Ero sivun ”Nerva–Antoninusten hallitsijasuku” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
yhdistetty Viisi hyvää keisaria, päällekkäinen artikkeli |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Näitä keisareita on myös kutsuttu '''Adoptiokeisareiksi''', koska neljä ensimmäistä [[Adoptio|adoptoivat]] itselleen seuraajansa. Ainoastaan Commodus, joka oli Marcus Aureliuksen poika, ei adoptoinut seuraajaa eikä häntä itseään ollut adoptoitu. |
Näitä keisareita on myös kutsuttu '''Adoptiokeisareiksi''', koska neljä ensimmäistä [[Adoptio|adoptoivat]] itselleen seuraajansa. Ainoastaan Commodus, joka oli Marcus Aureliuksen poika, ei adoptoinut seuraajaa eikä häntä itseään ollut adoptoitu. |
||
[[Edward Gibbon]]in mukaan viiden ensimmäisen keisarin aika oli onnellisinta aikaa mitä ihmiskunta on kokenut, joten hän kutsui näitä ”viideksi hyväksi keisariksi”. |
[[Edward Gibbon]]in mukaan viiden ensimmäisen keisarin aika oli onnellisinta aikaa mitä ihmiskunta on kokenut, joten hän kutsui näitä ”viideksi hyväksi keisariksi”. Nämä keisarit olivat luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdisti se että yksikään ei ollut edeltäjänsä poika. Jo antiikissa ja myöhemmin pidettiin hyvänä tätä tapaa jossa keisari valitsi seuraajakseen "parhaan miehen". Toisaalta muilla kuin Marcus Aureliuksella ei ollut omaa poikaa ja osa viidestä keisarista olivat sukua muulla tavalla.<ref name="b11">Birley 2000, s. 11.</ref> |
||
Myös [[Niccolò Machiavelli]] nosti nämä keisarit esimerkiksi. |
|||
{{sitaatti|Sillä kaikki keisarit ... jotka saivat vallan adoption avulla, olivat hyvä, kuten viisi keisaria Nervasta Marcus Aureliukseen. Hallitsija tarkastelkoon siksi Nervan ja Marcus Aureliuksen välistä aikaa ja verratkoon sitä sekä edeltäneeseen että sitä seuranneeseen aikaan. |Niccolò Machiavelli, Valtiollisia mietelmiä. Kääntänyt Kaarlo af Heurlin}} |
|||
Hallitsijasuku voidaan jakaa Nerva–Trajanuksen ja Antoninusten hallitsijasukuun. |
Hallitsijasuku voidaan jakaa Nerva–Trajanuksen ja Antoninusten hallitsijasukuun. |
||
| Rivi 56: | Rivi 59: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Anthony Richard Birley | Nimeke = Marcus Aurelius| Vuosi =2000 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Routledge | Tunniste =ISBN 9780415171250 | Viitattu = 26.9.2009 | Kieli ={{en}} }} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
Versio 6. maaliskuuta 2017 kello 01.52
Nerva–Antoninusten hallitsijasuku hallitsi Rooman valtakuntaa vuosina 96–192. Siihen kuului seitsemän keisaria: Nerva, Trajanus, Hadrianus, Antoninus Pius, Marcus Aurelius (yhdessä Lucius Veruksen kanssa) ja Commodus.
Näitä keisareita on myös kutsuttu Adoptiokeisareiksi, koska neljä ensimmäistä adoptoivat itselleen seuraajansa. Ainoastaan Commodus, joka oli Marcus Aureliuksen poika, ei adoptoinut seuraajaa eikä häntä itseään ollut adoptoitu.
Edward Gibbonin mukaan viiden ensimmäisen keisarin aika oli onnellisinta aikaa mitä ihmiskunta on kokenut, joten hän kutsui näitä ”viideksi hyväksi keisariksi”. Nämä keisarit olivat luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdisti se että yksikään ei ollut edeltäjänsä poika. Jo antiikissa ja myöhemmin pidettiin hyvänä tätä tapaa jossa keisari valitsi seuraajakseen "parhaan miehen". Toisaalta muilla kuin Marcus Aureliuksella ei ollut omaa poikaa ja osa viidestä keisarista olivat sukua muulla tavalla.[1]
Myös Niccolò Machiavelli nosti nämä keisarit esimerkiksi.
»Sillä kaikki keisarit ... jotka saivat vallan adoption avulla, olivat hyvä, kuten viisi keisaria Nervasta Marcus Aureliukseen. Hallitsija tarkastelkoon siksi Nervan ja Marcus Aureliuksen välistä aikaa ja verratkoon sitä sekä edeltäneeseen että sitä seuranneeseen aikaan. »
(Niccolò Machiavelli, Valtiollisia mietelmiä. Kääntänyt Kaarlo af Heurlin)
Hallitsijasuku voidaan jakaa Nerva–Trajanuksen ja Antoninusten hallitsijasukuun.
-
Nerva -
Trajanus -
Hadrianus -
Antoninus Pius -
Marcus Aurelius -
Lucius Verus -
Commodus
_01.jpg)
.jpg)
Aikajana
Lähteet
- Anthony Richard Birley: Marcus Aurelius. Routledge, 2000. ISBN 9780415171250. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Birley 2000, s. 11.
