Kokko (Kalevala)

Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotkaa muistuttava lintu kalevalaisessa runoudessa.

Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan intiaaneille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.

Kokko kuvataan joskus rautaiseksi, joskus tuliseksi. Kokolla on jättimäiset kourat ja kynnet, ja se pystyy kantamaan ihmistä. Kokko iskee tulta auttaakseen Väinämöistä polttamaan kasken. Myös kokon sulkia käytetään tulen iskemiseen. Joissain tulen syntykertomuksissa tuli on isketty kokon sulilla. Kokon mittasuhteet kuvataan joskus valtaviksi, toinen siipi haroo taivasta kun toinen osuu meren luotoihin.

Kokkoja esiintyy aina kerrallaan yksi, mutta ainakin Kalevalassa on monta kokkoa. Eräs näistä pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi siitä hyvästä, että Väinämöinen jätti kaskea kaataessaan koivun kaatamatta linnuille istumapuuksi. Ilmarinen ja Louhi tekevät omat kokkonsa. Ilmarinen tekee metallisen kokon, joka pyydystää suomuhauin. Louhi taas muuttuu itse kokoksi, rakentaen siivet ja pyrstön laivan osista, ja ottaen viikatteet kynsiksi.

Vaakalintu

Sanassa vaakalintu esiintyvä vaaka tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu.