Myanmarin rohingyojen etninen vaino (2016–)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poltettu kylä Rakhinen osavaltiossa.

Myanmarin hallituksen tekemä rohingyojen vaino ja joukkotuhonta (2016–) oli väkivaltainen tapahtumasarja, jossa armeija hyökkäsi rohingyoiden asuttamiin kyliin.Taustasyynä oli pitkään kytenyt eripura islamilaisten rohingyoiden ja buddhalaisten välillä. Välitön laukaisija oli islamilaisen sissiliikkeen vuodesta 2016 tekemät myös buddhalaissiviileihin kohdistuneet iskut. Myanmarin armeijan tarkoituksena oli puhdistaa alue sissitoiminnasta. Pahin väkivalta rohingyoita vastaan tapahtui elokuussa 2017.[1] YK:n raportti syytti Myanmarin sotilasjohtoa rohingyoiden kansanmurhasta.[2] Syynä oli se, että hallituksen joukot laajalti polttivat rohingyoiden kyliä, murhasivat siviilejä joukoittain, raiskasivat, ryöstivät ja pidättivät laittomasti. He myös kohdistivat rohingyoihin muuta väkivaltaa, mielivaltaa ja pelottelua.[3] Hyökkäyksessä kuoli noin 6 700 rohingyaa, useimmat ammuttuina[4]. Satoja tuhansia rohingyoja pakeni maasta muihin Kaakkois-Aasian maihin.[5]

Myanmarissa on ollut pitkään vallalla sotilashallinto. Se on vuosikymmenien aikana joutunut lukuisiin etnisiin konflikteihin eri kansojen separatististen liikkeiden kanssa. Sotilashallinto on pitänyt itseään Myanmarin yhtenäisyyden takaajana.[6]Sotilaat ohjaavat yhä suurta osaa yhteiskunnasta. Sotilaiden lisäksi buddhalaiset munkit ovat merkittävä vaikuttajaryhmä. Niinpä demokratialle ja ihmisoikeuksien kunnioitukselle ei jää paljon sijaa.

Rohingyoiden asema on ollut sotilashallinnon aikana aina huono. Islamilaiset rohingyat edustavat eri uskoa kuin Myanmarin buddhalaisuus. Myanmarilaiset pitävät heitä Bagladeshista tulleina laittomina siirtolaisina, "bengalilaisina", ei myanmarilaisina.[7][8]

Armeija pyrki puhdistamaan jo vuonna 1978 rajaseutua laittomista siirtolaisista. Islamilainen terrorismi alkoi nousta 2000-luvulla myös Myanmarissa. Vuonna 2012 rakhinelaiset ja rohingyat polttivat toistensa taloja ja hyökkäsivät toistensa kimppuun. Seurauksena oli myöhemmin väkivalta-aalto. Tämä nosti näkyville Wirathun tyyppisiä kiihkobuddhalaisia munkkeja. Monesti rohingyan buddhalaiseen kohdistama rikos laukaisi kostopogromin. Nämä levittivät internetissä tietoja vain rohingyoiden tihutöistä, mutteivat puhunneet buddhalaisten tekemistä vääristä teoista. Molempien osapuolten ääriainekset ajoivat väkivaltaa. Sissiliike perustettiin vuonna 2013. Armeija karkotti Myanmarissa rohingyoita vuonna 2015.

Yhdistyneet kansakunnat, Yhdysvallat, Amnesty ja monet Kaakkois-Aasian maat tuomitsivat Myanmarin asejoukkojen rohingya-siviilehin kohdistamat raakuudet. Myanmarin armeija ja maan johtaja Aung San Suu Kyi kiistivät ne pitkään. Yhdysvallat uhkasi maan sotilasjohtoa talouspakotteilla ja tuomitsi etnisen puhdistuksen. Myanmar ja Bangladesh sopivat 23. marraskuuta 2017 pakolaisten paluusta[9]. Paluu ei käytännössä onnistunut, ja armeija jatkoi rohingya-kylien polttamista. Myanmarin armeija alkoi virallisesti tutkia siviileihin kohdistuneita raakuuksia vuonna 2019, mutta tutkinnat koskivat vain yksittäistapauksia.[10]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmar. Rakhinen osavaltio keltaisella ja sen pääkaupunki Sittwe punaisella. Bangladesh sijaitsee Rakhinen vasemmalla puolella.

Alkuajat, rohingyojen tulo ja asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmariin muutti muslimeja lännestä noin vuosina 800–1930. Yksi muslimienemmistöinen kansa ovat rohingyat, joista osa on tullut maahan satoja vuosia, osa 1800–1900-luvuilla. Suurin osa heistä on kuitenkin asunut maassa Burman itsenäistyessä 1948. Nykyisin Myanmarissa on buddhalaisia 88–90 % ja muslimeja 4 %. Rohingoja on ollut maassa noin 2 % väestöstä. Myanmar on ollut pitkään sotilasdiktatuuri, jossa ihmisoikeuksien kunnioitus on ollut vähäistä. Maan armeija on pyrkinyt raaoin ottein kukistamaan keskushallitusta vastaan suunnatut kapinat. Niinpä maassa käytiin sisällissotaa 70 vuotta. Rohingoja on kohdeltu toisen luokan kansalaisina. Hallitus on useaan otteeseen hyökkäillyt rohingya-kyliin vastauksena rohingyoiden parissa kytevään kapinointiin. Maasta on paennut ajoittain paljon rohingyoita.

Maan kansallismieliset piirit ovat suhtautuneet rohingyoihin kielteisesti. Rakhinelaiset ovat itse vähemmistö, mutta pitävät rohingyoita bengalilaisina tulokkaina. Burman korkeat sotilaspiirit ja laajalti muutkin burmalaiset eivät pidä rohingyoita aitoina myanmarilaisina.

Rakhinelaiset ja rohingayalaistet ajoivat toisiaan pois alueiltaan japanilaismiehityksen aikaan vuonna 1942. Rohingyat aloittivat sissitoiminnan hallitusta vastaan vuonna 1950. Pakistan pidätti lopulta alueellaan tooiminene sissiäppääikön. Myanmarin armeija kukisti kapinan marraskuussa 1954. [11]

Myanmarin hallitus antoi rohingyoille kansalaisoikeudet 1959. Mutta kenraali Ne Winin sotilashallitus kaappasi vallan 1962 ja perui rohingyoiden oikeudet.

Rohingyojen henkilökortti on ollut valkoinen, buddhalaisten punainen. Rohingyat ja muut eivät saaneet avioitua. Muslimit eivät yleensä ole saaneet äänestää. Diktatuurin purkaminen ei juuri parantanut rohingyojen asemaa. Myanmarissa asuu yli sata kansaa. Monet vähemmistökansat maa tunnustaa omikseen, mutta rohighyoilla ei ole Myanmarin kansalaisuutta. He ovat virallisesti laittomia siirtolaisia. Myanmarin hallituksen mielestä rohingyat ovat bengalilaisia, jotka eivät kuulu Myanmariin[12]. Buddhalaiset pitävät islaminuskoa syntinä ja rohingyoja terroristeina. Vuonna 2016 Myanmarissa kiisteltiin siitä, mikä olisi rohingyoille sopiva nimi: rohingya, bengalilainen vai Myanmarin muslimi.

Buddhalaiset kovan linjan fundamentalistimunkit ovat yllyttäneet kansaa hävittämään kirkkoja ja moskeijoita. Buddhalaiset munkit ovat pelänneet maan islamisaatiota. Rohighyojen kotiosavaltiossa Rakhinessa rakhinelaiset pelkäsivät rohighyojen valtaavan koko Rakhinen.

Ensimmäiset vainot, islamistien ja buddhalaisnationalistien nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarin hallitus ja buddhalaisnationalistit alkoivat vainota rohingyoita 1970--luvulla. Syynä tähän oili Bangladeshin itsenäistyminen, joka lisäsi buddhalaisten pelkoa muslimien soluttautumisesta Myanmariin.[11]

Myanmarin armeija aloitti 6. helmikuuta operaatio "Lohikäärmekuninkaan" vuonna 1978. Armeija ajoi noin 290 000 rohingyaa pois maasta 1978. Armeija tappoi ja raiskasi. YK jne. sopivat Myanmarin kanssa pakolaisten paluusta. Nämä eivät alussa aikoneet yleensä palata, mutta ruoka-aineiden saannin rajoitus motivoi kotiinpaluuseen.[11]

Toinen puhdistusaalto tuli 1991–1992.[13] Näiden operaatioiden virallinen tarkoitus oli puhdistaa rajaseutu laittomista siirtolaisista.

Islamilaisterroristit räjäyttivät vuonna 2001 kaksi buddhalaistemppeliä. Käynnistyi perinteinen islamin vastainen pogromi. Vuonna 2007 buddhaismunkit alkoivat protestoida hallitusta vastaan. Armeija vapautti munkit vuonna 2011. Munkkien keskuudessa nousi arvostetuksi jyrkän linjan buddhaismunkki Ashin Wirathu. Wirathu piti islamilaisia vihollisinaan. Hän halusi ajaa toisuskoiset islamilaiset kokonaan buddhalaisesta maasta. Armeija tuki Wirathun pyrkimyksiä. Syynä oli ehkä se, että armeija halusi säilyttää kansan suosion ja valtansa[14]. Myanmarin maltillisena pidetty kenraali ja maan 8. presidentti Thein Sein sanoi, että rohingyat olisi asutettava ulkomailla, koska he eivät ole Myanmarin kansalaisia[15]. Thein Sein puolusti Wirathua sen jälkeen, kun tämä oli mainittu vuonna 2013 rohingyoihin kohdistuvan vainon edistäjänä[16]. Buddhalaismunkkien jyrkkä nationalismi lisäsi tuntuvasti rohingya-vainoja.

Myanmarin islaminuskoinen naapurimaa Bangladesh on suhtautunut nuivasti Myanmarista paenneiden rohingyoiden maahantuloon. Bangladeshissakaan rohingyat eivät saa avioitua. Bangladesh pelkää rohongyoiden vaativan maan kansalaisuutta.

Vuoden 2012 väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 tapahtumien voi katsoa osaltaan aloittaneen myöhemmätkin väkivaltaisuudet. Silloin oli muslimien ja buddhalaisten kesken kärhämää. Rakhinelainen 27-vuotias ompelijatar Ma Thida Htwe raiskattiin, ryöstettiin ja tapettiin 28. toukokuuta 2012[17][18][19]. Tekijöinä pidettiin rohighyoita, mutta ainakin yksi tekijöistä oli rakhinelainen. Tällä ei ollut merkitystä, väärä tieto kiersi somessa. [20]Vihainen buddhalaisväkijoukko saartoi seuraavana päivänä poliisiaseman. Se vaati jo vankilaan siirrettyjä raiskausmurhasta epäiltyjä pidätettyjä muslimimiehiä luovutettavaksi. 3. kesäkuuta raivostunut väkijoukko pysäytti bussin, ja tappoi sen matkustajista 10 muslimia ja yhden, jota luuli muslimiksi.[18]

Rahkinelaiset tekivät kostohyökkäyksiä muslimien kimppuun. Sen jälkeen muslimit ja rakhinelaiset kostivat toisilleen polttamalla toistensa taloja. Rakhinelaisia taloja paloi melkein 1 200, rohingyojen taloja lähes 1 350. Tapahtumissa kuoli noin 80 ihmistä, joista 57 muslimeja, 31 buddhalaisia. Armeija toimi lähinnä erotuomarina, mistä molemmat olivat tyytyväisiä[21]. Lokakuussa puhkesi pahempi väkivallan aalto, jonka muslimit aloittivat. Muslimeihin kohdistunut kostoväkivalta oli koko Rakhinen laajuinen. 4 600 taloa paloi. Vuonna 2012 kuoli noin 200. Suurin osa vuoden 2012 sisäisistä pakolaisista oli rohingyoja.

Väkivalta jatkui muslimien ja buddhalaisten kesken myös vuosina 2013-2014.[22] . Mallakoiden syy oli yleensä yksittäisten muslimimiesten buddhalaisiin kohdistamat rikokset.[23]

Vuosien 2013–2016 väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 mellakat alkoivat, kun muslimikaupanpitäjän ja buddhalaisasiakkaan välillä oli riitaa Meiktilassa. Kauppias löi asiakasta päähän. Buddhalaisväkijoukko hyökkäsi tämän jälkeen kauppaan hajottaen sen kokonaan. Kauppias ja työntekijä joutuivat vankilaan. Samana iltana kuusi nuorta musllimia hyökkäsi asiaan liittymättä erään buddhalaismunkin kimppuun, repi tämän polkupyörän seasta ja poltti petrolilla. [24] Tämä välikohtaus kiihdytti buddhalaisten raivoa huomattavasti ja laukaisi muslimivastaiset mellakat[25]

Buddhalainen 969-liike oli vastuussa rohingyoihin kohdistuneista hyökkäyksistä, joissa poliisi toimi usein sivustakatsojina[26]. Jo vuosina 2012-2013 liikkestä kehittyi jyrkän muslimivastainen Ma Ba Tha-liike, jonka tarkoitus oli buddhalaisuuden puolustaminen.[27]

Myanmar tuomitsi vuoden 2013 väkivallasta sekä buddhalaisia että muslimeja. Armeija toimi virallisesti erotuomarina vuonna 2013, mutta käytännössä väkivaltaa kohdistui enemmän muslimeihin.

Vuonna 2015 oli levottomuuksia, joiden aikana armeija ajoi rohingyoita venepakolaisiksi.[28]

Myanmarin rajavartiolaitoksen poliisi palaneen talon lähellä.

Tammikuussa 2016 aseistettu mies ampui korkeassa asemassa hallinnossa olleen asianajaja Ko Ni:n, joka oli avoimesti puolustanut rohingyoita. Poliisin mukana murhan takana oli kolme eläkkeelle jäänyttä upseeria[29] Sosiaalisessa mediassa liikkui huhuja, joiden mukaan sisäministeri, erään alueen entinen sotilaskomentaja olisi ollut murhan takana.[30]

Ma Ba Tha alkoi levittää Facebookissa kesällä 2016 raakaa muslimien vastaista propagandaa.[31][32] Hallitus kielsi järjestön maaliskuussa 2017.[27] Ma Ba Than propaganda voimistui nopeasti Facebookissa heinä-elokuun kuluessa 2017, jo kuukautta ennen ARSA:n sissien hyökkäystä[32] Sissien hyökäyksen jälkne vihapostin määrä kasvoi rajusti.[33]

Yhdysvallat julisti heinäkuussa vuonna 2017 Myanmarin yhdeksi maailman pahimmista ihmiskaupan harjoittajista. Samaan aikaan ääribuddhalaiset hyökkäilivät moskeijojen kimppuun.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama poisti 15. syyskuuta vuonna 2016 pitkäaikaisia Myanmarin vastaisia talouspakotteita, vaikka armeija valvoi vieläkin maan taloutta ja kansallisten vähemmistöjen asema oli yhä huono[34].

Eräs Saudi-Arabiaan saapunut islamilainen rohingya käynnisti varojensa turvin 2013 sissiliikkeen Myanmarissa.

Vuoden 2017 väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sissien hyökkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinalliset hyökkäsivät 25. elokuuta 2017 sotilastukikohtaan ja 24 poliisiasemalle ja surmasivat 71 ihmistä. Ääri-islamilainen rohingyoiden kapinajärjestö ARSA sanoi hyökkäysten olleen vastaus rohingya-siviilehin kohdistuvaan väkivaltaan. Rohingya-militantit hyökkäsivät myös buddhalaisten ja hindusiviilien kimppuun. He ajoivat yhdeksästä buddhalaiskylästä 500 ihmistä pakoon ja polttivat nämä kylät. Muslimit tappoivat Kha Maung Seikhin kylässä 45 siviiliä, joista isoin osa oli naisia ja lapsia[35]. ARSA sai tukea muun muassa Saudi-Arabiasta[36].

Armeijan tekemä sissien vastainen "puhdistusoperaatio"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan vastaus oli nopea ja raaka, ja se kohdistui lähinnä rohighyasiviileihin. Murhat ja raiskaukset olivat tavallisia[37]. Armeija saapui Inn Dinin kylään, muka tarkoituksenaan puhdistaa kylä "Bengalin terroristeista" jotka olivat hyökänneen turvallisuusjoukkojen kimppuun. Paikallinen "buddhalainen turvaryhmä" opasti armeijaa muslimien kimppuun, mutta muslimisissejä ei oltu kylässä nähty. Poliisi ja armeija ampuivat kylään, joista rohingyat pakenivat. Armeijan pyytämät vapaaehtoiset buddhalaissiviilit sytyttivät rohingyoiden talot tuleen, koska armeija piti rohingyoita "bengalilaisterroristeina". Lisäksi buddhalaiset siviilit, armeija ja poliisi ryöstivät rohingyoiden omaisuuden.

Kaksi armeijasta karannutta sotilasta kertoi, että komentajat määräsivät "ampumaan kaikkia mitä kuulevat ja näkevät" ja "tappamaan kalarit". Kalar on rohingyoiden haukkumanimi. Toinen sotilaista kertoi olleensa mukana tappamassa eräässä kylässä 30 siviiliiä: miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia. Miehet he ampuivat ennen heittämistä hautaan. Naiset he raiskasivat ennen tappamista. Sotilas myös vahvisti rohingyoiden karjan ja muun omaisuuden ryöstön.[3]

Armeijaa ja poliisia auttoivat tuhopoltoissa ja murhissa jotkut kyläläiset. Jotkut armeijan ihmiset olivat siviilivaatteissa. Muut noin 6 000 muslimia pakenivat.

Buddhalaisen kylänvanhimman mukaan armeija otti 1.–2. syyskuuta 2017 kiinni Inn Dinin kylästä paenneista 10 muslimimiestä, ja yhdessä joidenkin buddhalaisten kyläläisten teloitti ja hautasi heidät. Teloituksen syy oli se, että buddhalainen maanviljelijä Maung Nin oli kadonnut, ilmeisesti surmattu. Mutta kymmentä miestä ei kyetty suoraan liittämään tapaukseen. Asian myöhemmin julkaisseet toimittajat saivat niskaansa syytteet salassapitolain rikkomisesta[38]. Sen jälkeen armeija poltti ainakin 80 kylää[39].

Myanmarin armeija tappoi 7. syyskuuta 2017 Tula Tolissa arviolta 500 siviiliä, joista 300 oli lapsia. Wirathu kiisti rohinghya-vainot väittäen muslimien itse polttaneen kylänsä. Myöskään armeija ei myöntänyt käyttäneensä väkivaltaa.

Väkivallan jatkuminen 2018-2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat rohingyat eivät uskaltaneet enää palata Myanmariin. Vain parituhatta palasi[40]. Heitä jäi pakolaisleireille mm Bangladeshiin. Myanmarin hallitus jatkoi rohinghya-kansan vainoa. Alkuvuonna 2019 armeija tulitti rohingya-kyliä[41].

Bangladeshin suhtautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bangladeshissakaan ei suhtauduta rohingyoihin varauksettomastii. Bangladesh on pyrkinyt pitämään rohingyat leireillä ja eristämään muista kansalaisista. Bangladesh pyrkii joko palauttamaan rohingyat tai siirtämään heidät Bangalinlahden saarille. Rohingyat koetaan maassa taakkana ja mahdollisena turvallisuusriskinä.[42] Käytännösäs kuitenkin jotkut rohingyat ovat avioitunete balgladeshilaisten kanssa, tai käyvät töissä leirin ulkopuolella. Kun rohingyat teklkevättyötä paljon pienemmällä palkalla, nämä vievät paikallisten töitä, mikä suututtaa bangladeshilaisia. Myös rohingyoiden tuoma rikollisuus on ongelma.[43][44] Pakolaisleireissä on laitonta huumekauppaa, ihmiskauppaa ja prostituutiota. Rikollisjengien välillä on ollut taistelua, millä selittyy suurin osa jengin väkivallasta. Pakolaisleirissä tapahtuu sieppauksia, raiskauksia ja murhiakin. [45] Rohingyoiden ja paikallisten välillä on ollut aseellisia kahakoita, joissa on kuollut puolin ja toisin.[46]

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasta pakeni elokuun 25. päivän 2017 jälkeen noin 600 000 rohingyaa. Armeija surmasi ainakin 6 700 siviiliä, joista kymmenes alle viisivuotiaita lapsia. Hallituksen joukot raiskasivat tuhansia rohingya-naisia. Rohingyoiden kapinalliset puolestaan ajoivat 30 000 buddhalaista ja hindua pois näiden kylistä[47][48].

Suhtautuminen kansanmurhaan muissa valtioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kutupalongin pakolaisleiri Bangladeshissa.

YK:n ihmisoikeuskomissaari tuomitsi vainot ja totesi, että Myanmar pyrki toimillaan karkottamaan rohinghyat ja tuhoamaan heidän kulttuurinsa[49][50]. Myanmar kiisti armeijansa väkivallan siviilejä vastaan. Pääministeri Aung San Suu Kyi kiisti julmuudet ja väitti, että liikkeellä oli kasapäin vääriä tietoja, jotka auttoivat terroristeja[51][52]. Tämä johtui joko siitä, että armeija toimi ilman hallituksen lupaa, tai Suu Kyi piti buddhalaisten puolta. Armeijaa johti Min Aung Hlaing, joka käytti todellista valtaa Myanmarissa[53]. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi 7. marraskuuta 2017 rohingya-kansaan kohdistuvat toimet. Myös Yhdysvallat tuomitsi Myanmarissa tapahtuneen etnisen puhdistuksen. Suomen ulkoministeri Soini kävi Myanmarissa keskustelemassa pakolaiskriisistä. Myanmarin hallitus pidätti kaksi maassa vieraillutta Reutersin toimittajaa, koska nämä olivat paljastaneet sotilassalaisuuksia[54]. Yhdysvallat asetti talouspakotteita yli kymmenelle myanmarilaisille[55]. Myanmar ei päästänyt maahan joulukuussa YK:n erikoistarkkailija Yangee Leetä, ja lopetti kaiken yhteistyön hänen kanssaan[56][57].

YK:n islamilainen ihmisoikeuskomissaarin mukaan presidentti Suu Kui voi joutua oikeuteen rohingyojen kansanmurhasta[58]. YK:n yleiskokous äänesti 25. joulukuuta 2017 päätöslauselman, jossa se vaati Myanmaria lopettamaan sotatoimet rohingyoita vastaan. Äänet jakautuivat 122-10. Muun muassa Myanmar, Kiina ja Venäjä äänestivät päätöslauselmaa vastaan[59]. Amnesty peruutti Aung Suu Kyin ihmisoikeuspalkinnon[60].

Gambia nosti 11. marraskuuta 2019 syytteen Yhdistyneiden kansakuntien alaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) Myanmaria vastaan rohingoihin kohdistuvasta kansanmurhasta Islamilaisen yhteistyöjärjestön pyynnöstä. Gambia vaatii toimenpiteitä, jotka välittömästi lopettavat Myanmarin joukkotuhonnalliset toimet. Syytteen mukaan tappaminen, vakavan ruumiillisen ja henkisen vahingon aiheuttaminen, sellaisten olosuhteiden synnyttäminen, joiden on laskelmoitu tuottavan ruumiillista tuhoa, syntymiä estävien toimenpiteiden langettaminen ja pakkosiirrot ovat luonteeltaan joukkotuhonnallisia, koska niiden tarkoitus on tuhota rohinga-ryhmä kokonaan tai osittain. Myanmar on sitoutunut YK:n vuoden 1948 sopimukseen joukkotuhontaa vastaan, joka velvoittaa sitä valtiona estämään ja rankaisemaan joukkotuhonnasta.[61]

Yritykset solmia rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bangladesh ja Myanmar sopivat 23. marraskuuta 2017 rohingya-pakolaisten paluusta[62]. Myanmarin armeija kuitenkin kiisti yhä rohingyoihin kohdistamansa raakuudet[63]. Myanmarin armeija jatkoi rohingya-vainoa hallituksen toimista riippumatta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myanmar Rohingya: What you need to know about the crisis BBC News. 23.1.2020. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  2. YK:n raportti: Myanmarin sotilasjohdolla oli ”aikomus kansanmurhaan” – rohingya-muslimeja on poltettu koteihinsa, raiskattu läheistensä edessä ja silvottu Helsingin Sanomat. 27.8.2018. Viitattu 15.2.2021.
  3. a b Myanmar army deserters confirm atrocities against Rohingya AP NEWS. 8.9.2020. Viitattu 14.2.2021.
  4. Lääkärijärjestö: Myanmarissa on surmattu yli 6 700 rohingyaa Yle Uutiset. Viitattu 22.12.2017.
  5. Behind the Rohingya Diaspora a Story that Began 200 Years Ago Reset DOC. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  6. Myanmar | Miksi armeija kaappasi vallan, mitä Myanmarissa tapahtuu? HS kokoaa vastauksia keskeisiin kysymyksiin Helsingin Sanomat. 1.2.2021. Viitattu 15.2.2021.
  7. Why Myanmar's Rohingya are forced to say they are Bengali Christian Science Monitor. 2.6.2013. Viitattu 15.2.2021.
  8. Who will help Myanmar's Rohingya? BBC News. 10.1.2017. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  9. Bangladesh ja Myanmar sopuun satojentuhansien rohingya-muslimien palauttamisesta Yle Uutiset. Viitattu 23.11.2017.
  10. Reuters Staff: Timeline: Three years on, a look at the Rohingya crisis Reuters. 21.8.2020. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  11. a b c Burma/Bangladesh: Burmese Refugees In Bangladesh - Historical Background www.hrw.org. Viitattu 15.2.2021.
  12. Ei oikeuksia, ei edes nimeä – Myanmarin sorretuin vähemmistö odottaa demokratian hedelmiä Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2017.
  13. Waves of Genocidal Terror against Rohingyas by Myanmar and the Resultant Exodus Since 1978 Middle East Institute. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  14. ”Heidän kehonsa ovat niin vastenmielisiä!” – Ihmisvihan aalto uhkaa syöstä Myanmarin kansanmurhaan, ja sitä lietsoo buddhalainen munkki Wirathu Helsingin Sanomat. 22.12.2017. Viitattu 22.12.2017.
  15. Thein Sein. Wikipedia, 18.12.2017. Artikkelin verkkoversio. en
  16. Burma president backs anti-Muslim ‘hate preacher’ Wirathu- DVB Multimedia Group DVB Multimedia Group. 24.6.2013. Viitattu 22.12.2017. (englanniksi)
  17. BBC
  18. a b United Nations High Commissioner for Refugees: Refworld | Myanmar Conflict Alert: Preventing communal bloodshed and building better relations Refworld. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  19. Myanmar Rape-Murder Sparks Outrage Over Abuse of Muslims Bloomberg.com. 31.8.2012. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  20. Crisis in Arakan State and New Threats to Freedom of News and Information | Reporters without borders RSF. 28.6.2012. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  21. Crisisgroup.org
  22. Jane Perlez: Rise in Bigotry Fuels Massacre Inside Myanmar (Published 2014) The New York Times. 1.3.2014. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  23. Why is there communal violence in Myanmar? BBC News. 3.7.2014. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  24. Burma riots: Muslim gold shop workers jailed BBC News. 12.4.2013. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  25. The Dark Side of Transition: Violence Against Muslims in Myanmar" (PDF). The International Crisis Group. 1 October 2013
  26. Genocide and Ethnic Cleansing of the Rohingya People in Myanmar Bangladesh - Audacity of Hope. 31.5.2015. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  27. a b Ma Ba Tha is a Necessity: Military The Irrawaddy. 19.6.2019. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
  28. The Rohingya boat crisis: why refugees are fleeing Burma The Week UK. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  29. Tom Lasseter: In a Muslim lawyer’s murder, Myanmar’s shattered dream Reuters. Viitattu 28.2.2021. (englanniksi)
  30. Moe, Wai; Ives, Mike; Nang, Saw (2 February 2017). "Brazen Killing of Myanmar Lawyer Came After He Sparred With Military". New York Times. Retrieved 5 February 2017.
  31. Selvitys: Facebook ei ole onnistunut lopettamaan vihapuhetta rohingya-vähemmistöä vastaan – sivustolla levinnyt törkysisältö lietsonut etnistä puhdistusta Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2021.
  32. a b Facebookilla oli suuri rooli Myanmarin kansanmurhan synnyssä – tutkimus tukee YK:n syytöksiä Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2021.
  33. Buddhist nationalists used Facebook to fuel hate speech in Myanmar Democracy Reporting International. 7.5.2018. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
  34. Yhdysvallat poistaa Myanmarin talouspakotteita Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2017.
  35. Foreign Diplomats to Visit Myanmar’s Volatile Maungdaw Township Radio Free Asia. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
  36. Historian uhrien uusin uhka on radikalisoitunut islam Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  37. Ihmisoikeusjärjestö: Naisten ja tyttöjen joukkoraiskaukset ovat järjestelmällinen ase Myanmarin puhdistuksissa Helsingin Sanomat. 16.11.2017. Viitattu 16.11.2017.
  38. Hetkeä myöhemmin heidät teloitettiin – tämä ainutlaatuinen raportti joukkomurhasta todistaa Myanmarin kauheuksista: ”Veljekset löivät miekalla, sotilaat ampuivat” Ilta-Sanomat. 14.2.2018. Viitattu 14.2.2018.
  39. Satelliittikuvat todistavat Myanmarin poltetuista rohingya-kylistä, Amnesty syyttää Myanmaria etnisistä puhdistuksista Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  40. Rohingyojen paluu Myanmariin tyssäsi alkuunsa – halukkaita lähtijöitä ei löytynyt Yle Uutiset. Viitattu 11.3.2019.
  41. Guardian: Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Myanmarin armeija on pommittanut kyliä Rakhinessa Yle Uutiset. Viitattu 11.3.2019.
  42. Azeem Ibrahim Suomen IPS 4.1.2018: Miksi rohingyat eivät voi palata Myanmariin Maailma.net. Viitattu 19.2.2021.
  43. Rohingya-pakolaisten ja paikallisten välit tulehtuneet Bangladeshissa – taustalla kiistaa töistä Ulkopolitiikka. 5.12.2019. Viitattu 19.2.2021.
  44. Naimul Haq Suomen IPS 31.7.2018: Rohingya-pakolaiset ovat saaneet ennätysmäärän kansainvälistä huomiota, mutta eivät toivoa ratkaisusta Maailma.net. Viitattu 19.2.2021.
  45. Vuosi sitten alkoi rohingya-muslimien pako Myanmarista naapurimaa Bangladeshiin ts.fi. 25.8.2018. Viitattu 19.2.2021.
  46. Rohingyat nousevat vaatimaan oikeuksiaan Voima. Viitattu 19.2.2021.
  47. ‘We are going to kill you’: Villagers in Burma recount violence by Rohingya Muslim militants Annie Gowen, the Washington Post, 15. 11. 2017
  48. 'Mass Hindu grave' found in Myanmar BBC News. 25.9.2017. Viitattu 25.12.2017. (englanniksi)
  49. "Myanmarin rohingyajen kohtelu on oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta", sanoo YK:n ihmisoikeuskomissaari Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  50. YK: Myanmar haluaa estää pysyvästi rohingyojen kotiinpaluun Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  51. YK: Myanmarissa järkyttävää väkivaltaa Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  52. Aung San Suu Kyi kommentoi vihdoin rohingya-kriisiä: "Ison jäävuoren verran vääriä tietoja liikkeellä" Yle Uutiset. Viitattu 16.11.2017.
  53. Myanmarissa vieraileva Yhdysvaltain ulkoministeri taivuttelee Aung San Suu Kyitä ja kenraalia lopettamaan rohingyoiden vainon – ”Täällä on tapahtunut hirveitä” Helsingin Sanomat. 15.11.2017. Viitattu 16.11.2017.
  54. Kaksi Reutersin toimittajaa vangittiin Myanmarissa Yle Uutiset. Viitattu 22.12.2017.
  55. Yhdysvallat lätkäisi talouspakotteita myanmarilaiselle kenraalille ja 13 muulle Yle Uutiset. Viitattu 22.12.2017.
  56. Myanmar bars UN rights investigator BBC News. 20.12.2017. Viitattu 25.12.2017. (englanniksi)
  57. Myanmar bars UN human rights envoy Yanghee Lee www.aljazeera.com. Viitattu 25.12.2017.
  58. YK:n ihmisoikeuskomissaari: Nobelin rauhanpalkinnon saanut valtiojohtaja voi joutua syytteeseen kansanmurhasta Yle Uutiset. Viitattu 22.12.2017.
  59. YK vaatii Myanmaria lopettamaan rohingya-muslimien vainon Yle Uutiset. Viitattu 25.12.2017.
  60. Aung San Suu Kyi menettää Amnestyn ihmisoikeuspalkinnon Yle Uutiset. Viitattu 11.3.2019.
  61. Deutsche Welle (www.dw.com): Gambia files genocide case against Myanmar | DW | 11.11.2019 DW.COM. Viitattu 12.11.2019. (englanniksi)
  62. Myanmar ja Bangladesh sopivat rohingya-pakolaisten palauttamisesta Helsingin Sanomat. 23.11.2017. Viitattu 23.11.2017.
  63. Bangladesh ja Myanmar sopuun satojentuhansien rohingya-muslimien palauttamisesta Yle Uutiset. Viitattu 23.11.2017.