Ero sivun ”Epäorgaaninen kemia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit
Epiq (keskustelu | muokkaukset)
edes yksi viite
Rivi 1: Rivi 1:
'''Epäorgaaninen kemia''' on [[kemia]]n osa-alue, joka tutkii [[epäorgaaninen yhdiste|epäorgaanisia yhdisteitä]] kuten [[metalli|metalleja]], [[mineraali|mineraaleja]] ja [[organometalliyhdiste|organometalliyhdisteitä]]. [[Orgaaninen kemia]] sitä vastoin tutkii [[orgaaninen yhdiste|orgaanisia yhdisteitä]], jotka sisältävät [[hiili|hiiltä]]. Tarkkaa rajaa näiden kahden tieteenalan välillä ei ole, sillä esimerkiksi organometalliyhdisteitä tutkivat molemmat.<ref name="acs"/>
'''Epäorgaaninen kemia''' on yksi [[kemia]]n osa-alueista. Se tutkii hiilettömien, [[Epäorgaaninen yhdiste|epäorgaanisten yhdisteiden]] kemiaa. Muita kemian osa-alueita ovat muun muassa [[orgaaninen kemia]], [[analyyttinen kemia]], [[fysikaalinen kemia]], [[biokemia]], [[lääkeainekemia]] ja [[radiokemia]]. Sana "epäorgaaninen" tarkoittaa elotonta ja sana "orgaaninen" taas elollista.


Tapana on sijoittaa eräät hiilen yksinkertaisimmat yhdisteet, kuten [[Hiilimonoksidi|hiilimonoksidi]] ja [[Hiilidioksidi|-dioksidi]], [[Karbonaatit|karbonaatit]], [[Karbidit|karbidit]] ja [[Syanidit|syanidit]] epäorgaaniseen kemiaan.
Tapana on myös sijoittaa eräät hiilen yksinkertaisimmat yhdisteet, kuten [[Hiilimonoksidi|hiilimonoksidi]] ja [[Hiilidioksidi|-dioksidi]], [[Karbonaatit|karbonaatit]], [[Karbidit|karbidit]] ja [[Syanidit|syanidit]] epäorgaaniseen kemiaan.


[[Ryhmäteoria]] on epäorgaanisen kemian keskeinen teoria. Siinä epäorgaaniset yhdisteet jaetaan pisteryhmiin niiden symmetrian perusteella. [[Symmetria]]n perusteella on mahdollista päätellä yhdisteen kemiallisia ominaisuuksia. Ryhmäteorian avulla voidaan päätellä esimerkiksi vibraatio- ja rotaatiojuovien määrää tutkittavassa yhdisteessä.
[[Organometallikemia]] tutkii epäorgaanisten metallien kemiaa orgaanisten yhdisteiden läsnä ollessa.


Epäorgaanisilla yhdisteillä on lukuisia käyttötarkoituksia. Niitä käytetään esimerkiksi [[katalyytti|katalyytteinä]], [[pigmentti|pigmentteinä]], pinnoitteina, [[tensidi|tensideinä]], [[lääke|lääkkeinä]] ja [[polttoaine|polttoaineina]]. Epäorgaaninen kemia onkin tieteenalana käytännönläheinen.<ref name="acs"/>
'''Ryhmäteoria''' on epäorgaanisen kemian keskeinen teoria. Siinä epäorgaaniset yhdisteet jaetaan pisteryhmiin niiden symmetrian perusteella. [[Symmetria]]n perusteella on mahdollista päätellä yhdisteen kemiallisia ominaisuuksia. [[Ryhmäteoria]]n avulla voidaan päätellä esimerkiksi vibraatio- ja rotaatiojuovien määrää tutkittavassa yhdisteessä.


== Lähteet ==
{{tynkä/Kemia}}
{{Viitteet|viitteet=
<ref name="acs">{{Verkkoviite|Osoite=https://www.acs.org/content/acs/en/careers/college-to-career/areas-of-chemistry/inorganic-chemistry.html|Nimeke=Inorganic Chemistry|Julkaisija=American Chemical Society|Luettu=7.6.2017}}</ref>
}}


== Aiheesta muualla ==
[[Luokka:Epäorgaaninen kemia]]
{{Commonscat-rivi|Inorganic chemistry}}

[[Luokka:Epäorgaaninen kemia|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

Versio 7. kesäkuuta 2017 kello 11.49

Epäorgaaninen kemia on kemian osa-alue, joka tutkii epäorgaanisia yhdisteitä kuten metalleja, mineraaleja ja organometalliyhdisteitä. Orgaaninen kemia sitä vastoin tutkii orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiltä. Tarkkaa rajaa näiden kahden tieteenalan välillä ei ole, sillä esimerkiksi organometalliyhdisteitä tutkivat molemmat.[1]

Tapana on myös sijoittaa eräät hiilen yksinkertaisimmat yhdisteet, kuten hiilimonoksidi ja -dioksidi, karbonaatit, karbidit ja syanidit epäorgaaniseen kemiaan.

Ryhmäteoria on epäorgaanisen kemian keskeinen teoria. Siinä epäorgaaniset yhdisteet jaetaan pisteryhmiin niiden symmetrian perusteella. Symmetrian perusteella on mahdollista päätellä yhdisteen kemiallisia ominaisuuksia. Ryhmäteorian avulla voidaan päätellä esimerkiksi vibraatio- ja rotaatiojuovien määrää tutkittavassa yhdisteessä.

Epäorgaanisilla yhdisteillä on lukuisia käyttötarkoituksia. Niitä käytetään esimerkiksi katalyytteinä, pigmentteinä, pinnoitteina, tensideinä, lääkkeinä ja polttoaineina. Epäorgaaninen kemia onkin tieteenalana käytännönläheinen.[1]

Lähteet

  1. a b Inorganic Chemistry American Chemical Society. Viitattu 7.6.2017.

Aiheesta muualla