Myanmarin rohingyojen etninen vaino (2016–)

Poltettu talo Rakhinen osavaltiossa.

Myanmarin rohingyojen etninen vaino (2016–) on Myanmarin hallituksen joukkojen ja rohingya-kapinallisten Myanmarissa käymiä aseellisia yhteenottoja, joiden yksi tulos on ollut rohingya-kansaan kohdistunut raaka väkivalta ja joukkokarkotukset. Myanmar on hyvin köyhä, jossa on ollut pitkään vallalla sotilashallinto. Sotilaat ohjaavat edelleen suurta osaa yhteiskunnasta. Sotilaiden lisäksi buddhalaiset munkit ovat merkittävä vaikuttajaryhmä. Niinpä demokratialle ja ihmisoikeuksien kunnioitukselle ei jää paljon sijaa.

Rohingyat ovat islaminuskoinen kansanryhmä, joista osa on tullut maahan satoja vuosia, osa 1800–1900-luvuilla. Suurin osa heistä on kuitenkin asunut maassa Burman itsenäistyessä 1948. Myanmarin buddhalaiset kansat ja islaminuskoiset rohingyat ovat olleet aina riidoissa keskenään. Rohingyat ovat olleet toisen luokan kansalaisia. Hallitus on useaan otteeseen hyökkäillyt rohingya-kyliin vastauksena rohingyoiden parissa kytevään kapinointiin. Maasta on paennut ajoittain paljon rohingyoita. Vuonna 2012 rakhinelaiset ja rohingyat polttivat toistensa taloja ja hyökkäsivät toistensa kimppuun. Seurauksena oli myöhemmin väkivalta-aalto. Avoimen rasistiset, jyrkän nationalistiset ja islaminvastaiset Wirathun tyyppiset kiihkobuddhalaiset munkit alkoivat kiihottaa muun muassa internetissä kansaa rohingyoja vastaan esimerkiksi valeuutisilla ja puhumalla vain islamilaisten tihutöistä ja jättämällä huomiotta buddhalaisten teot. Myanmarin armeija ajoi karkotuksia jo vuonna 2015. Rohingyojen islamilainen sissiliike teki 2016 väkivaltaisen iskun eräälle raja-asemalle. Hallituksen joukot vastasivat kostotoimin, jotka olivat enimmäkseen siviileihin kohdistunutta raakaa väkivaltaa. Syntyi paikallisia sissien ja hallituksen joukkojen välisiä taisteluja.

Konflikti paheni elokuussa 2017, kun rohingyoiden sissijärjestö ARSA hyökkäsi voimakkaasti hallituksen joukkojen kimppuun ja surmasi kymmeniä. Rohingya-militantit tappoivat myös buddhalaisia siviilejä. Tästä käynnistyi sitten hallituksen rohingya-kyliin tekemä suuri puhdistusoperaatio, ja satojatuhansia rohingyoja pakeni. Syynä oli se, että hallituksen joukot polttivat kyliä, tekivät joukkomurhia, joukkoraiskauksia, ryöstelyjä, laittomia pidätyksiä ja muuta väkivallataa, mielivallataa ja pelottelua.

Noin 6 700 rohingyaa kuoli, useimmat ammuttuina. Rohingyoja pakeni maasta muihin Kaakkois-Aasian maihin. Yhdistyneet kansakunnat, Yhdysvallat, Amnesty ja monet Kaakkois-Aasian maat tuomitsivat Myanmarin asejoukkojen rohingya-siviilehin kohdistamat raakuudet. Myanmarin armeija ja maan johtaja Aung San Suu Kyi kiistivät ne pitkään. Yhdysvallat uhkasi maan sotilasjohtoa talouspakotteilla ja tuomitsi etnisen puhdistuksen. Myanmar ja Bangladesh sopivat 23. marraskuuta 2017 pakolaisten paluusta. Paluu ei käytännössä onnistunut, ja armeija jatkoi rohingya-kylien polttamista.

Tausta

Myanmar on pääosin buddhalainen maa. Alueelle muutti muslimeja lännestä noin vuosina 800–1930. Niinpä Myanmarissa on buddhalaisia 88–90 % ja muslimeja 4 %. Yksi muslimienemmistöinen kansa ovat rohingya-kansa, joita on ollut maassa noin 2 % väestöstä. Myanmar on ollut pitkään sotilasdiktatuuri, jossa ihmisoikeuksien kunnioitus on ollut vähäistä. Maan armeija on pyrkinyt raaoin ottein kukistamaan keskushallitusta vastaan suunnatut kapinat. Niinpä maassa käytiin sisällissotaa 70 vuotta.

Maan kansallismieliset piirit ovat suhtautuneet rohingyoihin kielteisesti. Rakhinelaiset ovat itse vähemmistö, mutta pitävät rohingyoita bengalilaisina tulokkaina. Burman korkeat sotilaspiirit ja laajalti muutkin burmalaiset eivät pidä rohingyoita aitoina myanmarilaisina. Myanmarin hallitus antoi rohingyoille kansalaiskoikeudet 1959. Mutta Ne Winin sotilashallitus kaappasi vallan 1962 ja perui rohingyoiden oikeudet.

Rohingyojen henkilökortti on ollut valkoinen, buddhalaisten punainen. Rohingyat ja muut eivät saaneet avioitua ja niin edelleen. Muslimit eivät yleensä ole saaneet äänestää. Diktatuurin purkaiminen ei juuri parantanut rohingyojen asemaa. Myanmarissa asuu yli sata kansaa. Monet vähemmistökansat maa tunnustaa omikseen. Mutta rohighyoilla ei ole Myanmarin kansalaisuutta. He ovat virallisesti laittomia siirtolaisia. Myanmarin hallituksen mielestä rohingyat ovat bengalilaisia, jotka eivät kuulu Myanmariin. Buddhalaiset pitävät islaminuskoa syntinä ja rohingyoja terroristeina. Vuonna 2016 Myanmarissa kiisteltiin siitä, mikä olisi rohingyoille sopiva nimi: rohingya, bengalilainen vai Myanmarin muslimi

Buddhalaiset kovan linjan fundamentalistimunkit ovat yllyttäneet kansaa hävittämään kirkkoja ja moskeijoita. Buddhalaiset munkit ovat pelänneet maan islamisaatiota. Rohighyojen kotiosavaltiossa Rakhinessa rakhinelaiset pelkäsivät rohighyojen valtaavan koko Rakhinen.

Myanmarin armeija ajoi muutama satatuhatta rohingyaa pois maasta 1978 ja 1991–1992. Näiden operaatioiden virallinen tarkoitus oli puhdistaa rajaseutu laittomista siirtolaisista.

Myanmarin islaminuskoinen naapurimaa Bangladesh on suhtautunut nuivasti Myanmarista paenneiden rohingyoiden maahantuloon. Bangladeshissakaan rohingyat eivät saa avioitua. Bangladesh pelkää rohongyoiden vaativan maan kansalaisuutta. rataarr:

Yhdysvallat julisti heinäkuussa vuonna 2017 Myanmarin yhdeksi maailman pahimmista ihmiskaupan harjoittajista. Samaan aikaan ääribuddhalaiset hyökkäilivät moskeijojen kimppuun.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama poisti 15. syyskuuta vuonna 2016 pitkäaikaisia Myanmarin vastaisia talouspakotteita, vaikka armeija valvoi vieläkin maan taloutta ja kansallisten vähemmistöjen asema oli yhä huono.

Arakan, rohingyat, rakhinelaiset, Burma ja bengalilaiset

Intian vaikutus ulottui noin vuonna 400 jaa. Rakhineen. Vuoden 900 jaa. tienoilla saapuivat muslimit, joiden jälkeläiset ja paikalliset asukkaat perustivat islamilaisen Arakanin kuningaskunnan. Samoihin aikoihin alkoi maahan saapua buddhalaisia rakhinelaisia. Noin 1406 tuli burmalaisia. Tämän jälkeen ainakin osin islamilainen Arakanin kuningaskunta vallitsi maata vuoteen 1785, jolloin burmalaiset valloittivat Arakanin. Arakanin muslimeja pakeni Intiaan. 1800-luvulla brittiläinen imperiumi poisti Intian ja Burman rajan. Niinpä kansat saattoivat liikkua rajan yli vapaasti. Britit suosivat Bengalin muslimien siirtymistä Rakhineen, aiempaan Arakaniin. Pelloilla tarvittiin halpaa työvoimaa. Ei ole selvää, oliko palaajien joukossa aiempia arakanilaisia muslimeja. 1927 tulijoita oli 480 000. Intiasta Bengalista tulleet siirtolaiset olivat enemmistönä useissa kaupungeissa. Siirtolaisaalto herätti pelkoa ja rasismia burmalaisissa. Vuosina 1930-1931 puhkesivat ensimmäiset siirtolaisten vastaiset levottomuudet. Vuonna 1938 syntyi Intian muslimien vastaista mellakointia. Toisessa maailmansodassa burmalaiset ja rohingyat surmasivat toisiaan. Muslimit olivat brittien, buddhalaiset japanilaisten puolella. Muslimeja pakeni brittien alueelle.

Wirathun nousu

Buddhalainen 969-liike syntyi 1990-luvulla hallituksen uskontoministeriössä työskenneelleen Kyaw Lwinin kirjoittaman kirjan pohjalta. Vaikka 969-liike kiistääkin, muut tahot pitävät sitä yleensä islamofobisena.

Islamilaisterroristit räjäyttivät vuonna 2001 kaksi buddhalaistemppeliä. Käynnistyi perinteinen islamin vastainen pogromi. Vuonna 2007 buddhaismunkit alkoivat protestoida hallitusta vastaan. Armeija vapautti munkit vuonna 2011. Munkkien keskuudessa nousi arvostetuksi jyrkän linjan buddhaismunkki Ashin Wirathu. Wirathu piti islamilaisia vihollisinaan. Hän halusi ajaa toisuskoiset islamilaiset kokonaan buddhalaisesta maasta. Armeija tuki Wirathun pyrkimyksiä. Syynä oli ehkä se, että armeija halusi säilyttää kansan suosion ja valtansa. Myanmarin maltillisena pidetty kenraali ja maan 8. presidentti Thein Sein sanoi, että rohingyat olisi asutetava ulkomailla, koska he eivät ole Myanmarin kansalaisia. Thein Sein puolusti Wirathua sen jälkeen, kun tämä oli mainittu vuonna 2013 rohingyoihin kohhdistuvan vainon edistäjänä. Buddhalaismunkkien jyrkkä nationalismi lisäsi tuntuvasti rohingya-vainoja.

Vuoden 2012 kriisi

Vuoden 2012 tapahtumien voi katsoa osaltaan aloittaneen myöhemmätkin väkivaltaisuudet. Silloin oli muslimien ja buddhalaisten kesken kärhämää. Rakhinelainen nainen raiskattiin ja tapettiin 8. kesäkuuta 2012. Tekijöinä pidettiin rohighyoita, mutta ainakin yksi tekijöistä oli rakhinelainen. Rahkinelaiset tekivät kostohyökkäyksiä muslimien kimppuun. Sen jälkeen muslimit ja rakhinelaiset kostivat toisilleen polttamalla toistensa taloja. Rakhinelaisia taloja paloi melkein 1 200, rohingyojen taloja lähes 1 350. Tapahtumissa kuoli noin 80 ihmistä, joista 57 muslimeja, 31 buddhalaisia. Armeija toimi lähinnä erotuomarina, mistä molemmat olivat tyytyväisiä. Lokakuussa puhkesi pahempi väkivallan aalto, jonka muslimit aloittivat. Muslimeihin kohdistunut kostoväkivalta oli koko Rakhinen laajuinen. 4 600 taloa paloi. Vuonna 2012 kuoli noin 200.

Suurin osa vuoden 2012 sisäisistä pakolaisista oli rohingyoja. Väkivalta jatkui muslimien ja buddhalaisten kesken myös vuosina 2013-2014. Buddhalainen 969-liike oli vastuussa rohingyoihin kohdistuneista hyökkäyksistä, joissa poliisi toimi usein sivustakatsojina. Myanmar tuomitsi vuoden 2013 väkivallasta sekä buddhalaisia että muslimeja.

Armeija toimi virallisesti erotuomarina vuonna 2013, mutta käytännössä väkivaltaa kohdistui enemmän muslimeihin. Vuonna 2015 oli levottomuuksia, joiden aikana armeija ajoi rohingyoita venepakolaisiksi.

Vuosien 2016-2017 sisissota ja etninen puhdistus

Saudi-Arabiaan saapunut islamilainen rohingya käynnisti varojensa turvin sissiliikeen Myanmarissa. 9. lokakuuta 2016 islamilaiset rohingya-kapinalliset hyökkäsivät rajapoliisiasemalle Rakhinessa, tappaen sotilaita ja vieden aseita. Myanmarin armeija vastasi sissien toimintaan laajalla operaatiolla. Osa siitä oli pelkkää kostamista. Armeijan tekemiin luvallisiin sotilaallisin toimiin liittyi myös rohingya-siviileihin kohdistuneita tuhopolttoja, ryöstelyä, joukkoraiskauksia, siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa, jopa lasten tappamista. Marraskuussa 2016 näkyi satelliittikuvissa yli tuhat palanutta rohingya-asumusta. Myanmarin hallituksen alaiset joukot tappoivat joulukuussa 2016 satoja siviilejä. Armeija ampui kyläläisiä helikoptereista vastauksena siihen, että jotkut kyläläiset olivat osallistuneet hallituksen joukkojen vastaiseen väijytykseen, jossa kuoli korkea-arvoinen armeijan upseeri. Paenneiden mukaan rohingyoiden naisia joukkoraiskattiin, miehiä tapettiin joukoittain, taloja poltettiin ja lapsia heitettiin palaviin taloihin. Jotkut perheet eivät päässeet elävinä Myanmarista. Raakuuksista pelastuneet pyrkivät pakenemaan maasta. Armeija pyrki myös hävittämään rohingyojen yhteisön surmaamalla näiden merkkihenkilöitä ja niin edelleen.

Armeija tulitti pakenevia siviileitä, muun muassa Nafjoella purjehtineita pakolaisveneitä.

Kapinalliset hyökkäsivät 25. elokuuta 2017 sotilastukikohtaan ja 24 poliisiasemalle ja surmasivat 71 ihmistä. Ääri-islamilainen rohingyoiden kapinajärjestö ARSA sanoi hyökkäysten olleen vastaus rohingya-siviilehin kohdistuvaan väkivaltaan. Rohingya-militantit hyökkäsivät myös buddhalaisten ja hindusiviilien kimppuun. ARSA sai tukea muun muassa Saudi-Arabiasta. Armeijan vastaus oli nopea ja raaka, se kohdistui lähinnä rohighyasiviileihin. Murhat ja raiskaukset olivat tavallisia.

Sen jälkeen armeija poltti ainakin 80 kylää.

Myanmarin armeija tappoi 7. syyskuuta 2017 Tula Tolissa arviolta 500 siviiliä, joista 300 oli lapsia. Wirathu kiisti rohinghya-vainot väittäen muslimien itse polttaneen kylänsä. Myöskään armeija ei myöntänyt käyttäneensä väkivaltaa.

Uhrit

Maasta pakeni elokuun 25. päivän 2017 jälkeen noin 600 000 rohingyaa. Armeija surmasi ainakin 6 700 siviiliä, joista kymmenes alle viisivuotiaita lapsia. Hallituksen joukot raiskasivat tuhansia rohingya-naisia. Rohingyoiden kapinalliset puolestaan ajoivat 30000 buddhalaista ja hindua pois näiden kylistä.

Reaktioita

YK:n ihmisoikeuskomissaari tuomitsi vainot ja totesi, että Myanmer pyrki toimillaan karkoittamaan rohinghyat ja tuhoamaan heidän kulttuurinsa. Myanmar kiisti oman armeijansa väkivallan siviilejä vastaan. Aung San Suu Kyi kiisti julmuudet ja väitti, että liikkeellä oli kasapäin vääriä tietoja, jotka auttoivat terroristeja. Tämä johtui joko siitä, että armeija toimi ilman hallituksen lupaa, tai piti buddhalaisten puolta. Armeijaa johti Min Aung Hlaing, joka käytti todellista valtaa Myanmarissa. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi 7. marraskuuta 2017 kansaan kohdistuvat toimet. Myös Yhdysvallat tuomitsi Myanmarissa tapahtuneen etnisen puhdistuksen. Suomen ulkoministeri Soini kävi puhumassa Myanmarissa pakolaiskriisistä. Myanmarin hallitus pidätti kaksi maassa vieraillutta Reutersin toimittajaa, koska nämä olivat paljastaneet sotilassalaisuuksia. Yhdysvallat asetti talouspakotteita yli kymmenelle myanmarilaisille. YK:n islamilainen ihmisoikeuskomissaarin mukaan presidentti Suu Kui voi joutua oikeuteen rohingyojen kansanmurhasta.

Yritykset solmia rauha

Bangladesh ja Myanmar sopivat 23. marraskuuta 2017 rohingya-pakolaisten paluusta. Myanmarin armeija kuitenkin kiisti yhä rohingyoihin kohdistamansa raakuudet. Myanmarin armeija jatkoi rohingya-vainoa hallituksen toimista riippumatta.