Ero sivun ”Livery Stable Blues” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Historia: typo |
p Botti muutti Viitteet osion muotoon Lähteet, ja muutti {{viitteet}} mallinen muotoon {{Viitteet}}. |
||
| Rivi 46: | Rivi 46: | ||
12. helmikuuta 1924 [[Paul Whiteman]] avasi kuuluisan konserttinsa Aeolian Hallissa New Yorkissa ”Livery Stable Bluesilla” havainnollistaakseen varhaisten jazzbändien soittotyyliä.<ref name="Yurochko"/> |
12. helmikuuta 1924 [[Paul Whiteman]] avasi kuuluisan konserttinsa Aeolian Hallissa New Yorkissa ”Livery Stable Bluesilla” havainnollistaakseen varhaisten jazzbändien soittotyyliä.<ref name="Yurochko"/> |
||
== |
==Lähteet== |
||
{{ |
{{Viitteet}} |
||
[[Luokka:Vuoden 1917 kappaleet]] |
[[Luokka:Vuoden 1917 kappaleet]] |
||
Versio 1. helmikuuta 2017 kello 22.31
| ”Livery Stable Blues” Original Dixieland Jass Band | ||
|---|---|---|
| ||
| Grim Natwickin piirtämä nuottijulkaisun kansilehti vuodelta 1917 | ||
| Singlen tiedot | ||
| Äänitetty | 26. helmikuuta 1917 | |
| Julkaistu | 7. maaliskuuta 1917[1] | |
| Tyylilaji | Jazz | |
| Kesto | 03.10 | |
| Levy-yhtiö | Victor | |
”Livery Stable Blues” on amerikkalainen jazzsävellys vuodelta 1917, jonka tekijänoikeuden omistavat Ray Lopez ja Alcide Nunez. Original Dixieland Jass Band nauhoitti kappaleen 26. helmikuuta 1917, ja tuloksena olleesta singlestä tuli ensimmäinen julkaistu jazznauhoite.[2][3][4]
Historia
Original Dixieland Jass Band oli ryhmä valkoisia muusikoita New Orleansista. Yhtye oli saavuttanut suosiota soittamalla Schiller's Cafessa Chicagossa ja Reisenweber's Restaurantissa New Yorkissa. New Orleansin musiikkityylin nousu kansalliseen suosioon oli pitkälti heidän ansiotaan.[2]
ODJB nauhoitti testimateriaalia levy-yhtiö Columbialle 30. tammikuuta 1917, mutta sessiot eivät johtaneet käyttökelpoisiin nauhoitteisiin. Helmikuun 26. päivänä yhtye nauhoitti ”Livery Stable Bluesin” ja ”Dixie Jass Band One-Stepin” (joka tunnetaan nykyisin paremmin nimellä ”Original Dixieland One-Step”) Victor-levy-yhtiölle.[5] Victorin johto julkaisi levyn nopeasti, ja siitä tuli välitön hitti.
Singlestä tuli nopeasti suosittu, ja se oli mahdollisesti ensimmäinen populaarimusiikkinauhoite jota myytiin miljoona kappaletta.[6][7] Singlen suosio vakiinnutti jazzin aseman koko kansan musiikkina ja synnytti kysyntää pienille jazzbändeille New Yorkissa ja Chicagossa aikana, jolloin muusikoiden oli yhä vaikeampaa löytää työtä New Orleansissa.[6]
Molempiin singlen kappaleisiin oli alun perin merkitty säveltäjäksi kaikki yhtyeen jäsenet. Siitä huolimatta kaksi neworlansilaista muusikkoa, Ray Lopez ja Alcide Nunez, ehtivät rekisteröidä kappaleen tekijänoikeudet ennen ODJB:tä. Nunez oli ODJB:n entinen klarinetisti ja Lopez oli soittanut monien yhtyeen jäsenten kanssa New Orleansissa, muun muassa Papa Jack Lainen kokoonpanoissa. Lopezin ja Nunezin ehdittyä rekisteröidä tekijänoikeudet kappaleeseen, ODJB:n jäsenet julkaisivat ”Livery Stable Bluesin” omana sävellyksenään nimellä ”Barnyard Blues”. Molemmat osapuolet kustantajineen haastoivat toisensa oikeuteen, mutta juttuun ei saatu ratkaisua ja tuomari esitti omat epäilynsä siitä voidaanko muusikoiden, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa nuottikirjoitusta, ylipäänsä katsoa ”säveltäneen” mitään.
Samaan aikaan toinen oikeusjuttu nousi yhden ”Dixie Jass Band One-Stepin” osan yhtäläisyyksistä Joe Jordanin 1909 sävellykseen ”That Teasin' Rag”. Myöhemmissä kappaleen painoksissa Jordan on merkitty yhdeksi säveltäjistä ja hänelle myönnettiin osansa kappaleen rojalteista.
Victorin singlen noustua hitiksi Columbia kutsui yhtyeen nauhoittamaan uudelleen, ja julkaisi ”Indianan” ja ”At the Darktown Strutters' Ballin”.[8] Columbian johto valitsi kaksi Tin Pan Alleyn pophittiä, mahdollisesti välttääkseen Victorin nauhoitusten aiheuttamat tekijänoikeusongelmat.
Sävellys
Musiikillisesti ”Livery Stable Blues” seuraa 12 tahdin blueskaavaa. Se alkaa neljän tahdin mittaisella alkusoitolla, jota seuraa kolme peräkkäistä teemaa, jokainen toistettuna kahdesti. Kolmannessa teemassa soittimet matkivat erilaisia maatilan eläimiä: klarinetti kukkoa, kornetti hevosta, ja pasuuna lehmää. Tämän jälkeen kaikki kolme teemaa toistetaan, ja kappale loppuu yhden tahdin mittaiseen koodaan.[5]
Soittajat
- Nick LaRocca – kornetti
- Eddie Edwards – pasuuna
- Larry Shields – klarinetti
- Henry Ragas – piano
- Tony Spargo – rummut
Myöhempiä versioita
12. helmikuuta 1924 Paul Whiteman avasi kuuluisan konserttinsa Aeolian Hallissa New Yorkissa ”Livery Stable Bluesilla” havainnollistaakseen varhaisten jazzbändien soittotyyliä.[5]
Lähteet
- ↑ Hoffmann, Frank W. & Ferstler, Howard: Encyclopedia of Recorded Sound, s. 536. CRC Press, 2005. ISBN 041593835X. (englanniksi)
- ↑ a b Martin, Henry & Waters, Keith: Jazz: The First 100 Years, s. 55. Cengage Learning, 2005. ISBN 0534628044. (englanniksi)
- ↑ Jazz Milestones: Noteworthy Dates in the History of Jazz Music Apassion4jazz.net. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Thomas, Bob: The Origins of Big Band Music The Red Hot Jazz Archive. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Yurochko, Bob: A Short History of Jazz, s. 3334. Rowman & Littlefield, 1993. ISBN 0830415955. (englanniksi)
- ↑ a b Deffaa, Chip: Voices of the Jazz Age: Profiles of Eight Vintage Jazzmen, s. 7. University of Illinois Press, 1992. ISBN 0252062582. (englanniksi)
- ↑ Dixieland (music) Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Jeremy: Jazz Standards Songs and Instrumentals (Indiana (Back Home Again in Indiana)) JazzStandards.com. Viitattu 22.8.2009. (englanniksi)