Ero sivun ”Syanobakteerit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Myrkyllisyys: Korjattu kirjoitusvirhe.
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 84.50.211.216) ja palautettiin versio 17449779, jonka on tehnyt Ipr1
Rivi 21: Rivi 21:


== Myrkyllisyys ==
== Myrkyllisyys ==
Sinileväkukinnoista yli puolet ovat myrkyllisiä. Sinibakteereissa on kahdenlaisia myrkkyjä, [[Maksamyrkky|maksamyrkkyä]] ja [[Hermomyrkky|hermomyrkkyä]].<ref>Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 39-40. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2007. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/arsenic_to_zoonoses</ref> Maksalle myrkylliset sinilevät ovat yleisempiä kuin hermostolle myrkylliset. Myrkkyihin kuolee satunnaisesti lehmiä ja koiria, mutta Suomessa ei ihmisille ole aiheutunut vakavia myrkytyksiä. Sinibakteereja sisältävässä vedessä uimisesta voi tulla ihottumaa, päänsärkyä ja kuumetta. Järvivedestä otetussa puhdistetussa juomavedessä ei sinibakteerimyrkkyjä ole merkittäviä määriä.
Sinileväkukinnoista yli puolet on myrkyllisiä. Sinibakteereissa on kahdenlaisia myrkkyjä, [[Maksamyrkky|maksamyrkkyjä]] ja [[Hermomyrkky|hermomyrkkyjä]].<ref>Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 39-40. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2007. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/arsenic_to_zoonoses</ref> Maksalle myrkylliset sinilevät ovat yleisempiä kuin hermostolle myrkylliset. Myrkkyihin kuolee satunnaisesti lehmiä ja koiria, mutta Suomessa ei ihmisille ole aiheutunut vakavia myrkytyksiä. Sinibakteereja sisältävässä vedessä uimisesta voi tulla ihottumaa, päänsärkyä ja kuumetta. Järvivedestä otetussa puhdistetussa juomavedessä ei sinibakteerimyrkkyjä ole merkittäviä määriä.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 24. heinäkuuta 2018 kello 02.38

Syanobakteerit
Chroococcus
Chroococcus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Eubacteria
Pääjakso: Syanobakteerit Cyanobacteria
Katso myös

  Syanobakteerit Wikispeciesissä
  Syanobakteerit Commonsissa

Sinibakteerit eli syanobakteerit (Cyanobacteria) ovat yhteyttäviä esitumallisia. Niitä kutsutaan myös sinileviksi, vaikka ne eivät ole leviä. Sinibakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään ('sinileväkukinnat') lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Syanobakteerit voivat elää yksittäisinä bakteereina tai muodostaa jonomaisia ketjuja.

"Syano" nimessä viittaa väriin: kreikan kielen κυανός (kyanós) = sininen. Sinibakteerit eivät ole sinisiä eläessään, vaan ne muuttuvat sinisiksi vasta kuoltuaan. Sinibakteerien yhteyttäminen tapahtuu litteässä yhteyttämiskalvostossa. Muutamat lajit elävät alkueliöiden kanssa endosymbioosissa, eli kumpaakin osapuolta hyödyttävässä yhteiselossa alkueliön sisällä.[1]

Soluseinältään sinibakteerit ovat gramnegatiivisia bakteereja, eli niiden soluseinässä on paljon rasva-aineita. Niillä ei ole siimoja, mutta ne pystyvät liikkumaan toistaiseksi tuntemattomalla keinolla.

Sinibakteerit ovat levien tapaan ekosysteemissä tuottajia, eivätkä hajottajia, kuten useat muut bakteerit. Ne kuuluvat harvoihin eliöihin, jotka kykenevät sitomaan typpeä ilmakehästä. [2]

Sinibakteerit tuottavat ja vapauttavat happea yhteyttämisen sivutuotteena ja tämän on nähty muuntaneen maapallon varhaisen happiköyhän ilmakehän nykyisenkaltaiseksi paljon happea sisältäväksi. Tällä oli dramaattiset vaikutukset maapallon eliöstöön.

Myrkyllisyys

Sinileväkukinnoista yli puolet on myrkyllisiä. Sinibakteereissa on kahdenlaisia myrkkyjä, maksamyrkkyjä ja hermomyrkkyjä.[3] Maksalle myrkylliset sinilevät ovat yleisempiä kuin hermostolle myrkylliset. Myrkkyihin kuolee satunnaisesti lehmiä ja koiria, mutta Suomessa ei ihmisille ole aiheutunut vakavia myrkytyksiä. Sinibakteereja sisältävässä vedessä uimisesta voi tulla ihottumaa, päänsärkyä ja kuumetta. Järvivedestä otetussa puhdistetussa juomavedessä ei sinibakteerimyrkkyjä ole merkittäviä määriä.

Lähteet

  1. Mark Wheelis, Principles of modern Microbiology, University of California, ISBN 978-0-7637-1075-0, 2007, s 61, figure 4.21
  2. http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/typen_kierto/2/
  3. Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 39-40. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2007. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/arsenic_to_zoonoses

Aiheesta muualla

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.