Ero sivun ”Marina Abramović” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Uran vaiheet ja tunnetuimpia teoksia: Ulay-yhteistyöstä |
huippukohtia myöhemmältä uralta lisätty |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Hänen merkittävimpiin varhaisiin teoksiinsa kuuluvat ''Rhythm''-sarjan performanssit (1973–74) sekä ''Lips of Thomas'' (1975). Teoksessa ''Rhythm 0'' (1974) pöydällä oli 72 esinettä, joita yleisö sai vapaasti käyttää taiteilijaan, joukossa ladattu ase.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/artanddesign/2014/may/12/marina-abramovic-ready-to-die-serpentine-gallery-512-hours|nimeke=Performance artist Marina Abramović: 'I was ready to die'|julkaisu=The Guardian|viitattu=2017-05-08|tekijä=Emma Brockes|ajankohta=2014-05-12|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref><ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9462089|nimeke=Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa"|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/early.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> Teoksessa ''Lips of Thomas'' Abramović muun muassa viilsi vatsaansa partaterällä viisisakaraisen tähden, piiskasi itsensä tunnottomaksi sekä makasi jääkimpaleiden päällä. Teos esitettiin uudelleen [[Solomon R. Guggenheim -museo|Guggenheim-museossa]] [[New York|New Yorkissa]] vuonna 2005.<ref name=":0" /><ref name=":1" /> |
Hänen merkittävimpiin varhaisiin teoksiinsa kuuluvat ''Rhythm''-sarjan performanssit (1973–74) sekä ''Lips of Thomas'' (1975). Teoksessa ''Rhythm 0'' (1974) pöydällä oli 72 esinettä, joita yleisö sai vapaasti käyttää taiteilijaan, joukossa ladattu ase.<ref name=":3">{{Verkkoviite|osoite=https://www.theguardian.com/artanddesign/2014/may/12/marina-abramovic-ready-to-die-serpentine-gallery-512-hours|nimeke=Performance artist Marina Abramović: 'I was ready to die'|julkaisu=The Guardian|viitattu=2017-05-08|tekijä=Emma Brockes|ajankohta=2014-05-12|ietf-kielikoodi=en-GB}}</ref><ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9462089|nimeke=Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa"|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/early.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> Teoksessa ''Lips of Thomas'' Abramović muun muassa viilsi vatsaansa partaterällä viisisakaraisen tähden, piiskasi itsensä tunnottomaksi sekä makasi jääkimpaleiden päällä. Teos esitettiin uudelleen [[Solomon R. Guggenheim -museo|Guggenheim-museossa]] [[New York|New Yorkissa]] vuonna 2005.<ref name=":0" /><ref name=":1" /> |
||
Vuosina 1976–1988 Abramović työskenteli yhdessä |
Vuosina 1976–1988 Abramović työskenteli yhdessä silloisen kumppaninsa, saksalaistaiteilija [[Ulay|Ulayn]] (Frank Uwe Laysiepen) kanssa. Heidän yhteiset performanssinsa perustuivat usein kaksijakoisuuteen, maskuliinisen ja feminiinisen energian symmetriseen kohtaamiseen sekä ajatukseen kahden egon yhteensulautumisesta.<ref name=":2" /><ref name=":4">{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/ullay.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://pomeranz-collection.com/?q=node/39|nimeke=MARINA ABRAMOVIC & ULAY {{!}} POMERANZ COLLECTION|julkaisu=pomeranz-collection.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> Parin yhteistyö päättyi vuonna 1988 performanssiin ''The Lovers'', jossa he lähestyivät toisiaan kävellen Kiinan muurin vastakkaisista päistä. Matka vei kolme kuukautta. Kuljettuaan 2500 kilometriä kumpikin he kohtasivat ja hyvästelivät toisensa.<ref name=":3" /><ref name=":4" /> |
||
Vuodesta 1989 alkaen Abramović on työskennellyt yksin. Tämän kauden huomattavimpia teoksia on vuonna 1997 [[Venetsian biennaali|Venetsian biennaalin]] pääpalkinnon voittanut ''Balkan Baroque'', jossa nähtiin videotriptyykki taiteilijasta ja hänen vanhemmistaan sekä puhdistautumiseen viittaavia kuparisia vesialtaita. Biennaalissa taiteilija istui neljä päivää helteessä pesemässä verisiä naudanluita. Myöhemmin pesemisperformanssi on esitetty videotaltiointina siten, että monitori on sijoitettu luukasaan.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.li-ma.nl/site/catalogue/art/marina-abramovic/balkan-baroque/9538#|nimeke=Balkan Baroque {{!}} www.li-ma.nl|julkaisu=www.li-ma.nl|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref><ref name=":0" /> Vuonna 2010 Abramović esitti New Yorkin [[Museum of Modern Art|MoMAssa]] kaksi ja puoli kuukautta pitkän sooloteoksen ''The Artist is Present''. Hän istui koko näyttelynsä ajan museon aukioloaikoina liikkumattomana ja puhumattomana tuolilla, jota vastapäätä museokävijät saivat istua niin pitkäksi aikaa kuin halusivat. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.moma.org/calendar/exhibitions/964|nimeke=Marina Abramović: The Artist Is Present {{!}} MoMA|julkaisu=The Museum of Modern Art|viitattu=2017-05-08|ietf-kielikoodi=en}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.marinaabramovic.com/solo.html|nimeke=Marina Abramovic|julkaisu=www.marinaabramovic.com|viitattu=2017-05-08}}</ref> |
|||
Keväällä 2017 Abramovićilla oli retrospektiivinen näyttely [[Tukholma|Tukholman]] [[Moderna museet|Moderna museetissa]]. Sen yhteydessä esitettiin uusi performanssi ''The Cleaner''. Lisäksi näyttely (samoin kuin MoMAn vuoden 2010 näyttely) sisälsi toisten taiteilijoiden toteuttamia uudelleenesityksiä Abramovićin aiemmista performansseista.<ref name=":0" /> |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 8. toukokuuta 2017 kello 22.59
Marina Abramović (s. 30. marraskuuta 1946, Belgrad) on jugoslavialaissyntyinen performanssitaiteilija. Häntä pidetään performanssitaiteen uranuurtajana, joka ollut mukana muovaamassa taiteenlajia. Erityisesti hänet tunnetaan teoksista, jotka vaativat äärimmäistä ruumiillista ja henkistä kestävyyttä ja vievät tekijänsä äärirajoille, joskus jopa hengenvaaraan.[1][2]
Uran vaiheet ja tunnetuimpia teoksia
Abramovićin taiteilijanura alkoi 1960-luvulla Belgradissa, missä hän opiskeli taideakatemiassa vuosina 1965–70. Hän jatkoi opintojaan Zagrebin taideakatemiassa 1970–1972. Abramović alkoi suuntautua performanssitaiteeseen 1970-luvun alussa ja teki muun muassa ääni-installaatioita.[3]
Hänen merkittävimpiin varhaisiin teoksiinsa kuuluvat Rhythm-sarjan performanssit (1973–74) sekä Lips of Thomas (1975). Teoksessa Rhythm 0 (1974) pöydällä oli 72 esinettä, joita yleisö sai vapaasti käyttää taiteilijaan, joukossa ladattu ase.[4][5][6] Teoksessa Lips of Thomas Abramović muun muassa viilsi vatsaansa partaterällä viisisakaraisen tähden, piiskasi itsensä tunnottomaksi sekä makasi jääkimpaleiden päällä. Teos esitettiin uudelleen Guggenheim-museossa New Yorkissa vuonna 2005.[5][6]
Vuosina 1976–1988 Abramović työskenteli yhdessä silloisen kumppaninsa, saksalaistaiteilija Ulayn (Frank Uwe Laysiepen) kanssa. Heidän yhteiset performanssinsa perustuivat usein kaksijakoisuuteen, maskuliinisen ja feminiinisen energian symmetriseen kohtaamiseen sekä ajatukseen kahden egon yhteensulautumisesta.[1][7][8] Parin yhteistyö päättyi vuonna 1988 performanssiin The Lovers, jossa he lähestyivät toisiaan kävellen Kiinan muurin vastakkaisista päistä. Matka vei kolme kuukautta. Kuljettuaan 2500 kilometriä kumpikin he kohtasivat ja hyvästelivät toisensa.[4][7]
Vuodesta 1989 alkaen Abramović on työskennellyt yksin. Tämän kauden huomattavimpia teoksia on vuonna 1997 Venetsian biennaalin pääpalkinnon voittanut Balkan Baroque, jossa nähtiin videotriptyykki taiteilijasta ja hänen vanhemmistaan sekä puhdistautumiseen viittaavia kuparisia vesialtaita. Biennaalissa taiteilija istui neljä päivää helteessä pesemässä verisiä naudanluita. Myöhemmin pesemisperformanssi on esitetty videotaltiointina siten, että monitori on sijoitettu luukasaan.[9][5] Vuonna 2010 Abramović esitti New Yorkin MoMAssa kaksi ja puoli kuukautta pitkän sooloteoksen The Artist is Present. Hän istui koko näyttelynsä ajan museon aukioloaikoina liikkumattomana ja puhumattomana tuolilla, jota vastapäätä museokävijät saivat istua niin pitkäksi aikaa kuin halusivat. [10][11]
Keväällä 2017 Abramovićilla oli retrospektiivinen näyttely Tukholman Moderna museetissa. Sen yhteydessä esitettiin uusi performanssi The Cleaner. Lisäksi näyttely (samoin kuin MoMAn vuoden 2010 näyttely) sisälsi toisten taiteilijoiden toteuttamia uudelleenesityksiä Abramovićin aiemmista performansseista.[5]
Lähteet
- ↑ a b Marina Abramović haluaa viedä sinut sinne, missä et ole käynyt yle.fi. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Marina Abramović Biography, Art, and Analysis of Works The Art Story. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Emma Brockes: Performance artist Marina Abramović: 'I was ready to die' The Guardian. 12.5.2014. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d Performanssitaiteen 70-vuotias rocktähti Marina Abramović: "Sotkemme elämämme paskaan, kun emme uskalla ajatella kuolemaa" Yle Uutiset. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ a b Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ MARINA ABRAMOVIC & ULAY | POMERANZ COLLECTION pomeranz-collection.com. Viitattu 8.5.2017.
- ↑ Balkan Baroque | www.li-ma.nl www.li-ma.nl. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Marina Abramović: The Artist Is Present | MoMA The Museum of Modern Art. Viitattu 8.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Marina Abramovic www.marinaabramovic.com. Viitattu 8.5.2017.