, 12 (1): 145-172. Feb. 2007. cambridge.org. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||
